Vaalit ovat vähän ongelmalliset meikäläiselle.
Varmaan minunlaisilleni oli tarkoitettu sinne tänne pitkin Turkua ripotellut iskulausemaiset mainokset, joissa luki muistaakseni "Älä valita - ala valita Sluta gnälla - istället välja" tai jotain sinnepäin.
Olisihan noita. Niin suuri on valikoima, että samaa etunimeäkin esiintyy oikein useampikin. Mutta miksi en jaksa innostua? Älkää huoliko, kyllä minä vaalipäivänä uurnan ohi kuljen, ja taitetun ja asiallisesti täytetyn lipun sinne pudotan. En piirrä rumia kuvia, en kirjoita sarjakuvahahmon nimeä saati jätä tyhjäksi.
Onneksi on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka haluavat laittaa itsensä likoon politiikkaan ja suorastaan nauttivat yhteisten asioiden hoitamisesta. Tunnen henkilökohtaisesti useampia sellaisia, ja olen ollut myötävaikuttamassakin heidän pääsyynsä haluamiinsa tehtäviin kunnan, seurakunnan ja valtionkin hallitsemisessa. Minun yhteiskunnallisuuteni on korkeimmillaan siitä, että maksan välilliset ja välittömät veroni, ja irvistelyn jälkeen käyn vaalipäivinä äänestämässä. No, EU- parlamenttivaalit jätin väliin, koska en nähnyt mitään mahdollisuutta varsinaisesti vaikuttaa mitenkään niihin asioihin, joita siellä käsitellään. Mitäpä hyttysen ininä norsujen mylvinnän seassa...
Noin periaatteessa tällä hetkellä on hyvä asia se, että isoista asioista on Suomessa päättämässä myös melko nuoria ihmisiä. Joillakin heistä on jopa lapsia, enkä epäile näiden ihmisten halua pitää maailma ja yhteiskunta jotenkunten siedettävänä.
Presidenttiehdokkaat ovat kaikki oikein hyviä. Varmasti osaa jokainen pönöttää riittävästi. Jos sattuu pitämään Paavo- nimestä, on suorastaan ruhtinaallinen valikoima. Siihen päälle vielä muut, niin johan pitäisi sopiva löytymän, voitaisiin ajatella. Vaan enpä tiedä, onko noista kukaan nyt niin erinomainen. En tiedä sitäkään, kuka olisi vähiten huono. Mutta antaapa ajan kulua, viimeistään se siellä kopissa ollessa selviää.
Ettäs jottas kyllä minä menen äänestämään.
***
Mutta tuskin lakkaan kirjoittamasta niistä seikoista, miltä pienestä ihmisestä tuntuu olla silloin, kun ei mene jämäkästi. Tulevassa kirjassani on jokunen sellainen novelli. Tällä kertaa yrittäjäkohtalot jäävät vähemmälle, ja jatkossa ne olkoot niin sanotussa kirjallisessa tuotannossani loppuun käsitellyt - ellei sitten jotain uutta aukene. Mistä sitä tietää.
Tosiaan, toinen kirjani on työn alla. Keskittynen siihen enemmälti tuossa loppukeväästä, kun vetäydyn työelämästä muutaman kuukauden tauolle. Luvassa on ensimmäisen kirjan rovastitarinoiden tapainen muutaman novellin katsaus lukkarinelämään, tarinoita ihmisistä bisneksessä ilman irtisanottuja lainoja, sekä pari kipeänkiemuraista ihmissuhdejuttua. Kirja on painettu vähän pienemmällä kirjasimella kuin edellinen sivumäärän ollessa 240-250. Olen harkinnut seuraavan julkaisemista kovakantisena, mihin sitten päädyn, on eri asia.
Tämä niinkuin ennakkotietona. Materiaali on pääasiassa kirjoitettu ensimmäiseen kertaan, alkamassa on se tuskallinen vaihe, jossa pitäisi jostain ensin löytää se hemmetin kultavaaka, jolla punnitsisi sanottavansa.
Tämän jaarittelun päälle pitää laittaa jotain kunnollista musiikkia, kultavaa'alla punnittua. Olkoon se tänä päivänä Wolfgang Amadeus Mozartin sinfonian numero 41, lisänimeltään "Jupiter", neljäs osa. Oikea malliesimerkki siitä, miten niukasta temaattisesta materiaalista luodaan rikasta ja täyteläistä musiikkia. Mestarisäveltäjän tuntee siitä, että hän osaa tarvittaessa olla säästeliäs teemojen kanssa, mutta käsityötaito on sitten huippuluokkaa, ja hän rakentelee tällä taidollaan ihanan mestariteoksen, joka kestää kauemmin kuin jonkun ministerinretaleen nimi historian kirjoissa.
4 painavaa sanaa:
Huikea on tuo käsityötaito, mutta "rakastettavan Hra Trazomin" historian tuntien ei sittenkään yllättävä. Olihan hän jo poikana ahkerasti opiskellut ankaran mutta sydämellisen Padre Martinin johdolla - finaalin päämotiivi C D F E on tyypillinen kontrapunktin harjoitustöiden motiivi ja esiintyy hänen papereissaan useasti - ja von Swietenin ansiosta perehtynyt nimenomaan isä-Bachin tuotantoon. Poikkeuksena muista aikalaisistaan Hra Trazom oli vahvasti kallellaan kontrapunktiin, eikä ole ihme että vähän nuorempi Hra Beethoven (esikuvaansa ihaillen) kulki samoja teitä. Hra Trazom teki useimpien suurmiesten tavoin yhdistelmän edellisten kausien tyyleistä, ja poikkesi näin tavallisemmista aikalaisistaan.
Hieno esimerkki hänen arvostuksistaan ja taidoistaan on myös Taikahuilun loppupuolella oleva haarniskoitujen miesten "puhkiluterilainen" koraalikontrapunkti, jota en ikinä väsy kuuntelemasta.
Tuo "rakastettava Hra Trazom" on ilmaisuna peräisin Mozartin kirjeestä (muistaakseni Constanzelle), jossa hän ikäänkuin ulkopuolisena kertoi tekemisistään.
Jep, Kari, ja tuo kontrapunktiin perehtyminen ja eri tyylien synteesi tekeekin herra Trazomista sekä ihailijastaan Beethovenista sellaisia, jotka muistetaan. Herrathan ovat siinä musiikin suurmiesten jatkumossa.
Olen usein ihastellut herra Trazomin ja herra Ludwigin pianokonserttoja, Trazomin 23. ja Beethovenin 3. ovat kokonansa käsityötaidon ja upeiden motiivien mestarinäytteitä. Teemat piirtyvät ensikuulemalta pääkuoreen erityisesti näissä mainitsemissani.
Samoin muutoin tuo Jupiterin 4. osan neljän nuotin motiivi. Se voi olla siis muutakin kuin B-A-C-H, joka ei ole huono motiivi sekään.....
Hyvä tietää, että ensi jouluksikin on helppo ostaa lahja... :)
Lähetä kommentti