Piti nillittää

Eilisiltana katseltiin vielä myöhään lännenelokuvaa televisiosta. Vähän ennen puoltayötä alkoi kuulua sellainen saatanallis-perkeleellinen jumputus jostain läheltä. Ajattelin ensin, että joku koltiainen yrittää osoittaa kyytiinsä saamalleen pimatsulle, että juuri hänen autossaan on munakkaimmat subwooferit hakkurivirtalähteellä.

Vaan jyrinä ei etääntynyt mihinkään. Jatkui vaan samanlaisena. Alkoi hermostuttaa. Menin ulos, ja autokatoksen edessä oli pysäköitynä sellainen mopoauto, johon oli asennettu boosterit ja subwooferit, mopoauton vieressä lippalakkipäisiä teinipoikia. Kävimme suunnilleen seuraavanlaisen keskustelun:
- Hei jätkät, näissä taloissa asuu ihmisiä. Toi meteli häiritsee.
- Ei ku me kuule vittu vaan vartti säädetään.
- Säätäkää minun puolestani vaikka kolme tuntia, mutta tässä ette säädä yhtään. Kello on kymmentä vaille kaksitoista yöllä, ja tässä kuuluvuusalueella asuu ihmisiä, jotka haluaa nukkua.
Naapurin muori laahusti paikalle pyöräpotkurillaan:
- Sussiunakkoon, mikä helevetin meteli täsä nyy oikki alko?
- Joo joo vittu.
- Jätkät, se meteli loppuu nyt, muistutan siitä, että on olemassa semmoinenkin rikos kuin kotirauhan häirintä.

Toinen lippalakkipäinen yritti vielä hokea v:llä alkavaa sanaa, mutta mopoauton omistaja paiskasi oven ajokistaan kiinni ja lähti pois, lippalakkipäiset menivät perässä.

Kävin vielä sisältä kameran ja kuvasin sen mopoauton vakuutuskilpineen päivineen. V- alkuista mutinaa oli kuulunut siinä määrin, etten pitänyt mahdottomana pientä ilkivallanjäynää nillittävälle äijälle.

Naapurin mummo piteli sydänalaansa ja sanoi: "Kyl maar nee kamala ääne saiva tol värkil aikkaseks."

Eipä ollut mitään tehty, kävin aamulla katsomassa. Saatiin nukkua rauhassa.

Vähän huvittaa. Tässä kylässä, jossa koiran haukahtamista voi pitää uutisena, esiintyy moista metakkaa. Tosin ensimmäistä kertaa kuuteen ja puoleen vuoteen. Joskus neljä vuotta sitten joku vatipää ajoi yhtenä yönä tunnin verran pahaäänisellä moottoripyörällä ympäri kylää, mutta siinä ne on häiriöt, mitä tässä on ollut.

Ja pakko on tunnustaa, että muinoin nuorena, hunsvotinveren virratessa kuohuvana, minullekin täytyi aikuisten käydä huomauttamassa siitä saatanallis-perkeleellisestä metelistä.

Pojat on poikia.