Työn kiinnostavuuden ongelma

Tupa Varsinais-Suomessa. Ikääntyvä pariskunta Oili ja Eemeli ovat heränneet talviaamuun. Lapset ovat tuoneet jouluna heille kannettavan tietokoneen ja kustantaneet vielä Internet- yhteydenkin, ja niinpä sitä on ahkerasti käytetty.

Yöllä on satanut lunta. Eemeli on mennyt ulos, luomaan lunta pihalta pois. Naapurin Jukka ajaa pihaan traktorillaan, johon se on hankkinut lumiauran, työntää tullessaan lumet pois pihatieltä.
Miehet näkyvät puhelevan pihalla, Jukka sammuttaa traktorin ja lähtee tulemaan Eemelin kanssa sisälle päin. Oili alkaa täyttää kahvinkeitintä, ottaa pakastimesta korvapuusteja ja valmiiksi leikeltyjä mustikkapiirakan palasia, laittaa mikroon sulamaan.

Jukka: Hyvä päev, emänt!
Oili: (kikattaa) Jumal antakko! Mitäst teil sin kuulu? Jokost Hanna flunssa o men?
Jukka: On see siäl tolpillas jo, erelispäivän ei enä mittä kuumet ol.
Oili: No hän sit pääseeki mun kanssa lähtemä vanhustenkerho.
Jukka: Kyl see simmotti puhus. Mutta mitäs tän sit kuulu?
Eemeli: No mee ollam präkät ton tiatokonehe kans.
Jukka: Teekin sit lopult semse hommasit.
Eemeli: Mukula toiva. Ei simmottis kaiken muute olsis hankit. Jaakko sen toi, oliva sisarukse kaiken yhres sen ostan.
Jukka: On see kätevä. Ei tartte laskutten taki kyläl lähti.
Oili: Ja pysty lukema vaiks mitä lehtiki. Ja kattomaha vaikka televisio-ohjelmi.
Jukka: Ova teirä mukula hankkin sit kunno yhteyre.
Eemeli: Nin kaiken nee tekivä. Onhan siitä mukava katsel mitä mailmal tapahtu. Vaikkemmää mittä sit käyttä osa, mut Jaakkol voi ain soitta ja kysyt.
Oili: Kuis teil muuten, paitti et Hanna oo toipun?
Jukka: Mitäs meil vanhoil. Pirjo o saan ol siäl virastos töis, ja Janiki oo ny töis. See muut Järvempäähä, käve semse kurssi ja ajaa ny bussit Helsinkis.
Oili: Seehä o hiano asi. (Kaataa Jukalle ja Eemelille kahvia) Kyl ihmine ain töit löytä, jost tosissas haluaa.
Jukka: Kiitoksi. (Alkaa sekoittaa kahvia lusikalla) No, poik oli sillo armeijas autonkuljettajan, mut kauan see jourus töit etsimä. Ja see asuu Järvempääs, junal see mene töihe. Sai vuakrattu siit raranvarrest yksiön. Ei see sitä muuten olsis saan, mut mee Hannan kans annetti sil rahaa takuutalletuksehe.
Eemeli: Mikä see semne o?
Jukka: Jost vuakra asunnon, pittä anta kahren kuukauren vuakra takutalletukseks. Pirjol ei ol vara kon see maksaa sitä asuntotas.
Oili: Hyvä kon ihmisel o läheisi.
Jukka: Juu. Ikävähä meil Janit o, see enne käve ain sillontällö, ny see sit kokeilee siippetes kantavuut.
Oili: (ojentaa tarjotinta, jossa korvapuusteja ja mustikkapiirakkaa) Lait sekka.
Jukka: Kiitoksi.
Eemeli: Hyvinhän sil pojal sit käve. Mut mää olen tualt netist luken, et suamalaisil ei tyä kelppa.
Jukka: Mahtaak se niinkä ol?
Eemeli: Niin siin sanotti, et olsis vaiks kuipal vaiks siivomist, mukku ihmise ova nykyäs nin hianoi, ete siivomine kelppa.
Jukka: Kuis see oikki mahta ol? Kyl Jani teki sitäki sillon kurssiaikanas ain välil ehtosten. Mutta niit töit tarjotti jotta kaht tunti päeväs, parin päevän viikkoses, eihän simmottil elä.
Eemeli: Eik nee saa sit jotta korvaust lisäks?
Jukka: See o semne asi, et jost o kortistos ja menee vaiks kahreks päeväks töihe, nii sit nee maksa simmotti soviteltu päevrahat.
Eemeli: Eik semne ol hyvä systemi?
Jukka: Emmäätiär. Ainaki Jani sanos, et sin piti lähettä ain palkkatoristus ja tyäsopimus liitteen, ja sit nee keskeytti ain sen korvauksem maksamise käsittely ajaks. Kerran see oli kaks ja puali kuukaut, ete se saan kon kuuren tunni siivouksem palkan, muut rahat tuliva sit myähemi. Jost mee ei Hannan kans oltasis autet, ni sem puhelin olsis katkaistu eikä se olsis saan ruakkatas ostettu.
Oili: Seehä o kamal asi.
Jukka: Juu. Poik olsis maksan sit aikanas takasi, mut mee sanotti, et pirä ny ne.
Eemeli: Määki tairan ny hiuka ymmärtä minktaki kaik tyä ei kelppa. Kuis simmotti voi mennä, jollei ol parin kuukaurem palkka pankis.
Jukka: Juu. Ei see ain iha jämt siltappa ol, kon nee tual lehrette yleisöosastois tai kolumneis tai neti keskustelupalstoil kirjuttava.
Eemeli: Nin kaiken sit. Mut kuipal tuat lunt mahta tänä talven tul?
Jukka: Vaiki sanu. See mikä tule, aurataam poijes. Mää saanki täsä loppuviikost lumilinkon.
Eemeli: Kuis sää semse hanki? Niithä tarvita nimpal harvasten?
Jukka: Serkkupoik asu tual Jämsäs ja see osti uuren. Mää ostin sen vanha kahrelsaral eurol.
Eemeli: Nymmää ymmärrän.
Jukka: Kyl sitä pian voi jo käyttääkki. Mut nymmun pittä lähti, kon Hanna puheli et piräsis lähti kaupoil käymähä. Kiitoksi ny pal kaffest. Kuis Eemeli, veretäängme verko jäitte al ens viikol? Tosa lahrel jääk kestävä jo.
Eemeli: Veretä vaa semne kolme verkkot. Koskise Markku sanos et ahvenaa ja mareiki siält ny nouse.
Jukka: Lähretä maanantaiaamun. Mut nymmää menen. Morjes ny sit.
Eemeli: Morjes!
Oili: San Hannal, et mää soitan siit kerhokyyrist Myyryläisel.
Jukka: Mää san. Hei ny sit.