Tänään pitäisi

1.Olla valitsemassa presidenttiä. Eiköhän se jossain välissä onnistu.

2. Olla muusikkona kahdessa gospel-jumalanpalveluksessa.

Kohta 1 on helppo. Sen kun menee pelipaikalle ja laittaa lappuun jonkun mieleen juolahtavan numeron. Hyvin se menee joka tapauksessa, varmaan täytyy käydä uudestaan jonkin ajan kuluttua.

Kohta 2 on arvoituksellisempi.

Aamun suhteen ei stressiä, bändi koostuu koetelluista keski-ikäisistä ketuista. Mennään paikalle, viritetään, soitetaan ja se on siinä.

Sitten on roudaaminen. Äänentoisto, toiset koskettimet, läskibasso.

Illan keikka puolestaan on sellainen, että bändi on osittain sama kuin aamulla, mutta terästetty oikeilla nuorilla. He osaavat ja ennen kaikkea ovat innokkaita.

Saas nähdä, mitä tuostakin tulee.

***

Minähän kun tykkään tehdä työtäni eri tavoilla. On hienoa soittaa jumalanpalvelus perinteisesti uruilla, improvisoida, soittaa Bachia, Mendelssohnia, Buxtehudea tai vaikkamitä, lauleskella jotain. On hienoa saada tavallinen kirkkokuoro mukaan, on hienoa ohjata kehittyviä laulajia ja viedä ne esiintymään johonkin. On myös hienoa tehdä joskus täysin eri sapluunalla, eri keinovaroilla. Edes raapaista sitä suunnatonta rikkautta ja tyylien kirjoa, mitä kirkkoon sisältönsä puolesta sopivassa musiikissa löytyy.

Sentään en rupea metalli- tai tango-, humppa- , jenkka- tai valssimessua tekemään, siinä tulee minun, puolikonservatiivin kohdalla raja vastaan.

Niin, ja volyymit pidetään sellaisena, ettei korvatulppia tarvita. Siinäkin on yksi raja.

Hiihtämässäkin olisi mukava ehtiä käymään.