Taisi olla joskus kesäkuussa tällainen sunnuntaiaamu... Että nousen ylös, ja suunnittelen töihinlähtöä. Vähän kesäterässäkin ehkä, mutta enhän minä taiteilija olekaan. Kuka jaksaa menneiden päivien kaltaisia mahtavia kesäpäiviä viettää harjoitellen, häh?
Ei. Mieluummin sitä katsoo varauskirjasta, että mitä on ja menee ja tekee Suurella Rutiinilla, joka on verraton työkalu. Sekä kiireisinä aikoina,että myöskin silloin, kun voi latailla akkuihin virtaa syksyn juttuja varten.
***
Eilen oli ihmeellinen lauantai, joka on tosin oikein sopiva lomaltapalaajalle. Ei-vapaapäivä, mutta kalenterissa ei yhtään toimitusta. Siispä työpuhelin taskuun ja mustikkametsään pariksi tunniksi. Saatiin ihan mukava saalis...
***
Kaunis päivä houkutteli merelle. Ei tuulta, joten uskaltauduttiin muutaman kilometrin päähän rannasta.
Ihan kuin olisi pienen onnenmurun nauttinut.
***
Tänään ei jouda mustikkaan eikä saareenkaan.
Puuhaa riittää töissä pitkälle iltapäivään saakka, ja autollakin saa ajaa ihan asiaksi asti.
Myös on tulevalla viikolla istuttava soittimen ääreen, ensi lauantaille on kertynyt ihmisiä saamaan toisensa, ja yksi pari haluaa kuulla kappaleen, jota en ole tullut soittaneeksi aikaisemmin uruilla. Pianolla olen sitä joskus säestänyt, mutta nyt pitää soittaa vielä soolokin näillä samoilla nakeilla.
Niin, ja laulutunnitkin alkavat taas. Tuskin maltan odottaa... siis sitä, että joskus osaisin oikein laulaakin.
***
Niin ja muistaessani. Paljon valitellaan terveydenhuollosta. Meidän työterveyshuolto on kyllä ilahduttava poikkeus. Toissayönä polvien nivelrikkokivut valvottivat, ja soitin työterveyteen kysyäkseni, milloin voisi päästä lääkärin puheille. Samana päivänä pääsi, ja lääkäri kyseli ja keskusteli, ja yhteisymmärryksessä, lääkärin kerrottua eri vaihtoehdoista, päädyimme Arcoxia- nimiseen lääkkeeseen. Lisäksi Arthryliä niveliä liukastuttamaan.
Ja katso, kahden tabun jälkeen kivut ovat poissa.
***
Hyvää sunnuntaipäivää kaikille! Minä vetäisen mustan puvun päälle, ja lähden töihin muistaen täkäläistä sananlaskua:
"Pap tiana virallas, mut lukkar suurel kirallas"
Yllätyspaketti
41 minuuttia sitten
6 painavaa sanaa:
Suuri Rutiini on hyvä toveri. Sitäkin varten on paljon harjoiteltu ja tehty työtä.
Kun Suuri Rutiini on parhaimmillaan, se herättää ajoissa eikä anna lupaa luritella samoja viisuja monta kertaa peräkkäin. Minua se ei ihan aina muistuttanut oikeasta säkeistöstä, etenkään, jos lopussa oli kertosäe. Siitäkin seurauksena oli vain Hetken Häpeä eikä mikään vakavampi sairaus.
Kauniita kuvia.
Eipä tosiaan tällaisia päiviä tee mieli viettää sisällä jollei pakko ole.
Toivottavasti polvi tulee nopeasti kuntoon!
Hienonhienoja kuvia ja tunnelmia!
Arcoksia ja Arthyl ovat oivia, joskin kalliinpualeisia roppeja.
Tosin sitä maksaa vaikka mansikoita, jos kivut häviää...
Sitä minäkin mietin. Että jos kivuista pääsee, niin maksakoon sitten.
mm. On se parasta mitä minulla työssä on. Ja tosiaan, aikanaan työtunteja ei laskettu.
Mk: kesä on vain muutama hassu kuukausi. Siksi siitä on otettava joka säde talteen.
Mikäs sitten on nimeltänsä tuo kolmannessa kuvassa esiintyvä korkea sininen kukkanen????
Lähetä kommentti