Uuden vuoden jaarittelua

Vuodenvaihdehan se aina tuo jotain muutoksia, jos ei muuta niin päiväyksen viimeiseen numeroon, joskus kahteenkin.

Käväisin tuossa aamutuimaan viemässä vaimon bussille, jotta pääsee töihinsä. Huoltoasemien hintatauluissa komeili dieselin kohdalla lähes samaa merkitsevät numerot kuin bensiinilläkin. Hyväksyn korotuksen. Valtio tarvitsee rahaa. Meidän kilometreillä tämä korotus - joka tuskin edes jää tähän - merkitsee vuositasolla vähän reilun kahden ja puolen sadan euron lisämenoa. Voin elää sen kanssa. Ei sellaisesta kehtaa hirveää meteliä pitää.

En kadu sitä, että valinta kohdistui dieseliin. Onhan se ainakin omistamassani automallissa väännölleen ihan eri luokkaa kuin bensiinivehje, eikä maksa kuin reilut tuhat euroa enemmän kuin bensaversio. Ja bensaversio vie parisen litraa enemmän sataselle kuin tämä. Puhumattakaan nyt siitä pois vaihdetusta, saman kokoisesta bensa-autosta, joka vei kuuden ja seitsemän litran välille. Ainoastaan pitkää matkaa ajaessa pääsi alle kuuden litran.

Viime vuosi oli painonhallinnan suhteen ikävä kyllä välivuosi. Toimenpiteisiin on ryhdytty.

Entä tämä vuosi?

Kirja on tulossa, se on ollut tiedossani jo kauan. Milloin se on painettuna, sitä en käy vielä arvailemaan. Kunhan vuorotteluvapaa alkaa, syvennyn aiheeseen tarkemmin.

Ei kai tässä sen kummempia.

Maailmanmeno on hullua, kaikenmaailman huuhaa-aatteelliset höyrypäät esittivät viime vuonnakin sellaisia näytöksiä, jotka kauhistuttavat ja pöyristyttävät. Sille voi tehdä paljonkin. Roskasakille, jotka käyttävät aseita niin sanottujen aatteidensa pönkittämäiseksi, voi oikeasti jotakin. Jos maailmaa paremmaksi aikoo muuttaa, on aloitettava itsestään, se on vankkumaton mielipiteeni.

Uudenvuoden aaton erkkolaisessa oli erinomainen koko sivun mittainen kirjoitus, jonka oli laatinut kirjailija Pauliina Susi. Kirjoitus oli otsikoitu "Heikot ja vahvat signaalit". Siinä oli montakin hienoa kohtaa, mutta eniten oikeastaan puhutteli kirjailijan havainto Norjan tragediasta: järjestysvallan edustajat pönöttivät aseineen ja luotiliiveineen odottamassa ohjeita, kun tavalliset norjalaiset siitä lähistöltä työnsivät veneensä vesille ja kävivät hakemassa karkuun uivia nuoria turvaan vaarantaen oman turvallisuutensa.

On siis olemassa edelleenkin ihmisiä, jotka uskaltavat, ja se on ihailtavaa. Viranomaiset on hyvä olla olemassa, mutta joskus tarvitaan ihan kansalaisrohkeutta. Erityisesti silloin, kun ollaan höyrypäiden kanssa tekemisissä.

Olkoon tämä vuosi sinunkin kohdallasi niin hyvä ja antoisa kuin mahdollista.