Musiikin kauneus

Onneksi on musiikki.

Onneksi Johann Sebastian Bachin monet mestarilliset teokset ovat säilyneet myös jälkipolvien iloksi. Monesti hänen musiikissaan tulee esille jokin selittämätön kauneus, joka ainakin minua jaksaa viehättää vuodesta toiseen. Lisäksi tuo musiikki taipuu uudempiinkin esityskäytäntöihin.

Alunperin klaveerille tai cembalolle sävelletty musiikki soi korviahivelevästi myös paljon säveltäjän aikaa myöhemmin kehittyneellä nykyaikaisella flyygelillä. Sanottavammin ei haittaa myöskään viritysjärjestelmän muuttuminen flyygelin myötä tasavireiseksi, säveltäjän omana aikana käytettiin muita viritysjärjestelmiä, osittain keskisävelistä, alaa olivat valtaamassa niin sanotut hyvät viritysjärjestelmät.

Barokkimusiikissa oli olemassa tietty "kielioppi", jossa erilaiset sävel - ja rytmikuviot ilmaisivat erilaisia asioita ja tunnetiloja, samoin sävellaji, kun kyseessä oli joku hyvistä viritysjärjestelmistä, merkitsi jotain. Asiaa on tutkittu tieteellisestikin, ja ketä kiinnostaa, voi katsella vaikka niitä dokumentteja, joita löytyy google-haulla "barokin affektioppi".

Mutta tästä musiikista saattaa kyllä nauttia ihan pelkästään korvillaan ja sydämelläänkin!