Posti toi jo ennen joulua laput, joiden mukaan pääsen valitsemaan presidenttiä tasavallallemme.
Noin ihan tarkkaan ottaen, en tiedä, mitä sellainen herra tai rouva oikein tekee. Naantalissa sillä näkyy olevan kohtuullisen hulppea kesäpaikka, mutta minusta Naantalissa on parasta rantaravintoloiden ruoka ja hieno kirkko, jossa on hienot urut. Huonointa Naantalissa on parkkipaikan löytäminen. Joskus kipeille polvilleni on ollut miltei liikaa yli kilometrin kävelymatka tapahtumien keskipisteeseen.
Nykyään en ihan tarkkaan tiedä, mihin asioihin tasavaltamme presidentti voi vaikuttaa. Silti toivoisin hänen olevan monipuolisesti sivistynyt ja kaikkea kansaa ymmärtävä. Televisiosta olen toisella silmällä nähnyt joitain presidenttiohjelmia, mutta sikäli kun olen oikeaa tietoa saanut, heiltä on kyselty tykkänään toisten instanssien toimivaltaan kuuluvia asioita. Olihan se Kekkonen semmoinen, että se välillä kurmootti eduskuntaakin, mutta mahtaako nämä nykyiset semmoisia olla?
Yritän tässä siis sanoa, että allekirjoittaneelle on herttaisen samantekevää, onko tuleva presidentti joko varsinaissuomalainen käkkäräpää vaiko helsinkiläinen demari taikka pohjoispohjalainen ikuinen opportunisti. Ihan yhtä hyviä ovat puolikenkäpuolueen edustaja, samoin vakaumuspuolueen naisehdokas tai vennamolainen. Ei sillä minulle mitään merkitystä ole, ei pienintäkään.
Kas, kun en tuosta puoluemeiningistä pidä ollenkaan. Jos minullä olisi joku puolue, niin se olisi kai JMY, Jeesuksen Mitättömimmät Ystävät.
Ei se presidentti kuitenkaan saa minulle tärkeitä asioita ajettua. Minulla olisi kaksi vaihtoehtoa. Peru se dieselin hinnankorotus tai saata tänne provinssiinkin siedettävät julkiset kulkuyhteydet. Riittäisi, jos kymmeneksi ehtisi kaupunkimme joka puolelle, ja puoleksi päiväksi tai iltaneljäksi takaisin. Silloin möisin autoni pois.
Mutta ei edes Kekkonen sellaiseen olisi pystynyt. Joten arvoisat poliitikot, pysytte minulle 100% merkityksettömänä. Joku kirjoitti hiljattain, että monet pitävät politiikkaa vitsinä, ja se ei ole hauskaa. Minulle politiikka ei ole edes vitsi. Se on nichts, nada, nolla. Erityisesti inhoan Osmo Soininvaaraa, joka tekeytyy tärkeäksi, mutta ei ole kai koskaan käynyt niillä main, jossa ihmiset elävät luonnon lähellä.
Minä en tiedä, ketä äänestäisin presidentinvaaleissa. Ei kai se pysty mihinkään edes vaikuttamaankaan. Toisaalta on kai se kuten keulakuva vanhoissa viikinkilaivoissa. Kukahan niistä olisi sellaiseksi kelpaava?
3 painavaa sanaa:
Niinpä... ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, ettei tiedä, ketä äänestäis. Sen sentään tiedän, ketä EN äänestä.
Niin.
Jos on olemassa jokin suosikkiehhokas, silloin tärkeintä on äänestää ensimmäisellä kierroksella mahdollisimman vähäistä gallubkannatusta saanutta.
Näin toisella kierroksella on omaa ehdokasta vastassa höyhensarjalainen. Tämähän on sitä mediapeliä jota Paavo aikoinaan kritisoi, kun ei päässyt toiselle kierrokselle.
tarkistussana: ovelil
(sopiipas taas hyvin tähän kohtaan)
Luulenpa minäkin juuri sen tietäväni, ketä en äänestä, Sanna :)
Murphy: jos olisi joku suosikki, niin silloinhan voisi näin tehdä.
Lähetä kommentti