tag:blogger.com,1999:blog-57500731780967725472012-02-03T12:00:19.284+02:00Päiväkirjanomaisia merkintöjä, Maailmanmenon ihmettelyä. Harrastajakirjailijan kirjoituksia, musiikkia, joskus luontokuvia. Kommenttiystävällinen blogi.Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.comBlogger9221100tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-39375428385122409752012-02-03T11:46:00.002+02:002012-02-03T12:00:19.293+02:00Me allekirjoittaneet olemme sitä mieltä, että tämä ja tämä ehdokas on sopivin presidentiksi. Kolmisenkymmentä vuotta - heti Kekkosen jälkeen - alkoivat tällaiset maksetut ilmoitukset lehdissä. Se nyt oli normaalia vaalimainontaa, jollaista on kai pakko sietää.<br /><br />En muista, onko missään aikaisemmissa vaaleissa neljäs valtiomahti uutisoinut yhtä näkyvästi julkisuuden henkilöiden, erityisesti puolue- ja järjestöpamppujen, äänestämistä. Vieläpä sillä tavoin, että nämä henkilöt ovat kertoneet toimittajalle, ketä äänestävät. Voi olla että onkin, mutta silloin on ollut kai jotain muuta ajattelemista.<br /><br />Tämä henkilökohtaisen valinnan julkihuutaminen ei ehkä ole vaalilain vastaista, mutta luulisin, ettei se ole myöskään lain hengen mukaista. Mikäpä muu tarkoitus tuollaisella uutisoinnilla on, kuin olla vaikuttamassa ihmisten äänestyskäyttäytymiseen? Neljäs valtiomahti antaa tässä(kin) ilmaista mainosta ehdokkaille.<br /><br />Voi olla, että olen jämähtänyt jonnekin menneille vuosikymmenille. Ehkä en tajua, että tämän ajan hengen mukaista, oikeaa ja hyvää on tuollainen vanhan jäärän mielestä jonninjoutava lörpöttely. Sanottakoon, että minulla ei ole sinänsä mitään jonninjoutavaa lörpöttelyä vastaan, kunhan se tapahtuu ihmisten kesken. Mutta että jossain sanomalehdessä tai jopa radio- ja televisiouutisissa sanotaan, kuka on ketäkin äänestänyt. Ei mene minun jakeluuni, en sitä hyväksy. Sillä ei toki ole mitään merkitystä, vaikka en hyväksykään, mutta kaipa hampaaton koira saa penkin alta edelleenkin äristä?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-3937542838512240975?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-55915048290320393892012-01-30T21:37:00.010+02:002012-01-31T11:44:00.522+02:00<div>Silläkin uhalla, että toistan itseäni:</div><div><br /></div><div>Nykyinen liikenne- ja viestintäministerimme on aika selvästi tuonut julki sen, että hänen mielestään oman auton käytön verovähennysoikeus ja työnantajan verottomat matkakorvaukset tukevat yksityisautoilua julkisen liikenteen kustannuksella. Eilen kuulin samaisen ministerin väittäneen, että Jyväskylän eteläpuolella julkinen liikenne toimii hyvin.</div><div><br /></div><div>Ministeri haluaa herättää keskustelua, ja siinä hän onnistuu. Moni älähtää.</div><div><br /></div><div>Henkilöauton käyttö julkisten sijaan perustunee asiallisesti ottaen seuraaviin seikkoihin.</div><div>- Julkisia liikenneyhteyksiä ei ole tai ne ovat työssäkäynnin kannalta sopimattomina aikoina.</div><div>- Julkisilla liikenneyhteyksillä matkat vievät moninkertaisesti aikaa, ja tämä aika on pois kodilta, perheeltä ja harrastuksilta.</div><div>- Omaa autoa käytettäessä ei ole sidottu aikatauluihin, ja on mahdollista hoitaa myös kauppa- ja muita asiointeja työmatkaan niveltäen.</div><div>- Jonkin verran ihmisiä asuu myös maaseudulla, jossa saattaa olla useiden kilometrien matka julkisten kulkuneuvojen pysäkeille.</div><div><br /></div><div>***</div><div><br /></div><div>Mutta tuo liikenneministerin ajatus poiki uuden ajatuskuvion, mikäpä estää sitä loppuun ajattelemasta. Aikaa on tänään, kun olen vapaalla, ja vaimo meni töihinsä. Kuvitellaanpa todella hiilineutraali yhteiskunta, jossa lähdetään siitä, ettei ympäristöä saa kuormittaa.</div><div><br /></div><div>Mikä pakko sitä on töistä kotona kulkea, voidaan kysyä. Tai miksi pitää olla "työpaikka" ja "koti"? Voisihan työnantaja järjestää jonkinlaisen kasarmimajoituksen, pennut voi hyvin jättää viikoksi jonkinlaiseen "viikkopäiväkotiin", tai vaikka ottaa mieluummin samantien huostaan, etteivät häiritse vanhempiensa tuotannollisia ponnistuksia. Heidät kasvattaisivat koulutetut ja kokeneet pedagogit sylivauvasta lähtien puolueettomasti ja yhteistä parasta ajatellen. Näin jäisi turhanpäiväinen työmatkailu pois kokonaan. Samoin asuntorakentaminen voitaisiin lopettaa, koska ihmiset asuisivat kasarmeissa, lapset lastenkasarmeissa tai koulukasarmeissa. Monta turhaa markettia saisi muuttaa hyödyllisempään käyttöön, kun ihmiset söisivät laitoskeittiön ruokia, käyttäisivät yhteisiä televisioita, radioita ja kirjoja. Vapaa-ajan voisi käyttää ohjattuun liikuntaan ja erilaisiin kerhoihin. Kerran kuussa voisi järjestää vaikka yhteiskuljetuksen johonkin tapaamispaikkaan sunnuntai-iltapäivänä, jolloin saisi vanhemmat jälkeläisiään vaikka kauempaa katsella, ja laittaa ehkä alulle uutta tuotantoväkeä tai tykinruokaa. Sitten takaisin työpaikkakasarmiin, jossa olisi ohjattua vapaa-ajantoimintaa, joka tukisi tuotannollisia ponnistuksia.</div><div><br /></div><div>Korostettakoon tässä sitä, ettei kirjoittaja halua tässä laittaa näitä ajatuksia kenenkään päähän, eikä väitä kenenkään tällaista oikeasti haluavan. Kunhan huvikseni ajattelin ajatuksia eteenpäin ihan siitä lähtökohdasta, miten kuormittaisimme ympäristöämme mahdollisimman vähän. </div><div><br /></div><div>Itse tykkään nykyisestä elämästäni, jossa minulla on koti, työpaikka, perhettäkin ja harrastuksia, sekä siitä, että ehdottomasti en kuulu mihinkään puolueeseen siitä syystä, ettei sellaiset ole minun juttuni. Olen suorastaan ylpeä siitä, että poliittiset aatteet eivät herätä minussa minkäänlaisia tunteita, vaan pystyn katsomaan niitä kylmän analyyttisesti. Jos nyt joku poliittinen taho haluaa polttoaineen maksavan vitosen litra, niin sitten tingitään muusta ja maksetaan, jos saavat aatteensa läpi. Onhan olemassa vaalit... </div><div><br /></div><div>Kaikki toisia fyysisesti tai henkisesti vahingoittamattomat poliittiset aatteethan ovat sinänsä ihan hyväksyttäviä, niillä on joku sosiologinen taustansa. Totalitääriset ismit puolestaan ovat huonojen aikojen tuomia protestiliikkeitä, joiden jälki on aina kauhistuttavaa, ja joita jälkimaailman sopii kauhistella ja joista sopii ottaa opikseen. Onhan niitä olemassa vaikka mitä.</div><div><br /></div><div>Jos nyt joku yhdistys- tai poliittisesta toiminnasta saa elämänsä sisällön, niin siitä sitten vaan mukaan ja vaikuttamaan. </div><div><br /></div><div><br /></div><div>***</div><div>No, jätetäänpä filosofoinnit sikseen ja palataan vielä vähän nykytodellisuuteen ja juttelemaan verovähennyksistä, verotaakasta ja sen sellaisista asioista.</div><div><br /></div><div>Yksityisautoilija muuten maksaa raakasti veroa! Auton hinnasta on huomattava osa veroa. Hän maksaa vielä käyttömaksunkin, sekä polttoaineen hinnassa mahtavan veropotin, lisäksi autoilijalle auton, huollot, vakuutukset ja polttoaineen myyneet firmat tilittävät arvonlisäverot saamastaan voitosta. Siis tilittävät, se autoilijan perhana ne maksoi.</div><div><br /></div><div>Kaikesta tästä verotaakasta huolimatta oman auton käyttö on suosittua, luullakseni tämän jutun alkupuolella luettelemistani syistä. Luulenpa, että jos verovähennysoikeudet ja matkakulut "leikattaisiin", ei se lopettaisi tai vähentäisi yksityisautoilua. Moni on valmis maksamaan epäoikeudenmukaisestikin siitä, että pääsee töihin tai töistä kotiin puolessa tunnissa 2-3 tunnin sijaan, pystyen hoitamaan asiansa samalla matkalla odottelematta tuntikausia seuraavan bussin tai junan saapumista.</div><div><br /></div><div>Ja sanottakoon, että onnellinen se, joka asuu kävelymatkan päässä töistä, tai pystyy käyttämään polkupyörää. Näin talvellahan voisi vaikka hiihtää töihin, niinkuin ennen hiihdettiin kouluun. Ja jos nyt alle tunnin julkisliikennematkalla pääsisi töihin tai asioilleen, niin hienoa on se. Nauttikoon tällaisesta se, jolla siihen mahdollisuus on! </div><div><br /></div><div>***</div><div><br /></div><div>Vielä vähän näistä henkilöautoista ja niiden ympäristökuormituksesta vähän samanlaisella mutu- tuntumalla kuin ministeri Jyväskylän eteläpuolisesta erinomaisesta julkisliikenteestä. Olen tässä pakkaspäivinäkin käyttänyt autoa, seissyt muun muassa liikennevaloissa. Bensiinikäyttöiset autot riippumatta niiden iästä puskevat paksua savua pakoputkistaan, eikä se hajutonta ole. Sellaiset uudehkot, hiukkassuodattimilla varustetut dieselit, jollaista itsekin käytän, puolestaan eivät tuprauttele. Tuskin näkee niiden pakoputkista mitään tulevan, vaikka nykydieselin sammutusautomatiikka ei toimikaan pakkasessa. Yli 3 asteen lämpötilassahan esim. meikäläisen diesel sammuu liikennevaloissa, ja hyrähtää käyntiin vasta sitten kun matkan on tarkoitus jatkua, ja kuljettaja painaa kytkimen pohjaan. Luulisi tällaisen auton käyttömaksun olevan pienempi, koskapa se saastuttaa huomattavasti vähemmän kuin tavallinen, katalysaattorilla varustettu bensa-auto.</div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-5591504829032039389?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-58489758279988208922012-01-25T08:02:00.008+02:002012-01-25T15:13:07.575+02:00<span style="font-style: italic;">Tupa Varsinais-Suomessa. Ikääntyvä pariskunta Oili ja Eemeli ovat heränneet talviaamuun. Lapset ovat tuoneet jouluna heille kannettavan tietokoneen ja kustantaneet vielä Internet- yhteydenkin, ja niinpä sitä on ahkerasti käytetty.<br /><br /><span style="font-style: italic;">Yöllä on satanut lunta. Eemeli on mennyt ulos, luomaan lunta pihalta pois. Naapurin Jukka ajaa pihaan traktorillaan, johon se on hankkinut lumiauran, työntää tullessaan lumet pois pihatieltä.<br />Miehet näkyvät puhelevan pihalla, Jukka sammuttaa traktorin ja lähtee tulemaan Eemelin kanssa sisälle päin. Oili alkaa täyttää kahvinkeitintä, ottaa pakastimesta korvapuusteja ja valmiiksi leikeltyjä mustikkapiirakan palasia, laittaa mikroon sulamaan.<br /><br /></span></span>Jukka: Hyvä päev, emänt!<br />Oili: (kikattaa) Jumal antakko! Mitäst teil sin kuulu? Jokost Hanna flunssa o men?<br />Jukka: On see siäl tolpillas jo, erelispäivän ei enä mittä kuumet ol.<br />Oili: No hän sit pääseeki mun kanssa lähtemä vanhustenkerho.<br />Jukka: Kyl see simmotti puhus. Mutta mitäs tän sit kuulu?<br />Eemeli: No mee ollam präkät ton tiatokonehe kans.<br />Jukka: Teekin sit lopult semse hommasit.<br />Eemeli: Mukula toiva. Ei simmottis kaiken muute olsis hankit. Jaakko sen toi, oliva sisarukse kaiken yhres sen ostan.<br />Jukka: On see kätevä. Ei tartte laskutten taki kyläl lähti.<br />Oili: Ja pysty lukema vaiks mitä lehtiki. Ja kattomaha vaikka televisio-ohjelmi.<br />Jukka: Ova teirä mukula hankkin sit kunno yhteyre.<br />Eemeli: Nin kaiken nee tekivä. Onhan siitä mukava katsel mitä mailmal tapahtu. Vaikkemmää mittä sit käyttä osa, mut Jaakkol voi ain soitta ja kysyt.<br />Oili: Kuis teil muuten, paitti et Hanna oo toipun?<br />Jukka: Mitäs meil vanhoil. Pirjo o saan ol siäl virastos töis, ja Janiki oo ny töis. See muut Järvempäähä, käve semse kurssi ja ajaa ny bussit Helsinkis.<br />Oili: Seehä o hiano asi. (Kaataa Jukalle ja Eemelille kahvia) Kyl ihmine ain töit löytä, jost tosissas haluaa.<br />Jukka: Kiitoksi. (Alkaa sekoittaa kahvia lusikalla) No, poik oli sillo armeijas autonkuljettajan, mut kauan see jourus töit etsimä. Ja see asuu Järvempääs, junal see mene töihe. Sai vuakrattu siit raranvarrest yksiön. Ei see sitä muuten olsis saan, mut mee Hannan kans annetti sil rahaa takuutalletuksehe.<br />Eemeli: Mikä see semne o?<br />Jukka: Jost vuakra asunnon, pittä anta kahren kuukauren vuakra takutalletukseks. Pirjol ei ol vara kon see maksaa sitä asuntotas.<br />Oili: Hyvä kon ihmisel o läheisi.<br />Jukka: Juu. Ikävähä meil Janit o, see enne käve ain sillontällö, ny see sit kokeilee siippetes kantavuut.<br />Oili: <i>(ojentaa tarjotinta, jossa korvapuusteja ja mustikkapiirakkaa)</i> Lait sekka.<br />Jukka: Kiitoksi.<br />Eemeli: Hyvinhän sil pojal sit käve. Mut mää olen tualt netist luken, et suamalaisil ei tyä kelppa.<br />Jukka: Mahtaak se niinkä ol?<br />Eemeli: Niin siin sanotti, et olsis vaiks kuipal vaiks siivomist, mukku ihmise ova nykyäs nin hianoi, ete siivomine kelppa.<br />Jukka: Kuis see oikki mahta ol? Kyl Jani teki sitäki sillon kurssiaikanas ain välil ehtosten. Mutta niit töit tarjotti jotta kaht tunti päeväs, parin päevän viikkoses, eihän simmottil elä.<br />Eemeli: Eik nee saa sit jotta korvaust lisäks?<br />Jukka: See o semne asi, et jost o kortistos ja menee vaiks kahreks päeväks töihe, nii sit nee maksa simmotti soviteltu päevrahat.<br />Eemeli: Eik semne ol hyvä systemi?<br />Jukka: Emmäätiär. Ainaki Jani sanos, et sin piti lähettä ain palkkatoristus ja tyäsopimus liitteen, ja sit nee keskeytti ain sen korvauksem maksamise käsittely ajaks. Kerran see oli kaks ja puali kuukaut, ete se saan kon kuuren tunni siivouksem palkan, muut rahat tuliva sit myähemi. Jost mee ei Hannan kans oltasis autet, ni sem puhelin olsis katkaistu eikä se olsis saan ruakkatas ostettu.<br />Oili: Seehä o kamal asi.<br />Jukka: Juu. Poik olsis maksan sit aikanas takasi, mut mee sanotti, et pirä ny ne.<br />Eemeli: Määki tairan ny hiuka ymmärtä minktaki kaik tyä ei kelppa. Kuis simmotti voi mennä, jollei ol parin kuukaurem palkka pankis.<br />Jukka: Juu. Ei see ain iha jämt siltappa ol, kon nee tual lehrette yleisöosastois tai kolumneis tai neti keskustelupalstoil kirjuttava.<br />Eemeli: Nin kaiken sit. Mut kuipal tuat lunt mahta tänä talven tul?<br />Jukka: Vaiki sanu. See mikä tule, aurataam poijes. Mää saanki täsä loppuviikost lumilinkon.<br />Eemeli: Kuis sää semse hanki? Niithä tarvita nimpal harvasten?<br />Jukka: Serkkupoik asu tual Jämsäs ja see osti uuren. Mää ostin sen vanha kahrelsaral eurol.<br />Eemeli: Nymmää ymmärrän.<br />Jukka: Kyl sitä pian voi jo käyttääkki. Mut nymmun pittä lähti, kon Hanna puheli et piräsis lähti kaupoil käymähä. Kiitoksi ny pal kaffest. Kuis Eemeli, veretäängme verko jäitte al ens viikol? Tosa lahrel jääk kestävä jo.<br />Eemeli: Veretä vaa semne kolme verkkot. Koskise Markku sanos et ahvenaa ja mareiki siält ny nouse.<br />Jukka: Lähretä maanantaiaamun. Mut nymmää menen. Morjes ny sit.<br />Eemeli: Morjes!<br />Oili: San Hannal, et mää soitan siit kerhokyyrist Myyryläisel.<br />Jukka: Mää san. Hei ny sit.<br /><span style="font-style: italic;"><span style="font-style: italic;"></span></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-5848975827998820892?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-29205552578353706162012-01-23T10:56:00.004+02:002012-01-23T11:53:59.726+02:00Sana kampanja merkitsee erityistä, suunniteltua toimintakokonaisuutta jonkin päämäärän saavuttamiseksi.<br /><br />Näin ollen eilen kovasti esillä olleet presidenttiehdokkaat ja erityisesti heidän tukijoukkonsa ovat siis erityisesti suunnitelleet toimintakokonaisuuksia saavuttaakseen jonkin päämäärän. Vai voisiko näitä päämääriä olla useita?<br /><br />Jokainen nimittäin kehui kovasti erityistä, suunniteltua toimintakokonaisuuttansa päämääriensä saavuttamiseksi. On hienoa, että kuusi näkyvää ihmistä ovat saaneet mobilisoitua suuren joukon palkattua ja vapaaehtoistakin väkeä ponnistelemaan päämääriensä hyväksi.<br /><br />Väki näkyi vaalivalvojaisissa hihkuvan kuin urheilukilpailuissa. Urheilukilpailussa minä sen hihkumisen ymmärränkin, ja kai se on se sama vaalihommissakin. Tuo, josta tykkään, pärjää. Kyllä minäkin hurrasin jokunen vuosi sitten, kun muuan tuntemani laulaja voitti laulukilpailun. Hänen kampanjansa oli luja työnteko oman lauluäänen kehittämisessä, hellittämätön itsensä arviointi, tuon ja tuon kohdan paikkaaminen paremmaksi.<br /><br />Vaaleissa en koe henkilökohtaisesti suurta urheilu- tai kilpailumieltä. Siinähän vain valitaan ihmiset hoitamaan yhteisiä asioita. Ne, jotka parhaiten osaavat vakuuttaa äänestäjät, pärjäävät. Aikahan noidenkin tekemiset punnitsee. Se, joka pärjäsi nyt, sai joku toinen kerta köniinsä pahan kerran ja päin vastoin.<br /><br />Äänestämässä kävi kolme miljoonaa kuusikymmentäyhdeksän tuhatta kahdeksansataa kolmekymmentäseitsemän äänioikeutettua, joista yhdeksän tuhatta yhdeksänsataa kahdeksankymmentäseitsemän piirteli joko epäselviä numeroita tai piirsi ruman kuvan tai jotain vastaavaa. Kaiken kaikkiaan äänestämässä olisi saanut käydä sen äänestysprosentin perusteella noin neljä miljoonaa kaksisataakuusitoista tuhatta kahdeksansataakymmenen henkilöä. Näin ollen siis miljoona sataneljäkymmentäkuusi tuhatta yhdeksänsataa seitsemänkymmentäkolme äänioikeutettua sanoi piut paut koko jutulle.<br /><br />Ajatelkaapas poliitikot. Yli miljoona alamaistanne ei katso aiheelliseksi käydä äänestämässä. Yli miljoona! Onhan tietenkin äänioikeutettuja, jotka ovat vaikkapa sairauden vuoksi kykenemättömiä äänestämään. Mutta onko sellaisia 1,15 miljoonaa?<br /><br />Eli oikea, kaikkien äänioikeutettujen mielipidettä kuvaava tuloslista olisi tällainen:<br /><br />1. Ei ota jostain syystä * kantaa siihen, kenestä tulee Suomen Tasavallan seuraava presidentti: 1146972 äänioikeutettua.<br /><br />2. Niinistön presidentiksi haluaisi 1131127 äänioikeutettua<br />3. Haaviston 573872 äänioikeutettua<br />4. Väyrysen 536731 äänioikeutettua<br />5. Soinin 287405 äänioikeutettua<br />6. Lipposen 205020 äänioikeutettua<br />7. Arhinmäen 167359 äänioikeutettua<br />8. Biaudetin : 82581 äänioikeutettua<br />9. Essayahin: 75755 äänioikeutettua<br /><br /><span style="font-size:78%;">* otaksuttuja syitä:<br />- sairaus tai onnettomuus<br />- pitkä oleskelu ulkomailla<br />- ei koe asiaa kiinnostavaksi<br />- ei äänestä, koska ei ole sopivaa ehdokasta, eikä halua antaa ääntään kellekään ehdolla olevista<br />- oli muuten niin mukavaa, että jäi väliin<br />- ja niin edelleen, niin edelleen. Syitä voi enimmillään olla 1146972</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-2920555257835370616?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-16383154634086067152012-01-22T07:28:00.002+02:002012-01-22T07:43:27.578+02:001.Olla valitsemassa presidenttiä. Eiköhän se jossain välissä onnistu.<div><br /></div><div>2. Olla muusikkona kahdessa gospel-jumalanpalveluksessa.</div><div><br /></div><div>Kohta 1 on helppo. Sen kun menee pelipaikalle ja laittaa lappuun jonkun mieleen juolahtavan numeron. Hyvin se menee joka tapauksessa, varmaan täytyy käydä uudestaan jonkin ajan kuluttua. </div><div><br /></div><div>Kohta 2 on arvoituksellisempi. </div><div><br /></div><div>Aamun suhteen ei stressiä, bändi koostuu koetelluista keski-ikäisistä ketuista. Mennään paikalle, viritetään, soitetaan ja se on siinä.</div><div><br /></div><div>Sitten on roudaaminen. Äänentoisto, toiset koskettimet, läskibasso. </div><div><br /></div><div>Illan keikka puolestaan on sellainen, että bändi on osittain sama kuin aamulla, mutta terästetty oikeilla nuorilla. He osaavat ja ennen kaikkea ovat innokkaita. </div><div><br /></div><div>Saas nähdä, mitä tuostakin tulee. </div><div><br /></div><div>***</div><div>Minähän kun tykkään tehdä työtäni eri tavoilla. On hienoa soittaa jumalanpalvelus perinteisesti uruilla, improvisoida, soittaa Bachia, Mendelssohnia, Buxtehudea tai vaikkamitä, lauleskella jotain. On hienoa saada tavallinen kirkkokuoro mukaan, on hienoa ohjata kehittyviä laulajia ja viedä ne esiintymään johonkin. On myös hienoa tehdä joskus täysin eri sapluunalla, eri keinovaroilla. Edes raapaista sitä suunnatonta rikkautta ja tyylien kirjoa, mitä kirkkoon sisältönsä puolesta sopivassa musiikissa löytyy. </div><div><br /></div><div>Sentään en rupea metalli- tai tango-, humppa- , jenkka- tai valssimessua tekemään, siinä tulee minun, puolikonservatiivin kohdalla raja vastaan. </div><div><br /></div><div>Niin, ja volyymit pidetään sellaisena, ettei korvatulppia tarvita. Siinäkin on yksi raja.</div><div><br /></div><div>Hiihtämässäkin olisi mukava ehtiä käymään.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-1638315463408606715?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-65670869594433675482012-01-20T10:34:00.004+02:002012-01-20T11:04:15.793+02:00Me suomalaiset teemme kollektiivisesti päätöksen seuraavasta valtionpäämiehestä lähiaikoina. <div><br /></div><div>Eilisiltana, uuden kolmekymmentäkaksituumaisen television innoittamana, istahdin minäkin katsomaan vaalikeskustelua. Mikäs, kyllähän ne keskustella osasivat. Sinänsä jokainen ehdokkaista taitaisi hommasta selvitä, moni olla hyväkin.</div><div><br /></div><div>Rupesin miettimään, millä perusteella ihmiset valitsevat. Koska valinta on vapailla vaaleilla, kaikki perusteet ovat varmaan yhtä hyviä.</div><div><br /></div><div>Otetaan ensiksi vanhat ja koetellut perusteet.</div><div><br /></div><div>1. Varmaankin osa valitsee puolueuskon perusteella. Kun on koko ikä tullut solisalirattia, lehmänrieskaa tai koti-uskonto-isänmaata äänestettyä, niin äänestetään nytkin. Ihan hyvä.</div><div><br /></div><div>2. Osa valitsee varmasti kielitaustan perusteella, antaen äänensä omaa äidinkieltään pääkielenään puhuvalle. Sekin on aivan mainio peruste valinnalle.</div><div><br /></div><div>3. Jollakin on varmaan valintaperusteena se, että on seurannut asioita pitkään, ja hän punnitsee ehdokkaan menneitä tekemisiä ja nykyisiä lupauksia, tehden päätöksen sillä perusteella. Kerrassaan erinomainen peruste on tämä.</div><div><br /></div><div>Sitten nämä uudemmat konstit.</div><div><br /></div><div>4. Tiedonvälitys ja erilaiset tutkimukset ovat muutaman menneen vuosikymmenen aikana antaneet meille tietoa siitä, kuka johtaa tällä hetkellä galluppeja, ja mikä on kannatuksen muutos. Se, että onko tämä tapa vaikuttamassa kenenkään valintaan, lienee kiistanalainen kysymys. Luulen noin henkilökohtaisesti, että kyllä se jotenkin vaikuttaa. </div><div><br /></div><div>5. Tietotekniikka puolestaan tarjoaa matemaattisesti eksaktin tavan tehdä valinta. Otetaan joukko monivalintatehtäviä tietokoneohjelmalle syötettynä , ja ehdokkaat vastaavat niihin. Sitten äänestäjäkandidaatti käyttää samaa ohjelmaa, ja tietokone laskee osumatarkkuudet ja voilá, löydät ehdokkaan, joka yksinkertaistetusti ajattelee asioista osapuilleen samoin kuin sinäkin. Kyllä nämäkin varmaan vaikuttavat, joskin tervettä epäluuloa tätä tapaa kohtaan tuntuisi ainakin näillä seuduilla esiintyvän.</div><div><br /></div><div>Vaalitilaisuudet ovat luku sinänsä. En usko, että ne sinänsä hirveästi vaikuttavat - voin olla väärässäkin, eipä silti. Enimmäkseen vaalitilaisuudet ovat puolueuskovaisten heiniä, he menevät niihin tilaisuuksiin, joissa oma ehdokas on esillä. En ole koskaan ollut tällaisissa poliittisissa seuratilaisuuksissa, voisi olla jännä kokemus. Vai olisiko sittenkään, kun ei tuo politiikka tunnu oikein olevan niin sanotusti mun juttuni. </div><div><br /></div><div>Rehellisesti sanottuna minua hävettäisi mennä mihinkään tällaisiin seuroihin, kun minua sitten saatettaisiin luulla joko demariksi, kepulaiseksi tai jopa kokoomuslaiseksi. Tai jonkin muun puolueen kannattajaksi. Puolueet ovat kaikki varmasti hyviä, osa jopa mainioita, ja on hyvä, että niihin liittyy ja niissä toimii ihmisiä. </div><div><br /></div><div>Kysymyshän on ihmisen ominaislaadusta. Joku on semmoinen osallistuva, joka haluaa olla mukana päättämässä ja vaikuttaa asioihin. Semmoisen ihmisen täytyy varmaan kestää kaikenlaista painetta hyvin, mitä näkyvämpi on, sitä enemmän täytyy kestää. Ei ainakaan minun käy Kataista tai Urpilaista kateeksi! Nuoria ihmisiä ovat, Kataisella vissiin lapsiakin, ja kieli vyön alla maailmalla täytyy hypätä. Olikohan se joku ruotsalainen poliittinen draamasarja, jossa pääministeriä esittänyt sanoi: "jos on lahjoja tälle alalle, on myös velvollisuus. (har man talent för den här, har man också en plikt)". </div><div><br /></div><div>Minä istun mieluummin keinutuolissa (täkäläisellä murteella valettelijam paikal) kissa sylissä, jos ei veisuu-, soitto-, kuoro- tai kokoushommia satu juuri samalla kertaa olemaan, eikä sellonsoitto tai lukeminen tai television katselu juuri sillä kertaa huvita. Myös hiihtämässä on mukava käydä. Ja käyn minä sitten äänestämässäkin.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-6567086959443367548?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-47041992343546553602012-01-17T14:11:00.003+02:002012-01-17T14:23:57.228+02:00Onneksi on musiikki.<div>Onneksi Johann Sebastian Bachin monet mestarilliset teokset ovat säilyneet myös jälkipolvien iloksi. Monesti hänen musiikissaan tulee esille jokin selittämätön kauneus, joka ainakin minua jaksaa viehättää vuodesta toiseen. Lisäksi tuo musiikki taipuu uudempiinkin esityskäytäntöihin.</div><div><br /></div><div>Alunperin klaveerille tai cembalolle sävelletty musiikki soi korviahivelevästi myös paljon säveltäjän aikaa myöhemmin kehittyneellä nykyaikaisella flyygelillä. Sanottavammin ei haittaa myöskään viritysjärjestelmän muuttuminen flyygelin myötä tasavireiseksi, säveltäjän omana aikana käytettiin muita viritysjärjestelmiä, osittain keskisävelistä, alaa olivat valtaamassa niin sanotut hyvät viritysjärjestelmät. </div><div><br /></div><div>Barokkimusiikissa oli olemassa tietty "kielioppi", jossa erilaiset sävel - ja rytmikuviot ilmaisivat erilaisia asioita ja tunnetiloja, samoin sävellaji, kun kyseessä oli joku hyvistä viritysjärjestelmistä, merkitsi jotain. Asiaa on tutkittu tieteellisestikin, ja ketä kiinnostaa, voi katsella vaikka niitä dokumentteja, joita löytyy google-haulla "barokin affektioppi".</div><div><br /></div><div>Mutta tästä musiikista saattaa kyllä nauttia ihan pelkästään korvillaan ja sydämelläänkin!</div><div><br /></div><div><br /></div><iframe width="420" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/yjFDsTUycTU" frameborder="0" allowfullscreen=""></iframe><div><br /></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-4704199234354655360?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-2331985410231074582012-01-12T10:44:00.005+02:002012-01-12T11:22:57.661+02:00Viime aikojen uutiset ovat väistämättä tuoneet mieleen tuon Pelle Miljoonan muinoin tekemän laulun. Monella on järjettömän paha olla.<div><br /></div><div>Ja paha olla on myös niillä, jotka uutisviihteen tulvan keskeltä tulviviin väkivaltaa käsitteleviin uutisiin pysähtyvät. Vuoden sisällä kuusi perhetragediaa Suomessa. Isä tai äiti ottaa ja tappaa lapsensa, entisen tai nykyisen puolisonsa ja vielä itsensä. Lisäksi tulevat vielä muut mustasukkaisuusmurhat. Puistattavaa.</div><div><br /></div><div>Keltaisen lehden lööppi rääkyi eilen, että Pohjanmaalla ensin luokkatoveriaan puukolla lyönyt ja sittemmin rekan alle autollaan ajanut nuori mies oli joutunut raa'an pilan kohteeksi. Niinpä niin. Noiden reippaiden pilojen kanssa pitäisi olla tarkkana, täytyisi nuorille ja lapsille teroittaa. Jos tarkoitus olikin tehdä huumoria, saattaa kohde olla yksinäisyytensä tai katkerien kokemustensa vuoksi sellaisessa tilassa, että ottaa hyvän hyvyyttään tehdyn pilan vielä yhtenä iskuna, joka murtaa kamelin selän.</div><div><br /></div><div>Tai että keskellä kauneinta kesää pohjoismaisessa sivistysmaassa poliisiksi naamioitunut hurmosaatteellinen ampuu mielestään väärää aatetta edustavia lajitovereitaan kuoliaaksi, suorastaan teloittaa heitä. Tai suomalaisessa oppilaitoksessa joku epätoivoissaan ampuu toisia hengiltä.</div><div><br /></div><div>Pitäisikö ihan vakavissaan kysyä, että mistä on oikein kysymys?</div><div><br /></div><div>Eihän se elämä aina helppoa ollut ennenkään. Mutta sentään sellaista lohdutonta näköalattomuutta, johon moni nuori ja varttuneempikin tänä päivänä törmää, ei pari- kolmekymmentä vuotta sitten ollut ainakaan siinä määrin kuin nyt. Me ihmiset jakaannumme työn ja toimeentulon osalta useampaan eri joukkoon. On meitä, joilla on vakituinen toimi tai virka. Sitten on niitä, joilla kaikista ponnistuksista ja opiskeluista huolimatta on vain määräaikaisia töitä. Sitten on niitä, jotka jotenkin yrittävät pärjätä yhteiskunnan tuilla ainoana elämän sisältönä televisio ja Internet.</div><div><br /></div><div>Minä esitän muutaman kysymyksen.</div><div><br /></div><div>Ovatko ne ihmiset, jotka ovat työttömyyskorvauksen, soskun ja erilaisten työllisyyskurssien silmukassa, josta ulos murtautuminen on melko harvinaista, jotenkin muista laiskempia tai huonompia, kun eivät perusta yritystä, kouluttaudu kunnolla ja niin edelleen, kuten 1990- luvulla oli parempiosaisilla tapana tuota joukkoa mollata. Saattaa olla vieläkin.</div><div><br /></div><div>Entä onko niin, että saadakseen siedettävän toimeentulon, ihmisen on oltava huippuosaaja, kirkkainta kärkeä? Onko oikein, että mitoitetaan kaikki niiden mittapuulla, jotka pärjäävät ja joilla on sinnikkyyttä, sisua ja lahjoja vaikka muille jakaa? Eikö se tuota jalkoihin jääneitä, syrjääntyneitä, jotka sitten kukaties epätoivoissaan tekevät jotain kauheaa itselleen tai jopa muille? </div><div><br /></div><div>Huonot ajat, jolloin on työttömyyttä ja muuta epätoivoa, tuottavat sitten äärimmäisiä poliittisia aatteita, jollaisen kaunista hedelmää norjalaiset kesällä korjasivat. Myös ne tuottavat syrjäytymistä ja epätoivoa, jollaisten hedelmää on korjattu meilläkin vähän väliä.</div><div><br /></div><div>Ne, joita käymme aina välillä äänestämässä, eivät taida suuremmin noista edellä mainituista asioista piitata, koskapa eivät sormeaan nosta tarttuakseen asioihin muutoin kuin korkeintaan juhlapuheissaan, joita kukaan ei jaksa edes kuunnella, saati tosissaan ottaa. Vai olisiko niin, että ne olosuhdeiden pakosta antavat markkinavoimat- nimiselle jumalalle sille kuuluvan uhrin?</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-233198541023107458?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-89851123476885915592012-01-10T10:35:00.007+02:002012-01-10T13:19:17.493+02:00Vaalit ovat vähän ongelmalliset meikäläiselle.<div><br /></div><div>Varmaan minunlaisilleni oli tarkoitettu sinne tänne pitkin Turkua ripotellut iskulausemaiset mainokset, joissa luki muistaakseni "Älä valita - ala valita Sluta gnälla - istället välja" tai jotain sinnepäin. </div><div><br /></div><div>Olisihan noita. Niin suuri on valikoima, että samaa etunimeäkin esiintyy oikein useampikin. Mutta miksi en jaksa innostua? Älkää huoliko, kyllä minä vaalipäivänä uurnan ohi kuljen, ja taitetun ja asiallisesti täytetyn lipun sinne pudotan. En piirrä rumia kuvia, en kirjoita sarjakuvahahmon nimeä saati jätä tyhjäksi.</div><div><br /></div><div>Onneksi on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka haluavat laittaa itsensä likoon politiikkaan ja suorastaan nauttivat yhteisten asioiden hoitamisesta. Tunnen henkilökohtaisesti useampia sellaisia, ja olen ollut myötävaikuttamassakin heidän pääsyynsä haluamiinsa tehtäviin kunnan, seurakunnan ja valtionkin hallitsemisessa. Minun yhteiskunnallisuuteni on korkeimmillaan siitä, että maksan välilliset ja välittömät veroni, ja irvistelyn jälkeen käyn vaalipäivinä äänestämässä. No, EU- parlamenttivaalit jätin väliin, koska en nähnyt mitään mahdollisuutta varsinaisesti vaikuttaa mitenkään niihin asioihin, joita siellä käsitellään. Mitäpä hyttysen ininä norsujen mylvinnän seassa...</div><div><br /></div><div>Noin periaatteessa tällä hetkellä on hyvä asia se, että isoista asioista on Suomessa päättämässä myös melko nuoria ihmisiä. Joillakin heistä on jopa lapsia, enkä epäile näiden ihmisten halua pitää maailma ja yhteiskunta jotenkunten siedettävänä. </div><div><br /></div><div>Presidenttiehdokkaat ovat kaikki oikein hyviä. Varmasti osaa jokainen pönöttää riittävästi. Jos sattuu pitämään Paavo- nimestä, on suorastaan ruhtinaallinen valikoima. Siihen päälle vielä muut, niin johan pitäisi sopiva löytymän, voitaisiin ajatella. Vaan enpä tiedä, onko noista kukaan nyt niin erinomainen. En tiedä sitäkään, kuka olisi vähiten huono. Mutta antaapa ajan kulua, viimeistään se siellä kopissa ollessa selviää.</div><div><br /></div><div>Ettäs jottas kyllä minä menen äänestämään. </div><div><br /></div><div>***</div><div><br /></div><div>Mutta tuskin lakkaan kirjoittamasta niistä seikoista, miltä pienestä ihmisestä tuntuu olla silloin, kun ei mene jämäkästi. Tulevassa kirjassani on jokunen sellainen novelli. Tällä kertaa yrittäjäkohtalot jäävät vähemmälle, ja jatkossa ne olkoot niin sanotussa kirjallisessa tuotannossani loppuun käsitellyt - ellei sitten jotain uutta aukene. Mistä sitä tietää.</div><div><br /></div><div>Tosiaan, toinen kirjani on työn alla. Keskittynen siihen enemmälti tuossa loppukeväästä, kun vetäydyn työelämästä muutaman kuukauden tauolle. Luvassa on ensimmäisen kirjan rovastitarinoiden tapainen muutaman novellin katsaus lukkarinelämään, tarinoita ihmisistä bisneksessä ilman irtisanottuja lainoja, sekä pari kipeänkiemuraista ihmissuhdejuttua. Kirja on painettu vähän pienemmällä kirjasimella kuin edellinen sivumäärän ollessa 240-250. Olen harkinnut seuraavan julkaisemista kovakantisena, mihin sitten päädyn, on eri asia.</div><div><br /></div><div>Tämä niinkuin ennakkotietona. Materiaali on pääasiassa kirjoitettu ensimmäiseen kertaan, alkamassa on se tuskallinen vaihe, jossa pitäisi jostain ensin löytää se hemmetin kultavaaka, jolla punnitsisi sanottavansa. </div><div><br /></div><div>Tämän jaarittelun päälle pitää laittaa jotain kunnollista musiikkia, kultavaa'alla punnittua. Olkoon se tänä päivänä Wolfgang Amadeus Mozartin sinfonian numero 41, lisänimeltään "Jupiter", neljäs osa. Oikea malliesimerkki siitä, miten niukasta temaattisesta materiaalista luodaan rikasta ja täyteläistä musiikkia. Mestarisäveltäjän tuntee siitä, että hän osaa tarvittaessa olla säästeliäs teemojen kanssa, mutta käsityötaito on sitten huippuluokkaa, ja hän rakentelee tällä taidollaan ihanan mestariteoksen, joka kestää kauemmin kuin jonkun ministerinretaleen nimi historian kirjoissa.</div><br /><br /><iframe width="420" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/yRUlzJn8UeU" frameborder="0" allowfullscreen=""></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-8985112347688591559?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-4036474029019775122012-01-08T14:21:00.002+02:002012-01-08T14:31:47.635+02:00<a href="http://3.bp.blogspot.com/-_8ihCcRKkWk/TwmKmJHDDlI/AAAAAAAACM0/B-3wzpXFuYg/s1600/DSCN2672.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 300px; height: 400px;" src="http://3.bp.blogspot.com/-_8ihCcRKkWk/TwmKmJHDDlI/AAAAAAAACM0/B-3wzpXFuYg/s400/DSCN2672.JPG" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5695235591671844434" /></a><br /><div>Tänään on näillä kulmilla talven ensimmäinen kunnollinen pakkaspäivä. Töihin ajellessa auton mittari näytti enimmillään jopa -17 astetta, joten miltei suuresta taivaallisesta vilusta voidaan puhua.</div><div><br /></div><div>Kylälukkarin pohjaton itserakkaus sai tänään taas terveellisen muistutuksen kuolevaisuudesta. En ollut tuossa kotikirkossa - siellä ne ovat tottuneet kaikkiin päähänpistoihini - , vaan tuossa kahden ja puolen peninkulman päässä, kirkossa, joka on seissyt paikallaan hyvin kauan.</div><div><br /></div><div>Hoitelin praktiikkaani hieman innostuneemmin, olin harjoitellut urkumusiikin, valinnutkin oikein huolella. Samoin katsonut virret läpi, miettinyt etukäteen rekisteröintejä, koetin ottaa tekstin huomioon soittaessani, eli melodiaa soittaessa kaksoiskonsonantit, välimerkit ja hengitykset huomioiden.</div><div><br /></div><div>Päätösmusiikiksi olin valinnut Dietrich Buxtehuden Toccatan F-duuri. Se meni hyvin, koska olin sitä katsonut jo kotona pianolla ennen lähtöä, ja vielä kirkossakin kerkisin sen käydä läpi ennen tilaisuuden alkua.</div><div><br /></div><div>Luokseni tuli kiusaantuneesti hymyillen ihan tuttu henkilö, joka virkkoi:</div><div>"Toi lopun rämytys ei kyl ollu mittä kaunis. Kaik see kaunis hartaus mitä täsä oli ol, menis siin pilal".</div><div><br /></div><div>Hm. Samassa kirkossa olen lyönyt päätä seinään ennenkin. Menin yhtenä tuomiosunnuntaina soittamaan Kokkosen Lux Aeternan, minkä seurauksena sain melkoista ryöpytystä. No, näillä kulmilla sitä on sattunut muillekin. Työtoverini meni tuossa joitakin vuosia sitten soittamaan joulukirkossa Olivier Messiaenin "Native du Seigneur"- teoksen osia, ja yleisönosasto täyttyi paheksunnasta.</div><div><br /></div><div>Joka tapauksessa, kivaa sunnuntaita kaikille!</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-403647402901977512?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-48049469281210584022012-01-03T12:41:00.003+02:002012-01-03T12:56:42.576+02:00Tekee mieli jutella taas musiikista. Ja omasta pääsoittimesta tietysti.<div><br /></div><div>Vincent Lübeck eli vuosina 1656-1740, eli oli sangen pitkäikäinen papparainen noiden aikojen oloihin. 1674 hän sai urkurinpaikan Stadessa Hampurin lähellä ns. perinteisellä konstilla - eli ottamalla vaimokseen edeltäjänsä tyttären. Samaahan tarjottiin muuten kuulemma myös Puron Jussille, olisi päässyt Buxtehuden seuraajaksi, vaan ei häntä naimatarjous miellyttänyt...</div><div><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';font-size:100%;"><br /></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';font-size:100%;">St Cosmae et Damiani- kirkkoon rakennettiin tuolloin urkuja. Vuonna 1679 Arp Schnitger sai tuon loisteliaan soittimen valmiiksi, ja niinpä Vincent pysytteli paikkakunnalla aina vuoteen 1702 saakka, jolloin hän tuli valituksi Hampurin Nikolainkirkon urkuriksi, jona hän sitten pysyttelikin elämänsä loppuun saakka.</span></div><div><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';font-size:100%;"><br /></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';font-size:100%;">Hän nautti suunnattoman suurta arvostusta omana aikanaan, ja vaikka hänen maineensa loistavana urkurina ja säveltäjänä tunnustettiin, on meidän päiviimme säilynyt vain yhdeksän hänen urkusävellystään, jotka löytyvät minunkin nuotistostani.</span></div><div><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';font-size:100%;"><br /></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';font-size:100%;">Musiikkinäytteenä tuolle ajalle tyypillinen urkuteos, 5-osainen toccata. Jossain vaiheessa nämä teokset nimettiin nuottikirjoihin hölmösti "Preludiksi ja fuugaksi", mikä on mielestäni harhaanjohtava nimi. Lieneekö alkuperäinen ollut "Praeludium", omistamassani Breitkopf &amp; Härtelin julkaisemassa laitoksessa teos on nimetty näin. </span></div><div><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';font-size:100%;"><br /></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';font-size:100%;">Teos on muuten jouduttu "kääntämään" vanhemmasta tabulatuurista nykyiseksi nuottitekstuuriksi, joten kysymyksessä on melkoinen haaste. Näiden musiikkiteosten parissa ovat monet musiikkitieteilijät tehneet ehkä jopa elämäntyönsä! </span></div><div><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';font-size:100%;"><br /></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';font-size:100%;">Olkaa hyvä. Vincent Lübeckin Praeludium in C.</span></div><div><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';font-size:100%;"><br /></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';font-size:100%;"><br /></span></div><br /><br /><iframe width="560" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/bGUr_rNCnyQ" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-4804946928121058402?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-53081054859956612912012-01-02T07:55:00.003+02:002012-01-02T08:39:01.476+02:00Vuodenvaihdehan se aina tuo jotain muutoksia, jos ei muuta niin päiväyksen viimeiseen numeroon, joskus kahteenkin.<div><br /></div><div>Käväisin tuossa aamutuimaan viemässä vaimon bussille, jotta pääsee töihinsä. Huoltoasemien hintatauluissa komeili dieselin kohdalla lähes samaa merkitsevät numerot kuin bensiinilläkin. Hyväksyn korotuksen. Valtio tarvitsee rahaa. Meidän kilometreillä tämä korotus - joka tuskin edes jää tähän - merkitsee vuositasolla vähän reilun kahden ja puolen sadan euron lisämenoa. Voin elää sen kanssa. Ei sellaisesta kehtaa hirveää meteliä pitää. </div><div><br /></div><div>En kadu sitä, että valinta kohdistui dieseliin. Onhan se ainakin omistamassani automallissa väännölleen ihan eri luokkaa kuin bensiinivehje, eikä maksa kuin reilut tuhat euroa enemmän kuin bensaversio. Ja bensaversio vie parisen litraa enemmän sataselle kuin tämä. Puhumattakaan nyt siitä pois vaihdetusta, saman kokoisesta bensa-autosta, joka vei kuuden ja seitsemän litran välille. Ainoastaan pitkää matkaa ajaessa pääsi alle kuuden litran.</div><div><br /></div><div>Viime vuosi oli painonhallinnan suhteen ikävä kyllä välivuosi. Toimenpiteisiin on ryhdytty.</div><div><br /></div><div><br /></div><div>Entä tämä vuosi?</div><div><br /></div><div>Kirja on tulossa, se on ollut tiedossani jo kauan. Milloin se on painettuna, sitä en käy vielä arvailemaan. Kunhan vuorotteluvapaa alkaa, syvennyn aiheeseen tarkemmin. </div><div><br /></div><div>Ei kai tässä sen kummempia. </div><div><br /></div><div>Maailmanmeno on hullua, kaikenmaailman huuhaa-aatteelliset höyrypäät esittivät viime vuonnakin sellaisia näytöksiä, jotka kauhistuttavat ja pöyristyttävät. Sille voi tehdä paljonkin. Roskasakille, jotka käyttävät aseita niin sanottujen aatteidensa pönkittämäiseksi, voi oikeasti jotakin. Jos maailmaa paremmaksi aikoo muuttaa, on aloitettava itsestään, se on vankkumaton mielipiteeni. </div><div><br /></div><div>Uudenvuoden aaton erkkolaisessa oli erinomainen koko sivun mittainen kirjoitus, jonka oli laatinut kirjailija Pauliina Susi. Kirjoitus oli otsikoitu "Heikot ja vahvat signaalit". Siinä oli montakin hienoa kohtaa, mutta eniten oikeastaan puhutteli kirjailijan havainto Norjan tragediasta: järjestysvallan edustajat pönöttivät aseineen ja luotiliiveineen odottamassa ohjeita, kun tavalliset norjalaiset siitä lähistöltä työnsivät veneensä vesille ja kävivät hakemassa karkuun uivia nuoria turvaan vaarantaen oman turvallisuutensa. </div><div><br /></div><div>On siis olemassa edelleenkin ihmisiä, jotka uskaltavat, ja se on ihailtavaa. Viranomaiset on hyvä olla olemassa, mutta joskus tarvitaan ihan kansalaisrohkeutta. Erityisesti silloin, kun ollaan höyrypäiden kanssa tekemisissä.</div><div><br /></div><div>Olkoon tämä vuosi sinunkin kohdallasi niin hyvä ja antoisa kuin mahdollista.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-5308105485995661291?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-47062749809179106712011-12-30T20:45:00.005+02:002011-12-30T22:36:50.498+02:00<div style="text-align: center;"><br /></div><a href="http://3.bp.blogspot.com/-2IM9poR-61w/Tv4ICQA12iI/AAAAAAAACMo/dtI4r8aDBvI/s1600/Arin%2Bhiano%2Bkort.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"></a>Välipäevä ova mun kannalt mukavi. Kaik muu haluava ol mukulittes kans, kon nee ova joullomal. Mittä tilaisuuksi ei ol.<div><br /></div><div>Mee oltti hunteerattu, et kon mee ei jouluks saatuka merimiäspihvit, ni tänäppän lähretä hakema hiuka sisäfilet. Ja sit, jost jotta jäi jouluks ostamat. Niimme sit ostetti naura sisäfilet ja muutki hyvi ruakainei.</div><div><br /></div><div>Ja mää soppaili. </div><div><br /></div><div>Mää löysin sukse. Vaimo autto munt. Mun eresmenny äite muisti ain, kon mää oli lapsen nelikytviis vuat sitte höpöttän televisiomainokse mukka: "Lentävää luistoa: Rossignol". Nymmul sit o sen merkkise sukse, ja mää ostin ne aikapal senvuaks, kon mää muistin omaa äiteeni. </div><div><br /></div><div>Kassal semne nuari naine sanos, et nämä ova ensmäse sukse kon hän tänä vuan möi. Hiuka omituiselt see tunnus kon mää kulji suksette kans siäl kaupas, ja ulkon saro vet ja hiuka myähemi ränt.</div><div><br /></div><div>Mut nymmää kysynki yht asi. Tiäräksää, mikä tämä tämne 0?</div><div>Vihje: see o yhre länssuamalaisse kaupunki laitokse palveluhu liittyvä asi.</div><div><br /></div><div><span class="Apple-style-span" style="color: rgb(0, 0, 238); -webkit-text-decorations-in-effect: underline; "><img src="http://3.bp.blogspot.com/-2IM9poR-61w/Tv4ICQA12iI/AAAAAAAACMo/dtI4r8aDBvI/s400/Arin%2Bhiano%2Bkort.jpg" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5691995813794142754" style="display: block; margin-top: 0px; margin-right: auto; margin-bottom: 10px; margin-left: auto; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 236px; " /></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="color: rgb(0, 0, 238); -webkit-text-decorations-in-effect: underline; "><br /></span></div><div>Palkinton oo kunniamainint. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-4706274980917910671?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-1857864206660190512011-12-27T21:27:00.003+02:002011-12-27T21:58:46.142+02:00Posti toi jo ennen joulua laput, joiden mukaan pääsen valitsemaan presidenttiä tasavallallemme.<div><br /></div><div>Noin ihan tarkkaan ottaen, en tiedä, mitä sellainen herra tai rouva oikein tekee. Naantalissa sillä näkyy olevan kohtuullisen hulppea kesäpaikka, mutta minusta Naantalissa on parasta rantaravintoloiden ruoka ja hieno kirkko, jossa on hienot urut. Huonointa Naantalissa on parkkipaikan löytäminen. Joskus kipeille polvilleni on ollut miltei liikaa yli kilometrin kävelymatka tapahtumien keskipisteeseen.</div><div><br /></div><div>Nykyään en ihan tarkkaan tiedä, mihin asioihin tasavaltamme presidentti voi vaikuttaa. Silti toivoisin hänen olevan monipuolisesti sivistynyt ja kaikkea kansaa ymmärtävä. Televisiosta olen toisella silmällä nähnyt joitain presidenttiohjelmia, mutta sikäli kun olen oikeaa tietoa saanut, heiltä on kyselty tykkänään toisten instanssien toimivaltaan kuuluvia asioita. Olihan se Kekkonen semmoinen, että se välillä kurmootti eduskuntaakin, mutta mahtaako nämä nykyiset semmoisia olla?</div><div><br /></div><div>Yritän tässä siis sanoa, että allekirjoittaneelle on herttaisen samantekevää, onko tuleva presidentti joko varsinaissuomalainen käkkäräpää vaiko helsinkiläinen demari taikka pohjoispohjalainen ikuinen opportunisti. Ihan yhtä hyviä ovat puolikenkäpuolueen edustaja, samoin vakaumuspuolueen naisehdokas tai vennamolainen. Ei sillä minulle mitään merkitystä ole, ei pienintäkään.</div><div><br /></div><div>Kas, kun en tuosta puoluemeiningistä pidä ollenkaan. Jos minullä olisi joku puolue, niin se olisi kai JMY, Jeesuksen Mitättömimmät Ystävät. </div><div><br /></div><div>Ei se presidentti kuitenkaan saa minulle tärkeitä asioita ajettua. Minulla olisi kaksi vaihtoehtoa. Peru se dieselin hinnankorotus tai saata tänne provinssiinkin siedettävät julkiset kulkuyhteydet. Riittäisi, jos kymmeneksi ehtisi kaupunkimme joka puolelle, ja puoleksi päiväksi tai iltaneljäksi takaisin. Silloin möisin autoni pois.</div><div><br /></div><div>Mutta ei edes Kekkonen sellaiseen olisi pystynyt. Joten arvoisat poliitikot, pysytte minulle 100% merkityksettömänä. Joku kirjoitti hiljattain, että monet pitävät politiikkaa vitsinä, ja se ei ole hauskaa. Minulle politiikka ei ole edes vitsi. Se on nichts, nada, nolla. Erityisesti inhoan Osmo Soininvaaraa, joka tekeytyy tärkeäksi, mutta ei ole kai koskaan käynyt niillä main, jossa ihmiset elävät luonnon lähellä.</div><div><br /></div><div>Minä en tiedä, ketä äänestäisin presidentinvaaleissa. Ei kai se pysty mihinkään edes vaikuttamaankaan. Toisaalta on kai se kuten keulakuva vanhoissa viikinkilaivoissa. Kukahan niistä olisi sellaiseksi kelpaava?</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-185786420666019051?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-24328694467464792742011-12-25T14:59:00.003+02:002011-12-25T15:04:55.199+02:00Päivää, hyvää joulupäivää.<br /><br />Oma mielipiteeni on, että tein tänään musiikillisesti parhaan jouluni koskaan. Olin harjoitellut alkusoitoksi Haapasalon In Dulci Jubilon, kotikylän päätössoitoksi Bachin pastoraalin 2. osan (jonka soitin myös keskustassa urkurin käydessä ehtoollisella) , olin treenannut Händelin Messiaasta resitatiivin "For behold, darkness shall cover the earth" ja aarian "The people that walked in darkness have seen a great light" sekä Dmitri Bortjanskin "Jubilaten".<br /><br />Aamun hoidin yksin, kymmeneltä pääkirkossa kaima oli urkurina, minä kanttorina, ja mehän pojat pistettiin peliin se mitä meiltä löytyi.<br /><br />Sitä en tiedä, mitä ihmiset tykkäsivät. Mutta se, että itse tunsi tehneensä työtä näiden tilaisuuksien eteen, ja että ne onnistuivat vähintäänkin kohtuullisesti, pesee kirkkaasti viidentoista aikaisemman joulun väsyksissä tehdyt sutaisut.<br /><br />Nih.<br /><br />Kivaa joulupäivän jatkoa kaikille! Päivällä töistä tullessa mätti räntää auton tuulilasille, äsken oli jo ulkoilukeli, ja käytiin reipastelemassa. Keittiöstä tulevat taas herkulliset tuoksut....<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-2432869446746479274?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-63136610921147452712011-12-25T06:24:00.002+02:002011-12-25T06:32:15.779+02:00Huomenta, hyvää jouluaamua.<div><br /></div><div>On se aamu, jolloin meikäläinen menee seitsemäksi töihin. Se on vuoden ainut aamu, jolloin menen seitsemäksi.</div><div><br /></div><div>Päässen töistä puolen päivän seutuvilla. Pidetään perinteinen joulukirkko tässä lähellä kohta, kymmeneltä messu keskustassa.</div><div><br /></div><div>Jos joku luulee, että meikäläisillä on kiire jouluna, hän erehtyy.</div><div><br /></div><div>Kaksi tilaisuutta, kestoltaan 1-1,5 tuntia. Sitä ei voi kutsua kiireeksi. Tällä kertaa kaikki on harjoiteltua, oli viikolla aikaa, ja loman jälkeen olen hyvässä iskussa. Jos joskus on kiire, niin yleensä keskiviikkoisin tai torstaisin syys- tai kevätkaudella. Silloin voi olla niin sanottu kiire. Joskus kesälauantaisi voi olla kiire muistotilaisuudesta häihin tai päinvastoin, jos on 25-40 km matkaa. Joskus tulee sunnuntaisin kiire. Kerran myöhästyin pitkäksi venähtäneen konfirmaation jälkeen seuraavasta jumalanpalveluksesta. Ratkaisimme asian niin, ettemme enää laita konfirmaation jälkeen kahden tunnin päästä seuraavaa tilaisuutta. Ja sillä kertaa siten, että pappi johti jumalanpalveluksen aluksi virrenveisuuta.</div><div><br /></div><div>Tänään mylvin virsiä, soitan Haapasaloa ja Bachia, laulan Bortjanskia ja Händeliä.</div><div><br /></div><div>Hyvää joulupäivän aamua kaikille!</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-6313661092114745271?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-33277253915448889332011-12-23T08:53:00.002+02:002011-12-23T09:02:04.849+02:00<div>Eile ehtosten kaveri ajo tohom piha, ja otti autos katolta joulkuuse. See on tuanu mulle ja meil kuusen joka vuas jo viiten joulun. Olsis tuan aikasemiki, mut mää olin semse vajaan parikymment vuat joulkuuslakos, vuarest 1987 vuatehe 2006 saakka.</div><div><br /></div><div>***</div><div><br /></div><div>Mää en al kolppama pisi metti kuusen vuaks. Sikstoiseks, eihä mul mittä metti eres ol, engmää varastaakka kehta. Kun toinen vaan tua sen, nii see o helppo. Ei ol mittä präkittämist sen valinnas. Oma hankaluutes olsis myäs, jost sen menisis ostama josta torilt. Pareve see o, et sen vaan joku ystäväline ihmine tua. </div><div><br /></div><div>Kuusen tärkkiöin koriste oo lippunauh. </div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><a href="http://4.bp.blogspot.com/-8DZDraRh0uI/TvQlr4r-nFI/AAAAAAAACMc/xiHuc8-4TJU/s1600/DSCN2636.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://4.bp.blogspot.com/-8DZDraRh0uI/TvQlr4r-nFI/AAAAAAAACMc/xiHuc8-4TJU/s400/DSCN2636.JPG" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5689213665157225554" /></a><br /><div>Mää toivotan ihan kaikil mukavi joulumpyhi. Määki enimäkses vaa syän makosen täytehe, ja kuuntele vaimon kans joullaului rariost. Välil mää käyn sit soittamas urui ja mylvimäs.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-3327725391544888933?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-26455924338064649732011-12-20T11:05:00.006+02:002011-12-20T14:44:07.467+02:00Äijän joulumusiikkivalikoima - tarkoitan sitä musiikkia, mitä jouluna kuuntelen vapaaehtoisesti - on erittäin suurilla kriteereillä valittu. Iskelmälaulajien ja monien klassistenkin laulajien joululevyt sivuutan armotta.<br /><br />Itseoikeutettuna ykkösenä on tietysti Sulo Saaritsin ja Tauno Äikään "Taas kaikki kauniit muistot", jota tulkintaa ei ole kukaan ylittänyt 51 vuoteen!<br />Bachin Jouluoratorio kuuluu myös kuunneltaviin, mielellään Nicolaus Hanoncourtin johtamana.<br />Sibeliuksen Viisi joululaulua Op. 1 on myös hieno. Hynnisen laulamana sitä mielelläni kuuntelen.<br />Adolphe Adamin O Helga Natt, tietysti Jussi Björlingin laulamana.<br />Tähän perin konservatiiviseen listaan lisään lauluyhtye Rajattoman tämänvuotisen "Jouluyö"-albumin, jonka ihan ostin iPodiini. Viime lauantaina Turun-konsertissa ihastuin Seimen ääressä- lauluun.<br /><br />Että on hienoa laulua, kerta kaikkiaan! Lauluyhtyeiden buumi on minusta mukava asia. Mikäpä soisi hienommin kuin ihmisen ääni!<br /><br />Sitten vielä pitää lisätä Felix Mendelssohn- Bartholtyn iki - ihana Hark! The Herald Angels sing. Että nuo englantilaiset osaavat tämän lajin! He eivät kohkaa tempon kanssa, vaan antavat kaikkien herkkujen tulla rauhassa. Ihailtavaa.<br /><br /><iframe width="420" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/LDPwNPAV6tA" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-2645592433806464973?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-2044441577675717442011-12-19T06:47:00.004+02:002011-12-19T07:00:34.917+02:00Joulu on jo ihan tuossa tuokiossa, ja jos olet oikein nopea, voit saada rakkaallesi, ystävällesi tai vaikka itsellesi kirjan lahjaksi.<br /><br /><a href="http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9524984806&amp;lang=fi">Klikkaa</a> siis <a href="http://www.suomalainen.com/fi/Joskus-voi-k%C3%A4yd%C3%A4-melkein-hyvin-sku-P9789524984805">itsesi</a> jo <a href="http://www.bookplus.fi/kirjat/stenman,_ari/joskus_voi_k%C3%A4yd%C3%A4_melkein_hyvin-14891138">tänään</a> johonkin <a href="https://www.suurikuu.fi/PublishedService?pageID=9&amp;itemcode=9789524984805">nettikirjakauppaan</a>, ja tilaa <a href="http://www.bod.fi/index.php?id=1257&amp;objk_id=543517">kirjani</a> Joskus voi käydä melkein hyvin lahjaksi.<br /><br />Jos se ei ehdi jouluksi, niin mitä siitä. Voihan sitä ystäviään tai läheisiään tai jopa itseään ilahduttaa muulloinkin?<br /><br />Kurkkaa myös <a href="http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/joskus-voi-kayda-melkein-hyvin/">Kirjavinkkien</a> ja <a href="http://susupetalsanat.wordpress.com/2011/09/19/joskus-voi-kayda-melkein-hyvin/">SusuPetalin</a> arviota kirjastani.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-204444157767571744?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-44338876586421968132011-12-18T06:47:00.004+02:002011-12-18T07:11:23.509+02:00Olipa virkistävä kolmeviikkoinen!<br /><br />Tänään on ensimmäinen työpäivä sitten launantain kolme viikkoa sitten.<br /><br />Heräsin aikaisin, hain ja luin Hesarin, keittelin kahvia. Tänään työtehtävät ovat vasta iltapäivällä tai oikeastaan illalla, joten laskeutuminen on sangen pehmeä. Työkännykän laitoin äsken lataukseen, ja kunhan se saa akkunsa täyteen, avaan sen.<br /><br />Edessä olevat työtehtävät eivät tällä kertaa aiheuta huokausta: "vieläkö tämäkin", vaan halun toteuttaa ennen lomalle jääntiä mielessä laadittu suunnitelmä Kylälukkarin Joulun Musiikillisesta Osiosta. Tänään katselen Johann Sebastian Bachin sangen jouluista F-duuripastoraalia sillä silmällä, että käytän sen osia joulunajan urkumusiikkina. Ainakin kotikirkon uruissa on hieno, hopeankimmeltävä 4' huiluäänikerta, joka sopii teoksen 2. osaan kuin nenä päähän. Pari muutakin urkua joulun aikana tulee eteen, onneksi soittimet ovat läpikotaisin tuttuja kaikki. Hopeankimmeltävä nelijalkainen huilu muista puuttuu, mutta löytyypä sentään muita herkkuja...<br /><br />***<br />Eilisiltana oltiin perheen kanssa Turussa, Valon Aika- konsertissa. Kysymyksessähän on tapahtuma, jonka toteuttavat kaupungin musiikkiluokat opettajiensa ohjaamana. Paikkana valtaisa HK-Areena eli tutummin Turku-halli. Paikalla oli myös lauluyhtye Rajaton, jonka harmonioita olen vuosikaudet ihastellut.<br /><br />Voidaan sanoa, että kysymyksessä oli megaluokan "koulun joulujuhla" korotettuna jonnekin kymmenenteen potenssiin, oikein varsinainen spektaakkeli. Tietenkään oikea orkesteri ei kuulosta aivan oikealta äänentoistolaitteiden kautta, eikä kuorotkaan. Mutta toisaalta näyttävyys oli sitä luokkaa, että se sai näin maalaiskanttorin haukkomaan henkeään.<br /><br />Ja ihmettelemään ja ihastelemaan sitä työtä, mitä kouluissa on tehty. Kuinka tuo monisatainen joukko on saatu mobilisoitua, kuinka sitoutettu tuollainen määrä lapsia tällaiseen projektiin! No, musiikkiluokkien todellisuus on minulle vierasta, ehkäpä siellä ajatus onkin, että jippii, hienoa! Tuli melkein samanlainen paratiisimainen olo kuin opiskeluaikana, jolloin ympärillä oli ihmisiä, joille musiikki oli kaikki kaikessa, ja esimerkiksi kuoron harjoittaminen oli siinä, että jakoi nuotit ja juttu laulettiin läpi, viilattiin pikkuisen ja siinä se oli.<br /><br />***<br /><br />Näillä mietteillä starttaan tämän joulunajan työt. Oikein kivaa neljättä adventtisunnuntaita kaikille!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-4433887658642196813?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-42448017847457192312011-12-10T19:37:00.004+02:002011-12-10T22:55:19.771+02:00Sorrun ensimmäistä ja toivottavasti ainoaa kertaa poliittiseen polemiikkiin.<div><br /></div><div>Olen suurimman osan elämästäni elänyt maaseudulla, luonnon ympärillä, sen ehdoilla, sen osana. Minä luulisin tietäväni, mitä on luontoystävällisyys ja luonnon kestävä käyttö.</div><div><br /></div><div>En minä pidä aukkohakkuista, sellutehtaan hajusta tai sen semmoisesta. Mutta sitä minä ihmettelen, kun meitä on viime ajat ympäristö- ja luontoystävällisyydessä neuvoneet semmoiset tyypit, jotka eivät osaa käyttää muuta kuin italialaista puolikenkää, nousta ratikkaan ja mennä sitten jonnekin foorumille neuvomaan luonnon kestävää käyttöä.</div><div><br /></div><div>Tulkaapa puolikenkäporukka minun luokse käymään. Iltapäivällä kolmen ja neljän jälkeen pääsette tuosta kaupungista bussilla, jos on kouluaika. Muuten soittakaa minulle, niin tulen vähäpäästöisellä autollani hakemaan. Koettakaapa sillä puolikengällänne pärjätä tässä meidän sohjossamme, meillä kun ei tungeta tiesuolaa tai lämmitetä altapäin katuja ydinvoimalla, kuten teidän puolikenkämaisemissanne.</div><div><br /></div><div>Lähdetään sitten luontoretkelle. Suosittelen vähintään kunnollisia Gore-Tex- jalkineita, tai sitten kumisaappaita tai hyvin rasvattuja nahkaisia lapikkaita tai kumisaappaita villateräsillä jalkoihin, paksua tikkuria vesitiiviin ulkoilupuseron alle ja jalkoihin pitkiä kalsareita, villahousuja ja säänkestäviä päällyshousuja. Vien teidät tuohon myrskyävän Selkämeren rantakallioille, keitellään siinä vaikka nuotiolla tai retkikeittimellä kahvit. Tuolla ulapalla tekevät työtä meidän paikkakunnan kalastajat, ne, jotka jäljellä ovat. Heidän pyydyksiään rasittavat hylkeet ja meren rehevöityminen. Näkisittepä kuulkaa puolikenkäporukka kauniina kesäpäivänä tuon meren. Rantakivet ovat niljaisen liukkaita, mikä perhanan levä niissä kasvaneekaan. Niistä olen teidän kanssanne samaa mieltä, kyllä.</div><div><br /></div><div>Voitaisiin tehdä myös kävelyretki metsässä. Hitto, viherkäinen puolikenkäsakki, minä nauttisin, kun näkisin teidän tarpovan metsässä, aidon, oikean luonnon keskellä. Sen, joka on säilyttämisen arvoista, mainittakoon. Siellä voitaisiin kuivista alaoksista tehdä nuotio ja keittää ne oikeat nuotiokahvit. Istuimena joku muinaisten hakkuiden kanto tai kivi, joita näissä maisemissa riittää.</div><div><br /></div><div>Voin kuulkaa vakuuttaa, että täällä saatte nauttia melko puhtaasta luonnosta. Ei ole pakokaasua saati ydinvoimalan päästöä havaittavissa, ellei sitten Olkiluoto paukahda. Mutta puolikengällä ette kyllä pärjää, sen voin sanoa ihan suoraan.<br /><br />Voidaan käydä jututtamassa niitä ihmisiä, jotka täällä elää luonnosta. Tunnen heitä monta. On kalastajia, jonkin sortin maanviljelijöitä ja tehdasduunareitakin löytyy. Kysykääpä piruuttanne, miten julkinen liikenne palvelee.<br /><br />Oletteko muuten koskaan nähneet sitä systeemiä, miten tuotetaan se ruoka, jota vedätte kaupunkikeittiöissänne tai suosimissanne ravintoloissa? En usko, että täälläkään kellään on luomutuotantoa vastaan mitään. Tunnen joitakin viljelijöitä, jotka ovat senkaltaisen tuotantosuunnan valinneetkin.Voidaan poiketa heidänkin luonaan vähäpäästöisellä autollani.<br /><br />Kokeilkaapa piruuttanne elää täällä sanokaamme viikko. Käykää hankkimassa ruokanne joko luomutiloilta tai kaupoista. Vähäpäästöistä autoamme saatte käyttää, jos meillä ei ole työtehtäviä kummallakaan hoidettavana. Tai käyttäkää mieluummin pieniä kyläkauppoja tai menkää aamulla seitsemältä menobussilla ja palatkaa iltapäiväkolmen tai -neljän bussilla.<br /><br />Luulen, että toista tietäisitte, jos tämän tekisitte.<br />¨<br />Teistä ei vain, ikävä kyllä, ole siihen. Ainakaan näin talviaikana. Anteeksi suorasukaisuuteni, mutta niin se vain on.<br /><br /><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-4244801784745719231?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-82237732048150901532011-12-10T09:27:00.003+02:002011-12-10T09:57:28.375+02:00Olen tuossa päivän pari sulatellut uutista, jonka mukaan jälleen joku työryhmä miettii omalla autolla tehtävien työmatkojen vähennysten poistamista. Samoin on mietitty kilometrikorvauksien poistamista.<br /><br />Tuota.<br /><br />Ensiksi noista kauheista kilometrikorvauksista:<br /><br />Esimerkiksi meillä töissä, jos lähtee käymään työmatkalla vaikkapa Turussa, maksetaan käytetystä kulkuneuvosta riippumatta korvauksena linja-autotaksan mukaan. Tai menee minne vaan, jos sinne julkisella kohtuullisessa ajassa pääsee, niin korvaus maksetaan sen mukaan. Jos julkisilla ei pääse, niin sitten maksavat sen normaalin, joka kattaa osan käyttökuluista. Jos joku sanoo sitä rahastamiseksi, niin hän ei tiedä kustannuksista yhtään mitään.<br /><br />Sitten siitä verovähennyksestä, joka nyt poliitikkoja tuntuu kiinnostavan.<br /><br />Kyllä minä myönnän, että paras tilanne olisi asuminen työpaikalta kävely- tai polkupyörämatkan päässä. Suurten autoharmien kanssa taistelleena pidän sitä jopa ihanteellisena olotilana. Mutta kun se ei ole kaikille mahdollista. Muun muassa meille. Minulla on työt levällään siten, että päivässä voi joutua ajamaan satakin kilometriä. Puhumattakaan paremmasta puoliskosta, joka käy töissä sadan kilometrin päässä. Pärjäilemme yhdellä vähäpäästöistellä autolla, minun ollessa vapaalla parempi puolisko käyttää autoa, sekä myös sellaisina työpäivinäni, jolloin minun ei tarvitse liikkua tästä asemapaikalta mihinkään. Vaimo käyttää autoa ehkä 3-4 päivänä, minä loppuina. Niinä päivinä, kun ei mihinkään tarvitse lähteä, auto pysyy varmasti katoksessa. Kauppa- ja kirjastoasiat nivelletään työreissuihin.<br /><br />Verottaja sai jo pelkästään tuosta vähäpäästöisestä autosta ostettaessa ihan melkoisen kakun, ja joka kerta naftaa tankatessa saa lisää. Sitten ottaa vielä muutaman satasen vuodessa käyttövoima- ja autoveroa. Summaa en viitsi edes tähän laittaa, alkaa harmittaa.<br /><br />Pitäisikö sitten muuttaa johonkin isompaan paikkaan? No, kun minä olen semmoinen ns. kylälukkari, niin en saa töitä mistään kaupungista. Ei riitä pätevyys, en voi hakea niitä virkoja. Eikä tämä ole pelkästään meidän ongelmamme. Usein perheessä puolisot joutuvat käymään työssä eri paikkakunnilla, kun työpaikkoja ei tuosta vain oteta tai noin vain vaihdeta.<br /><br />***<br />Sen sijaan, jos asustelee vaikkapa paikallisjunareittien varrella tai vaikkapa Helsingissä, yleisillä pärjännee varsin hyvin. Siellä minä ymmärrän, jos yksityisautoilua katsotaan karsaasti. Mutta en usko, että millään toimenpiteillä pystytään täkäläinen joukkoliikenne saamaan sellaiseksi, että sillä esim. meikäläinen pärjäisi.<br /><br />Otetaan vielä muutama esimerkki.<br /><br />Kuvitellaanpa vaikka lapsiperhe. Isä, äiti, 2-3 kakaraa. Töihinlähtö, kersat päiväkotiin. Töihin pääsisi bussilla, mutta oman auton kanssa kersat voi herättää tuntia myöhemmin. Mitä sinä tekisit?<br /><br />Kuvitellaanpa, että olet ostanut asunnon kaupunginosasta A. Työ oli alun perin kilometrin päässä, ja se vaikutti ostopäätökseesi. Viihdyt asunnossasi. Nyttemin työ on siirtynyt kaupungin toiselle puolelle, mutta bussien reittien ja aikataulujen vuoksi matkaan kuluu kaksi tuntia. Omalla autolla tekisit 20 minuutissa. Mitä sinä tekisit, jos sinulla olisi oma auto?<br /><br />Ottaisitte, Helsingin herrat ja rouvat, edes joskus selvää ihmisten olosuhteista ennenkuin alatte niitä päätöksiänne ja suunnitelmianne tekemään.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-8223773204815090153?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-61990920607582507942011-12-07T07:30:00.015+02:002011-12-07T10:58:46.671+02:00Itsenäisyyspäivä oli ja meni. Tavallisesti se tietää meikäläiselle työhommia, vaan tällä kertaa olenkin lomalla. Vielähän noita vähintään kolmetoista on tässä työuralla jäljellä, ehkä enemmänkin. En tullut katsoneeksi Juhlia, eikä katsonut vaimokaan. Toivottavasti ihmisillä oli siellä hauskaa tai kokivat jotain hengen ylenemistä. Toivottavasti televisiosta juhlia katsoneet nauttivat näkemästään - minulle koko touhu on ollut ihan pikkupojasta lähtien ihmettelyn aihe. Siis se, että kuinka joku viitsii niitä katsoa. Koko pippalot taitavat ollakin enimmäkseen ja pääsääntöisesti puolue- ja järjestöväen juttu, ja he sen mielihyvin pitäkööt.<br /><br />***<br /><br />Palajan vielä muutamin kuvin matkaamme.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Lomapäivien viettoa La Gomeralla</span><br /><br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/-mveAA8n5E9M/Tt76_vqFjII/AAAAAAAACK8/uqoheOIJidA/s1600/DSCN2061.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://4.bp.blogspot.com/-mveAA8n5E9M/Tt76_vqFjII/AAAAAAAACK8/uqoheOIJidA/s400/DSCN2061.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5683255752819838082" border="0" /></a><br />Korkeuserot ovat La Gomeralla(kin) merkittävät. Aikanaan tulivuoresta purkautunut laava on muotoontunut omien lainalaisuuksiensa mukaan, ja ylhäältä päin ja jostain pienoismallista katsottuna saari näytti hyvin poimuiselta, vähän kuin monisakaraiselta meritähdeltä.<br /><br /><a href="http://1.bp.blogspot.com/-JHdqpY4wiJQ/Tt7-gsq6x7I/AAAAAAAACLI/yhoOP8W-Yt4/s1600/DSCN2125.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 300px; height: 400px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-JHdqpY4wiJQ/Tt7-gsq6x7I/AAAAAAAACLI/yhoOP8W-Yt4/s400/DSCN2125.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5683259617488586674" border="0" /></a><br />Saaren keskiosa on siis korkealla, ja siellä on kansallispuisto Parque National de Garajonay. Paikka on hyvin usein pilven sisässä, ja siitä laakeripuumetsät ovatkin saaneet kutsumanimen "sumumetsät". Jatkuva korkea ilmankosteus onkin saanut aikaiseksi aivan omanlaatuisen ekosysteeminsä tuonne. Meidän vieraillessamme paikalla oli aina aurinkoista, ainoastaan paluumatkalle lähtiessä tuntui tihuuttavan vettä. Vaan jäi se sumu näkemättä, kun oli pimeää.<br />Mukava oli kävellä näitä metsäpolkuja. Lämpötila ylhäällä oli ehkä siinä viidentoista asteen tietämillä.<br /><br /><a href="http://2.bp.blogspot.com/-1EWCcg8Mnt0/Tt8ACxON8fI/AAAAAAAACLU/rY-RHta0C28/s1600/DSCN2137.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-1EWCcg8Mnt0/Tt8ACxON8fI/AAAAAAAACLU/rY-RHta0C28/s400/DSCN2137.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5683261302337565170" border="0" /></a><br />Kun tarpeeksi ylös vuorelle kipusi, näkyi naapurisaari Teneriffa vaivatta. Ja aina ensimmäiseksi näkymään tuli jykevä Teide, jonka huippu kohoaa yli kolmen kilometrin korkeuteen. Jäi siellä käymättä tällä kertaa, mutta ehkä sitten joskus.<br /><br /><a href="http://3.bp.blogspot.com/-44rZ0T9AifI/Tt8AnBptbzI/AAAAAAAACLg/8Smc3zip7r8/s1600/DSCN2166.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://3.bp.blogspot.com/-44rZ0T9AifI/Tt8AnBptbzI/AAAAAAAACLg/8Smc3zip7r8/s400/DSCN2166.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5683261925223132978" border="0" /></a><br />Vallehermoson kylässä silmiin osui tällainen! Tokihan takseja on joka paikassa, mutta missään en ole pitkään aikaan nähnyt W123- Mersua taksina. Olipa kerta kaikkisen ilahduttavaa nähdä kerrankin taksiauto, joka ajetaan loppuun. Tätä mallia tehtiin vuosina 1976-85, joten melkoisen iäkäs tämä taksi on.<br /><br />Kuljettajan on oltava taitava, sillä kadut ja tiet ovat välillä niin kapeita, ettei kohtaaminen ole ihan helppoa. Paljon on ongelmaa ratkaistu yksisuuntaisilla kaduilla, mutta riittipä niitäkin kohtia, joissa vain täytyi toivoa, ettei vastaan tulisi ketään... eikä tullutkaan. Pakko oli ihailla myös linja-auton kuljettajien taitoja, he suhasivat bussejaan noilla kapeilla kujilla ihailtavan varmoin ottein. Tyypillinen tapa pysäköidä auto oli se, että se oli ajettu jalkakäytävälle, apumiehen puoli talon seinään miltei kiinni.<br /><br /><a href="http://1.bp.blogspot.com/-17dCvjO73EY/Tt8C-TXqLuI/AAAAAAAACLs/PfzCeg8i3j4/s1600/DSCN2210.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 300px; height: 400px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-17dCvjO73EY/Tt8C-TXqLuI/AAAAAAAACLs/PfzCeg8i3j4/s400/DSCN2210.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5683264524139507426" border="0" /></a>No, meille se pikkuinen vuokra-auto oli väline, jolla pääsimme minne halusimme milloin halusimme. Päiviimme kuului yleensä vähintään kaksi eri kohdetta, kävelyä kertyi kymmenen kilometrin tietämille päivässä. Milloin minkäkinlaisia polkuja. Saaren koillisosassa oli alue, jossa oli tuollaista punaisen väristä hiekkaa, ja eroosiokin oli mainittava. Meren pintaan on tuostakin vielä matkaa...<br /><br /><a href="http://3.bp.blogspot.com/-jQUMnrKJvB0/Tt8D73KSwpI/AAAAAAAACL4/bkz7wXHPVUY/s1600/DSCN2300.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://3.bp.blogspot.com/-jQUMnrKJvB0/Tt8D73KSwpI/AAAAAAAACL4/bkz7wXHPVUY/s400/DSCN2300.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5683265581719143058" border="0" /></a>Tiet sitten kiemurtelivat siellä vuorten välissä. Laakerimetsässä kiemurtelevat tiet olivat "lehtitunneleita". Alempana sitten kasvoi palmuja. Tuolla metsässä oli tosiaan huomattavasti viileämpää kuin avoimilla paikoilla, ja valo kovin niukkaa. Niinpä aluskasvillisuutta ei juurikaan ollut, mitäs kun puut rohmusivat kaiken valon itselleen.<br /><br /><a href="http://4.bp.blogspot.com/-Cf0vgtqhUFk/Tt8FThBYjRI/AAAAAAAACMQ/Rbo4EUgyBUc/s1600/DSCN2373.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 300px; height: 400px;" src="http://4.bp.blogspot.com/-Cf0vgtqhUFk/Tt8FThBYjRI/AAAAAAAACMQ/Rbo4EUgyBUc/s400/DSCN2373.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5683267087604682002" border="0" /></a><br /><br /><a href="http://4.bp.blogspot.com/-oggzgLjWs4U/Tt8Et1evovI/AAAAAAAACME/ILRJFW7uLLs/s1600/DSCN2351.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://4.bp.blogspot.com/-oggzgLjWs4U/Tt8Et1evovI/AAAAAAAACME/ILRJFW7uLLs/s400/DSCN2351.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5683266440261509874" border="0" /></a><br />Mutta hienoimmat elämykset matkaaja kokee,kun laittaa vaelluskengät jalkaan, repun selkään, ja minunkaltaiseni nivelrikkoinen vielä kunnolliset polvituet, ja sitten vain vuoristopoluille rääkkäämään lihakset maitohapoille. Reppuun kannattaa pakata riittävästi vettä, sillä nousua riittää.<br /><br />Nuo vanhat, varmaankin paimenten rakentamat polut tarjosivat ponnistuksen, hikoilun ja huohotuksen lisäksi huimia näköaloja.<br /><br />Hieno oli siis reissu kaiken kaikkiaan.<br /><br /><br /><span style="font-weight: bold;">Paluumatkan "elämykset"</span><br /><br />Lähtö on karsean aikainen, kello 5.15. Minä olen muutamaa tuntia aiemmin täyttänyt viisikymmentä vuotta, ja sen ikäiset äijät heräävät kyllä jo muutenkin aikaisin aamulla.<br /><br />Nuokumme pimeyden läpi bussissa San Sebastianin satamaan, jossa nousemme kantosiipialukseen. Veisivät meidät samantien lentokentälle, jossa jäisi viisi (5) tuntia aikaa odottaa lähtöä.<br /><br />Ei kiitos. Käymme sanomassa matkatoimiston tyypille, ettemme nouse bussiin, vaan tulemme omine kyyteinemme. Katselemme vielä aamupäivän Teneriffan turistielämää. Tuossa aamupäivässä tulee myös vastaan englantilaisten pitämä ravintola, jossa kai katsotaan jalkapalloa screeniltä. Nyt sellaista ei tule, joten menemme, ja minä otan oikean englantilaisen aamiaisen: papuja, pekonia, muna, makkara, paahtoleipää sekä kunnon sammio olutta! La Gomeralla ei juuri englantia kuullut, englanniksi asian esittäminen sai aikaan toteamuksen "no comprendo", ja tämän paikan aito brittienglanti suorastaan hyväilee korviani. Se on melkein yhtä mukavaa kuultavaa kuin Suomen lounaismurteet, vaikkeivät nämä kaksi olekaan muuten millään tavalla vertailukelpoisia. Espanjan kieli on myös oikein mukavan kuuloista. Radiota kuunnellessa tuli mieleen että siinäpä puhetta purkautuu...<br /><br />Käyn vielä meressä uimassa, otamme lopulta taksin ja ajamme lentokentälle. Nyt lentokenttäkidutus kestää vain kolmisen tuntia koostuen lähtöselvityksestä, turvatarkastuksesta ja odottelusta kansainvälisellä alueella.<br /><br />Tömähdämme Helsinki-Vantaalle vartin myöhässä, bussin lähtöön on aikaa puolisen tuntia. Kunpa logistiikkafirman miehet hoitaisivat matkalaukut rivakasti, toivomme. Menemme hihnan ääreen, laukkujamme ei kuulu. Seisomme, seisomme, laukkujamme ei kuulu. Eikä kuulu kenenkään muunkaan. Lopulta joku mies tulee sanomaan, että laukkunne ovat ehkä toisella hihnalla. Että näin ammattitaitoista väkeä on logistiikkafirmalla. Missään vaiheessa ei tule kunnollista lentokenttäkuulutusta asiassa, joku neuletakkinen mies vain käy joillekin sanomassa. Liekö sopimus lentoyhtiön kanssa niin tiukalle neuvoteltu, että logistiikkafirman täytyy maksaa korvausta kuulutuslaitteiden käytöstä tai lentonumeron näpyttelystä matkalaukkuhihnan yläpuoliselle monitorille?<br /><br />Toisen hihnan ääressä on järjetön ryysis. Bussimme meni jo, seuraavan lähtöön on puolitoista tuntia. Kiitos, arvoisa Lentoyhtiö ja Logistiikkafirma. Yhteistyönne toimimattomuus oli ihailtavan vakuuttavaa. Matkalaukkujamme ei hihnalla näy, lopulta vaimo löytää ne jostain ihme röykkiöstä ihan kokonaan muualta kuin hihnalta. Johonkin hallin nurkkaan oli logistiikkafirman huipputaitava henkilökunta ruumallisen laukkuja kipannut. Voi tätä ulkoistamisinnon kaunista hedelmää taaskin!<br /><br />Uskoisin, että moni matkustaja maksaisi pari-kolmekymppiä enemmän lentolipusta ihan mielellään, jos vain nuo pakolliset palvelut toimisivat, jos hommia tekisivät asiansa osaavat ihmiset eikä jonkun vuokratyöfirman keikkalaiset. Tässä ei moitita niitä ihmisiä, jotka noissa ulkoistus- ja vuokratyöfirmoissa työskentelevät, vaan sitä nykymaailmaan iskostettua muotiajatusta, jossa työsuoritteen hinta lasketaan optimiolosuhteissa huippuammattilaisella kellottaen, ja annetaan tehtävä sitten halvimman tarjouksen tekijälle, joka haalii työntekijänsä ilmeisesti mistä saa. Jos haluaa toimivia asioita, niistä on vain maksettava, se on järkkymätön lainalaisuus, vaikka konsultit mitä sanoisivat.<br /><br />Mutta pois sivupoluilta, ja paluumatkaamme. Ja taas me odotamme. Bussi tulee, nousemme siihen, kuten aika moni muukin. Taitaa olla kannattava linja tämä. Turku. Jäämme pois, kävelemme tuttavan autotallille. Jo aiemmin olemme kuulleet, että autossamme palaa sisävalo, on palanut viikon ajan. Se ei sano edes "kev-vääm-mäl-lä". Vaan onneksi ostimme elokuussa sellaisen auton, johon kuuluu vuoden mittainen, ilmainen 24 tunnin palvelu, olipa ongelma mikä tahansa. Soitto numeroon, jossa ystävällinen naishenkilö ottaa tiedot ylös ja sanoo herättävänsä paikkakunnan yhteistyökumppanin.<br /><br />Hetken kuluttua puhelin soi, ja ystävällinen kaveri kysyy, missä olen, ja toteaa rauhallisesti: "menee vartti". Hän tuleekin, ottaa autostaan apukäynnistysakun, tulee autotalliin, kytkee kaapelit ja niin päästään siitäkin pälkähästä. Sentään on olemassa firmoja, jotka hoitavat asiansa ja lupaamansa sitoumukset hyvinkin, ja osaavat valita yhteistyökumppaninsa, katsovat varmaan osaavatko hommansa, ennenkuin sopimuksia tekevät... Kiitos siis automme maahantuontifirmalle asioiden kunnollisesta ja toimivasta organisoinnista!<br /><br />***<br />Tällainen oli reissumme tällä kertaa. Voin suositella La Gomeraa empimättä, tosin sillä varauksella, että ilman matkatoimistojakin pärjää.<br /><br />Jos vielä sinne menemme, niin otamme vain lennot Teneriffalle ja takaisin, vuokraamme auton viikoksi, ja lähdemme ensimmäisellä lautalla San Sebastianiin. Buukkaamme majoituksen suoraan netistä. Matkatoimiston kanssa kävi niin, että odotusajat olivat suorastaan järjettömän pitkiä, mitäs kun me muutamat suomalaiset saimme kyydin ruotsalaisten mukana, ja heillä on eri lentoaikataulut. Suomalaiset saavat sitten vain sopeutua siihen, että mennen tullen saadaan odotella tuntikausia tyhjän panttina joko jonkin hotellin aulassa tai satamissa tai lentokentällä.<br /><br />La Gomera on omatoimimatkailijan kohde. Sopii minulle ja meille siksi, että emme kumpikaan erityisemmin välitä ohjatuista retkistä, yökerhoista tai muusta pintaturismista.<br /><br />Viimeisenä autoilupäivänämme näimmekin oikein malliesimerkin "kiertomatkaturismista".<br />Pysähdyimme maastoretkipaikkasta toiseen siirtyessämme näköalapaikalle hetkeksi ihastelemaan maisemia. Paikalta ajoi ohi noin 25 maastoauton karavaani, autojen kyljessä luki "Gomera tour". Niiden perässä paikalle vaappui suuri bussi, ja hetkessä ympärillämme oli pirunmoinen älinä ja kälkätys, kun turistibussillinen saksalaisia ahtautui kameroineen. Karkotteiden lemu oli yskittävän huumaava, uh! Alle viidessä minuutissa kaikki saivat kuvansa napattua, ja bussi jatkoi eteenpäin.<br /><br />Mut kaikelviisii, sanoi Rokan Anttikin.<br /><br />Äijän matkakertomus päättyy tähän. Mukavaa joulukuun jatkoa kaikille!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-6199092060758250794?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-60804375913983304412011-12-05T16:56:00.007+02:002011-12-05T17:53:16.491+02:00Kanarian saaret tunnetaan tietysti turismista, jostain muustakin. En ole siellä aikaisemmin käynyt. Nyt tuli sitten käytyä, kahdellakin eri saarella. Läpikulkupaikkana oli mennen tullen Teneriffa, vaan varsinainen kohteemme oli La Gomera, Teneriffasta muutamia kymmeniä kilometrejä länteen päin.<br /><br />Maantieteellisesti ollaan samoilla leveysasteilla kuin vaikkapa Marokon ja Länsi-Saharan välinen raja, lännempänä tosin.<br /><br />Matkaan lähdettiin yhtenä sunnuntaisena aamuyönä. Auto jätettäisiin Turkuun, siitä jatkettaisiin bussilla Helsinki-Vantaalle.<br /><span style="font-weight: bold;">Ihmeellistä porukkaa</span><br /><br />Meikäläisen ajatuskulun mukaan aamulla kello neljä ihmisen on parasta olla sängyssä ja katsella mukavaa REM- unta. Ainoastaan työtehtävät tai joku matkalle lähtö tekevät poikkeuksen. Vaan kun käppäilimme tuttavan autotallista pakaaseinemme pikavuoropysäkille Tuomiokirkon seuduille, oli liikkeellä porukkaa kuin pipoa. Ilmeisesti pikkujouluja oli vietetty, ja vallitsevan laskuhumalan saattoi suorastaan aistia ympärillä hortoilevista ihmisistä. Vajaan kymmenen minuutin odottelun aikana lähistöllä ujelsi kolme hälytysajoneuvoa. Hullua olla saamassa turpaansa öisessä kaupungissa, kun voisi nukkua rauhassa kotonaan.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Music for airports</span><br /><br />Brian Eno teki 1980- luvulla yllä mainitun nimisen albumin. Siinä on neljä minimalistista sävellystä, jotka toistavat samaa pientä teemanpätkää pienin muunnoksin. Toden totta, matkustamisessa melkeinpä tympeintä on lentokentällä olo. Tällä kertaa vältettiin taannoisen Thaimaan reissumme tapainen kahdeksan tunnin odotus. Koneeseen päästiin nousemaan lähes tulkoon ajoissa. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että lentokenttä on matkamiehen (vai pitäisikö sanoa matkahenkilön) eittämätön kidutuskammio, josta toivoisi pääsevänsä tuommoisella maksimissaan kolmella tunnilla. Lähtöselvitys ja turvatarkastus lääppimisineen meni tällä kertaa kohtuullisen hyvin, eikä olo kansainvälisellä alueella venynyt liian pitkäksi.<br /><br />Hauskuus alkoi siinä, kun piti lähteä liikkeelle. Kapteeni ilmoitti, että kaikki ei ole nyt kunnossa, odotellaan tekniikkaa jne jne. Tätä odottelua riittikin kolmisen tuntia, ja voin vakuuttaa, että charter-lentokoneessa mainitun ajan istuminen lentokentällä ei ole kovin hauskaa. Tosin edessämme istunut mies tuumi, että on se parempi, että vikaa korjataan tässä kuin yhdessätoista kilometrissä...<br /><br />Minulla oli mukana muutama kirja, ja niinpä sitten aloin lukemaan SusuPetalin Valkoisia taloja, välillä kuuntelin iPodia ja väänsin kellon Greenwichin aikaan.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Hei, nyt me lennetään! </span><br /><br />Tosiaan, kolmen tunnin maassa odottelevassa lentokoneessa istuskelun jälkeen päästiin istuskelemaan kuutta tuntia ilmassa. Yksitotistahan sekin on, kiidetään pilvien yläpuolella, selkeämmillä seuduilla näkee sitten ainakin päiväsaikaan maailmaa vähän laajemmasta näkökulmasta, kuten Veikko Huovinen ilmaisee. Minä katsoisin lentokoneen monitoreista mieluiten karttaa, missä mennään, mutta ilmeisesti viihdettä pitää olla, ja niinpä monitorit lykkäsivät surkeita elokuvia matkustajien iloksi. Niinpä luin loput Susun kirjasta, ja sanonpa vaan, että se on hyvä kirja! Suosittelen lämpimästi muutoinkin kuin matkalukemiseksi.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Välietappi Teneriffa</span><br /><br />Teneriffalle tömähdettiin siis se kolmisen tuntia myöhässä, ja lauttaa piti odottaman vielä kaksi ja puoli tuntia. Menkää sen ja sen hotellin aulaan, sanoivat matkanjärjestäjän edustajat bussiin kiivetessämme, ja sinnehän me laukkumme vietiin. Sitten lähdettiin painelemaan kaupungille, ja ihan ensimmäisenä totesin, että kas, täällähän on ihan tutun miehen omistama ravintola!<br /><br /><a href="http://2.bp.blogspot.com/-DjoW6k5UQe0/TtzjMZ1Sn_I/AAAAAAAACKY/36CmEzUC-_I/s1600/DSCN1980.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-DjoW6k5UQe0/TtzjMZ1Sn_I/AAAAAAAACKY/36CmEzUC-_I/s400/DSCN1980.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5682666632067063794" border="0" /></a><br />Parasta oli auringonpaiste ja ihana lämpö! Baarien terassit olivat täynnä jalkapallo-ottelua seuraavia hurraavia ihmisiä, kaupustelijat kauppasivat tomerasti rannekelloja ja aurinkolaseja, vaan emmepä ruvenneet kaupoille. Tuohan se on noissa suurissa turistipaikoissa tosi tympeää, kun ei saa rauhassa kulkea ja ympärilleen katsella. Onneksi parempaa oli luvassa.<br /><br />Etsimmepä ruokapaikan, ja mainio oli häränpihvi pippurikastikkeessa. Olin opetellut sanomaan "La quenta, por favor", ja syönnökset maksettuamme lähdimme takaisin hotellille. Sielläpä hetken istuttuamme nousimme toiseen bussiin, joka vei meidät satamaan, jossa oli jälleen luvassa tunnin verran tuota matkailijan perusherkkua, odottelua. Lopulta kantosiipialus lipui laituriin, ja päästiin nousemaan siihen.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Vihdoinkin!</span><br /><br />Puolen tunnin merimatkan jälkeen olimme San Sebastianin satamassa, ja luvassa oli puolentoista tunnin bussimatka Valle Gran Reyhin, joka oli määränpäämme. Tuollaisen tuliperäisen, vuoristoisen saaren tiestö on semmoinen, että vaikka matkaa ei ollut kai kun viitisenkymmentä kilometriä, pitivät serpentiiniteiden hiusneulakaarteet huolen siitä, ettei nopeus kasvanut kovinkaan mainittavaksi.<br /><br />Perillä olimme puolenyön maissa paikallista aikaa. Kotoa olimme lähteneet edellisyönä kahden aikaan, joten olimme tehneet matkaa kohteeseemme täsmälleen kaksikymmentäneljä tuntia!<br /><br />Jotta totuus ei pääsisi unohtumaan, sanottakoon tässä se, että perillä olo olikin sitten kaiken tuon kärvistelyn ja odottelun arvoista.<br /><br />Valle Gran Rey on ikivanha asutuspaikka, ja vaikka en tullutkaan tietämään tuon patsaan esittämästä sankarista mitään, pidin paikasta kovasti. Tai pidimme kumpikin.<br /><br /><br /><br /><a href="http://4.bp.blogspot.com/-pGpEHhMlOH4/TtzmBAhtkoI/AAAAAAAACKk/3COpl3PXxQc/s1600/DSCN1985.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 300px; height: 400px;" src="http://4.bp.blogspot.com/-pGpEHhMlOH4/TtzmBAhtkoI/AAAAAAAACKk/3COpl3PXxQc/s400/DSCN1985.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5682669734830379650" border="0" /></a><br />Kiivaasti lyö Atlantin aalto rantaan, ja uimaan mennessä kannattaa katsoa, ettei mene suurten kivien lähettyviltä! Mahtava ja kunnioitusta herättävä on tuo valtameri, ainakin näin Selkämeren rantamien miehen silmissä. Kovin kauas rannasta ei taida kannattaa lähteä, sillä noiden entisten vedenalaisten tulivuorten välitse käyvät melkoiset virtaukset ainakin joidenkin oppaiden mukaan.<br /><br /><a href="http://1.bp.blogspot.com/-YmwSqQaAYEM/TtzoTVQNVYI/AAAAAAAACKw/STyO6o0E5hg/s1600/DSCN2409.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-YmwSqQaAYEM/TtzoTVQNVYI/AAAAAAAACKw/STyO6o0E5hg/s400/DSCN2409.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5682672248655009154" border="0" /></a><br /><br />Kertomuksen ensimmäinen jakso päättyy tähän.<br /><br />Juttua La Gomerrassa vietettävistä lomapäivistä on luvassa jatko-osassa tai - osissa.<br />Jatkuu....<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-6080437591398330441?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-46229268435816003842011-11-26T08:39:00.003+02:002011-11-26T08:46:18.638+02:00Mul on ny hiuka erinkaltane joulukuu tulos.<br />1. Mää en tee mittä töit ennenko kahreksastoist päev.<br />2. Mittä joulukalenterit mää en tänä vuan pirä lokissan.<br />3. Mul ei ol yhtikä puurojuhli koko joulukuus. Niinpä mää syänki jouluruaki vast joulun.<br />4. Mää soitan koton joululaului sellol.<br /><br />Ja nymmää jään lomal, LOMPS! Huamenaamuste lähretä hiuka erinkaltase paikkaha, laitan jotta kuvi tän sit kon mee tulla takas.<br /><br />Nimpal mukavat joulukuut kaikil!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-4622926843581600384?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-31098231012399628532011-11-23T22:03:00.004+02:002011-11-23T22:59:50.757+02:00Eilinen puhelinmyyjäepisodi toi mieleen kaikenlaista.<br />Minä tiedän, mitä on lähteä myymään jotain ns. luukuttamalla. Luukutus on myyntimiesslangia ja tarkoittaa, että järjestelmällisesti tarjotaan ostettavaksi edustamaansa tuotetta. Siihen aikaan kun minä myyntihommia tein, se oli ovikellon soittelua tai oville koputtamista.<br /><br />Nykyisin luukutus tapahtuu paljolti puhelimitse, mikä on rasittavaa, mutta toki huomattavasti pienempi harmi kuin ovelta ovelle kauppiaiden touhut, feissaajista nyt puhumattakaan.<br /><br />Niissä hommissa pitää olla ihmisellä ihan erityisen paksu nahka, eritoten sielussa. Ei saa välittää siitä, että jossakin halveksutaan, jossakin ärjäistään pihalle, jossakin höynäytetään, eli ollaan ostavinaan ja tingitään kolme varttia eikä osteta sittenkään. Aina joskus tulee vastaan se, joka on oikein odottanut myyntihenkilön tuloa, ja naurussa suin ostaa ja maksaa. Niin se menee.<br /><br />Luulen, että tämä tapahtui vuonna 1992 tai 1993. Vaikea sanoa, koska nuo vuodet ovat edelleen jonkinlaisen sumun peitossa, en jaksa muistaa niistä paljoakaan. Sain olla pieniä jaksoja töissä erilaisissa hanttihommissa, mutta enimmäkseen työkkärin kirjoilla.<br /><br />Jonkin korvauspäivän jälkeen olin käymässä Kaupungissa. Siihen aikaan keskustassa oli vielä monta tavarataloa, ja jotain kai tarvitsin sieltä, koskapa sen kauppakolossin käytäviä kävelin. Huomioni kiinnittyi nuoreen mieheen, joka oli pukeutunut mustiin suoriin housuihin, valkoiseen paitaan ja solmioon. Koko komeuden kruunasi punainen, napitettava neuletakki. Vai olisiko ollut vetoketjulla. Tuohon aikaan se oli myyntiedustajan uniformu.<br /><br />Hänellä oli vieressään pieni pöytä, jonka päällä oli pieniä muovipulloja, lattialla pöydän vieressä musta, suurehko neliskulmainen salkku, jossa tuo nuorukainen kuljetti myytäväänsä. Kauempaa näin, että kaikki kulkivat nuorukaisen ohi vilkaisemattakaan häntä. Pöydällä oli taiteltu A4- kokoinen paperinpala, johon oli kirjoitettu kauppaoppilaitoksessa opetetulla somistustekstauksella tussattu "tästä silmälasien ja piilolinssien puhdistusneste edullisesti".<br /><br />Itse olin jo turpiini noista jutuista saanut, joten osasin kuvitella. Kaveri on käynyt kauppiksen markkinointilinjan, paikka maailmassa ei ole ottanut löytyäkseen. Kortistokauden jälkeen on sanomalehdestä tarttunut silmiin ilmoitus "etsimme ahkeria, ennakkoluulottomia myyntimiehiä". Hän oli vastannut ilmoitukseen, päässyt haastatteluun, tullut valituksi kahden päivän koulutukseen, jossa on käyty tuo asu läpi, samoin myyntitekniikka. Sitten on tehty työsopimus. Provisio on sen ja sen verran.<br /><br />Nuorukainen oli sitten keksinyt, että hei, kauppakeskuksessahan kulkee ihmisiä. Hän on kysynyt paikan, ja kuullut että saat tulla, paikka maksaa sata markkaa päivältä. Siinä hän oli seissyt varmaan aamukymmenestä asti.<br /><br />Minä tunsin voimakasta myötätuntoa tuota nuorukaista kohtaan. Olinhan samantapaisen prässin käynyt läpi (eri alalla tosin), pärjännyt aluksi, sitten lentänyt kunnolla turvalleni. Kävin pankkiautomaatilla, nostin kaksikymmentä markkaa, ja menin nuorukaisen luo. Tämä selvästi helpottui, tarjoutui putsaamaan rillini. Olisiko ollut se neste kahdeksan markkaa pullo, kaksi pulloa viidellätoista. Kaivoin lompakkoni, annoin kaksikymppisen, nuorukainen antoi vähän häpeillen pikkukolikoista takaisin. Taisi olla päivän ensimmäinen kauppa, pitkästi puolen päivän jälkeen.<br /><br />Kaverin ilme on porautunut lähtemättömästi mieleeni. Jotenkin toivoin, että hän sai sinä päivänä edes sen verran kauppaa, että saattoi myyntipaikkansa vuokran maksaa. Toreille pääsi 1980- luvun lopulla 20-100 markalla päivä, kauppakeskusten käytävät taisivat olla sen satasen verran päivä.<br /><br />Se on semmoista hommaa, että monet sitä kokeilevat, ja vähät ovat ne, joille siitä ura urkenee. Ne, joille urkenee, saattavat pärjätä hyvinkin.<br /><br />Minä olin läksyni oppinut. Minusta ei ole niihin hommiin, ei ainakaan noihin kauppahommien alimman kastin hommiin. Sieltä kuitenkin on melkein kaikkien lähdettävä. Joskus työttömyyden synkimpinä kausina pääsin esimerkiksi vakuutusyhtiön myyntineuvottelijan haastatteluun. Esimieskandidaatti näpytteli suurta taskulaskinta kuten thaimaalaisen turistirysän rättikauppias, ja sanoi että jos myyt päivässä kolme kodin täysturvavakuutusta, niin saat näin paljon bruttoa. Laskimen näytöllä oli viisinumeroinen luku.<br /><br />Esimieskandidaatti jatkoi: "Nämä myyjät ovat yksityisyrittäjiä, ja ehtona on se, että tehdään sit meidän yhtiöön YELi." Minä nousin ja sanoin, että kiitos vaan, ei käy. Ulosotossa on kuusisataatuhatta, revi siitä huumoria. Toisekseen kolmen kodin täysturvan myynti yhdessä päivässä on mahdollista, mutta ehkä kahtena päivänä vuodessa.<br /><br />Minä sanon, että monelle nuorelle reilu, riskitön matalapalkkahomma olisi parempi vaihtoehto kuin nuo myyntihommat. Myyntihommissa pärjäävät tietynsorttiset ihmiset, joilla on vahva itsetunto ja vastuksista piittaamaton mielenlaatu. He eivät masennu halveksunnasta, he vain yltyvät vastoinkäymisistä.<br /><br />Tunnen jokusia ihmisiä, jotka ovat myyntihommissa pärjänneet siinä määrin, että asuvat omalla työllä maksetuissa hienoissa taloissaan, ajavat uusilla tai uudehkoilla Mercedes Benz-, Volvo- Tai BMW- merkkisillä autoilla, jotka ovat itse maksaneet. He osaavat hommansa, heillä on sopiva mielenlaatu. Näissä tuntemissani ihmisissä on myös niitä, jotka ovat tuon hirvittävällä työmäärällä tienatun epäonnisissa kauppahommissa menettäneet. Jotkut ovat nousseet, toiset ovat murtuneet. Se on ihmisestä kiinni.<br /><br />Mutta useimmista meistä ei ole siihen. Meillä ei ole suolia siihen (We have no guts for that).<br /><br />Sen tähden en jaksa arvostella negatiivisesti nuorta, joka ei pyri puhelinmyyntihommiin, tai feissaajaksi. Puhelinmyyntiyritysten kotisivuilla kerrotaan, että parhaimmat tienaavat todella hyvin. Se jätetään kertomatta, että monet tienaavat todella huonosti.<br /><br />Tänä aamuna vaimon kelloradion juttelemista uutisista jäi mieleen termi "pakkoyrittäjyys". Tosiaankin, tänä päivänä taidetaan miltei pakottaa yrittäjyyteen ihmisiä, joista ei siihen olosuhteeseen yksinkertaisesti ole. Se on traagista, sillä epäonnistuneen yrittäjyyden seurauksia saa kantaa pitkään. Minä kannoin 18 vuotta. Kahdeksassatoista vuodessa ihminen kasvaa vauvasta ylioppilaaksi, etenee ylioppilaasta vakiviran haltijaksi, maksaa asuntolainan pois.<br /><br />Minulla ei ole mitään myyntihommia tai yrittäjyyttä vastaan sinänsä. Sanon vain painokkaasti, että kannattaa katsoa ennemmin kuin katua.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-3109823101239962853?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-90208165623559199742011-11-22T18:25:00.005+02:002011-11-22T19:01:04.772+02:00Minulla on Asiakkuusmarkkinointiliiton kanssa diili, jonka olen tehnyt huhtikuun alussa vuonna 2009, jossa olen kieltänyt puhelinmyyjiä ottamasta yhteyttä. Kiellon pitäisi olla voimassa kolme vuotta. Sen saa soittamalla numeroon 0600 13404, ja se maksaa jotain. Kyllä siitä eurolla vissiin selviää. Kielto on pitänyt melko hyvin. Mutta se ei koske työpuhelinta, joka muutama hetki sitten soi.<br />- Kukas sitä näin tiistai-iltana työasioita, ihmettelin. Vaikka olenkin tänään periaatteessa töissä, on puhelin pysytellyt hiljaa, ja olen viettänyt hämärää marraskuun päivää ihan kotosalla. Niinpä poimin puhelimen ja vastasin.<br /><br />Toisessa päässä oli itseensä uskova puhelinmyyjä. Sanoi olevansa toimeksiantajaltaan, ei suinkaan työnantajansa nimissä soitellut. Olen kuulemma tullut valituksi tutustumaan johonkin kanavapakettiin, kuusi huippukanavaa ihan järjettömän halvalla, ei avausmaksuja, vain muutaman euron aktivointimaksu per viikko, ja sitten ei kun nauttimaan loistavasta tarjonnasta. Että onko sulla antenni- vai kaapeliboksi, kun sen tiedän niin laitanpa kuule tulemaan, sanoi myyjä.<br /><br />Minun kannaltani asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Olen päättänyt, että minulle riittää ihan peruskanavat. En minä tarvitse muuta. Eikä ole muukaan väki kysellyt tai kaipaillut.<br />Tai en tarvitsisi niitäkään, mutta katsotaan meillä nyt joskus vähän televisiota, että olen minä sen maksun maksanut. Mutta suolainen se on siihen nähden, mitä käyttöä on.<br /><br />- Mutta kuule, tämä on ihan käsittämättömän halpa, ja silkkaa laatua joka sekunti, kaveri yritti.<br />- Mutta kun minä en osta, usko nyt. Soita seuraavalle, se varmaan ottaa noin loistavan tuotteen. Minäkin ottaisin, jos tarvitsisin, mutta kun en tarvitse.<br /><br />Ja niin edelleen. Kaveri teki jotain viitisen hyökkäystä, jolloin sanoin hänen puheensa päälle: "Kuule nyt ei tuu kauppoja. Soita seuraavalle, moi moi."<br /><br />En jäänyt kuuntelemaan kuudetta argumentointia. Joskus eroon päästäkseen täytyy painaa "lopeta" - nappia, vaikka se ei olekaan kovin huomaavaista saatikka kohteliasta. Mutta lajina takaisin, ei ole huomaavaista mylkyttää henkilölle, joka vakuuttaa ei-ostavansa ja ei-tarvitsevansa, perusteluja yhä uudelleen ja uudelleen.<br /><br />Toisaalta ihailen kaverin sisua. Sanoin puolenkymmentä kertaa ei, ja kaveri jatkoi sinnikkäästi. Uskoisin, että tuolla nuorella miehellä on tulevaisuus myyntialalla, kunhan vähän liemissä kiehuu ensin, ja oppii kunnioittamaan asiakasta.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-9020816562355919974?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-66843731504510661062011-11-21T20:59:00.005+02:002011-11-22T07:21:09.088+02:00En ole jäämässä sairaslomalle, en ollenkaan. Ainakin tänään elämä tuntuu sangen terveeltä, voin oikein hyvin.<br /><br />Vaan tuli mieleen, kun lääkäreitä valvovan instanssin pääjohtaja jäi sairaslomalle hankalamman tapauksen ollessa päällä.<br /><br />Hitto kun en älynnyt. Jos olisin jäänyt sairauslomalle vaikka kesäkuussa 1990, ties miten olisi mennyt. Kävin kyllä tuolloin valittamassa ahdistusta ja stressiä lääkärille, mutta kuultuani minun olevan tuolloin yksityisyrittäjä, hän sanoi, että voithan sää olla kotona, jos hankalalta tuntuu. Ota kuule rauhallisesti. En mää sulle mitään sairaslomaa voi kirjoittaa. (Koska vakuutusyhtiö olisi joutunut jotain maksamaan...)<br /><br />Niinpä en ymmärrä, että miten on mahdollista, että joku tosiaan jossain hankalassa tilanteessa tosta vaan jää sairauslomalle. Jos on sössinyt jotain, niin silloin kannetaan sössimisestä vastuu. Jos ei muuten, niin sillä lailla, että ei sössitä enää. Merkitsee sitä, että tiputaan yhteiskunnan laita- tai ulkopuolelle. Peruspäivärahalle karenssiajoilla ja silleen. Voitte lukea vaikka <a href="http://aeijae.blogspot.com/p/joskus-voi-kayda-melkein-hyvin.html">kirjastani </a>novellin "Korpitaival", siinä on jotain sellaista.<br /><br />Se kun on sellaista, että jos on valtaa tai voimaa, niin siihen tulee aina erottamattomana kaverina vastuu. Sen tähden nautinkin nykyään suunnattomasti asemastani eräänlaisena apulaislukkarina, joka ei paljoa tee, ei paljosta vastaa. Lähinnä siitä, että itselle uskotut tehtävät tulevat osapuilleen kunnolla tehdyksi. Sen verran on vanhaa yrittäjämentaliteettia, että laitan välillä omaa työaikaani alttiiksi projekteihin, joista ei ainakaan taloudelliseen vastuuseen voi joutua.<br /><br />Luonnollisesti se näkyy palkkapussissa. Kun ei paljoa tee eikä paljosta vastaa, saa sen verran, että asioistaan voi jotenkuten huolehtia, kunhan pitää jonkun järjen päässään. Siinä on kylliksi useimmille meistä. Joilla on evästä enempään, tehkööt rauhassa ja saakoot paremmat ansiotulot ja saakoot kaiken myötätunnon. Olen jo kauan sitten oppinut, että työhommissa käyvän ihmisen uudet Volvot ja Mersut ovat vastuulla ja työllä tienattuja, samoin merenrantatalot.<br /><br />Mutta sitä en hyväksy, että vastuuta pakoillaan sairaslomille, ellei sitten ihan oikeasti ole käynyt niin, että voimat kerta kaikkiaan loppuivat tai flunssa tai tapaturma iski. Henkisen kantin pettäessä on arvioitava, pystyykö tehtävässä enää jatkamaan. Onhan kohtuutonta, että ihminen joutuu kantamaan sellaisia kuormia, joita ei jaksa.<br /><br />Julmaa tekstiäkö? Voi olla, mutta minä ja jokunen muu maistoimme sitä herkkua (ansiostamme) menneinä aikoina ihan asiaksi asti, vaikka emme olisi oikein jaksaneetkaan. Ja meidät "siirrettiin sivuun tehtävistämme", eikä siinä ollut mitään väärää. <br />Jos vastuun kantaminen tuntuu hankalalta, ei kannata änkeytyä vastuullisiin tehtäviin. Historia tuntee vain aivan muutaman henkilön, jotka eivät olisi halunneet vastuuseen, mutta joutuivat silti. Ryti taisi olla sellainen, muita en nyt muista. No, ehkä sir Edward Grey.<br /><br />Enimmät kuitenkin ovat omasta vapaasta tahdostaan ottaneet vastuulliset tehtävät vastaan. Ja silloin ei auta muu kuin vastata, tai sitten sanoa että sorry, nyt loppui paukut.<br /><br />Vastuussa oleminen on joskus inhottavaa. Mutta juuri sen takia, että vastuullisissa tehtävissä joutuu joskus tekemään ikäviäkin päätöksiä, niistä tehtävistä maksetaan paremmin kuin näistä tavallisista hommista, joihin meikäläisestäkin vielä on.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-6684373150451066106?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-9557606817940285322011-11-20T08:38:00.002+02:002011-11-20T08:50:39.640+02:00Tänään istahdan urkuihin kaksi kertaa, ja ne kerrat ovat viimeiset kaksi ennen jouluaattoa. No, varmasti käyn harjoittelemassa muutenkin, mutta tilaisuuksia en uruilla soita tämän päivän jälkeen ennenkuin 24.12.<br /><br />Ehkäpä tänä vuonna joulutilaisuudet ovat kohdaltani valmisteltuja.<br /><br />Ji-haa!!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-955760681794028532?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-44967321873529854592011-11-16T21:38:00.005+02:002011-11-17T14:17:01.025+02:00Näissä hommissa tässä paikassa ja tässä nimenomaisessa virassa keskiviikko on viikon aloituspäivä. Jos on kokouksia, niin ne on keskiviikkona. Tänään, kiitos Yläkertaan, ei ollut kokouksia. Minulle ne ovat ahdistavia tilaisuuksia. Vaimokulta oli lähdössä työmatkalle, ja yhden auton taloudessa se merkitsee sitä, että kävin viemässä hänet kimppakyydin kohtaamispaikkaan.<br /><br />Meillä on henkilökunnan aamukahvi keskiviikkoaamuisin. Olin ensimmäistä kertaa mukana siinä, koska pelkän aamukahvin vuoksi en viitsi ajaa 25 kilometriä suuntaansa. Nyt menin katsomaan varauskirjan, ja varailin kevätkaudelle kuorojen harjoitukset ja tilat niitä varten. Mutta niistä aamukahveista piti puhumani.<br /><br />Minulla on pääsääntöisesti hyvin mukavat työtoverit. Saman viran hoitajat ovat aivan huippua, mutta myös monien muiden työalojen ihmiset ovat kivoja. Tänään juttelin toisen työalan ihmisen kanssa, ja hänen tapaamisensa on aina silkka ilo. Mistä tämä totinen juutalainen löytääkään aina sen hyvän, ystävällisen sanan, joka pelastaa päivän. Hän kysyy kuulumisiani, ja kerron olevani pitkästä aikaa todella innostunut tekemään työtä musiikin eteen.<br />"Sua ei nykyään näy niinpaljon kuin ennen. Ehkä se on siinä, että saat nykyään keskittyä enemmän tuohon omaan hommaasi. " Niinpä. Takavuosina, kun tämä kotikylä oli itsenäinen seurakunta, olin seurakuntayhtymän atk-vastaava. Näinä vuosina hypätessäni ympäri kaupunkiamme milloin minkäkin asian vuoksi menetin mielenkiinnon urkuihin. Nyt olen jo suunnitellut joulua, meinaan käyttää Johann Sebastian Bachin iki-ihanaa Pastoralea ja sen neljää eri osaa joulunajan tilaisuuksissani urkumusiikkina. Tänäänkin vietin kirkossa alun kolmatta tuntia tutkistellen ko. teoksen rakennetta ja tulkintaa. Lisäksi 4. osa tuntuu vaativan vielä ihan sormiin ottamistakin.<br /><br />Huomenna menen aamulla käymään päiväkodissa, sitten menen pomokanttorin kanssa treenaamaan paria Händelin (Handel) Messias-oratorion osaa, jotka aion laulaa pääkirkossa joulupäivänä.Osat ovat "For behold, darkness shall cover the earth" ja "The people that walked in darkness". Kolleega soittaa hienoilla Marcussen-uruilla, minä koen laulaa. Laitamme penkkeihin suomennokset, jotta kirkkokansa ymmärtää, "mitä see luatlaiste lukkar oikkiastas siäl mylvii Lontto murttel".<br /><pre>9. Accompagnato (basso)<br />Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat,<br />mutta sinun ylitsesi koittaa Herra,<br />ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa.<br />Kansat vaeltavat sinun valkeuttasi kohti,<br />kuninkaat sinun koitteesi kirkkautta kohti.<br />(Jesaja 60: 2-3)<br />10. Aaria (basso)<br />Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,<br />näkee suuren valkeuden;<br />jotka asuvat kuoleman varjon maassa,<br />niille loistaa valkeus.<br />(Jesaja 9: 1) </pre>Se on sitä innostusta, jota olen kaivannut. Meni kuulkaa monta vuotta, että valmistautuminen oli sitä, että laitoin aamulla puvun päälle. Tiesin, ettei se ole hyvin tai oikein. Kaikki vaan Rutiinilla. Mutta kun kaukana takana ovat ne päivät, jolloin vastausmusiikki-improvisaationi kirvoittivat ihmisiltä kysymyksiä: "Mitä se ihana musiikki siinä tekstien välissä oli?". Sitä kysymystä en ole kuullut noin yhdeksään vuoteen. Improvisaationi ovat olleet suoraan sanottuna sitä Ittiään jo pitkään. Mutta vakkasuomalainen hienotunteisuus on estänyt heitä sanomasta, että se on roskaa kaikki.<br /><br />Siispä tuli aika, jolloin kaivetaan takavuosina kirkosta kotiin kannetut, aikanaan vähistä rahoista ostetut nuottikirjat esiin taas. Sormet heräävät taas eloon, aivo alkaa taas miettiä musiikin muotoa ja kokonaisajatusta. Missä te olitte näin kauan? Samoin äänen pettäessä jokunen vuosi sitten, menin laulutunneille. Ja näiden laulutunneille menon seurauksena suhtaudun lauluun vakavammin kuin koskaan - äänikin kulkee. Jotenkin.<br /><br />Tämä tuntuu hyvältä. Ollaan taas siinä tilanteessa, jolloin Frau Musica näyttäytyy ystävänä ja innoittajana. On hän sitä ollut näinä ponnistelun vuosinakin aika-ajoin, mutta nyt on jokin kummallinen virvoituksen aika tämän asian suhteen. Melkein puoli vuosikymmentä menikin aika pragmaattisissa merkeissä, ja toivon tämän jatkuvan.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-4496732187352985459?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-34449530242607187492011-11-14T13:10:00.002+02:002011-11-14T13:37:04.058+02:00Niin tuli taas työviikko tehtyä, ja minulla on viikonloppu NYT. Siis tänään ja huomenna. Minun viikonloppuni on yleensä hiljainen ja yksinäinen. Vaimokulta lähtee oikeitten ihmisten tapaan töihin maanantaiaamuna, ja minulla on kokonainen maanantaipäivä kulutettavana kuten itse parhaaksi näen. Ei hassumpaa sekään.<br /><br />Joulu tulee. Tavallisesti joulukuun alku meikäläisen elämässä se merkitsee erinäisiä tilaisuuksia, joissa lauletaan joululauluja ja syödään joulupuuroa, mutta tällä kertaa... väistän ne! Jään nääs lomalle 1. adventtisunnuntaina, ja palaan sorville neljäntenä. Siinä menevät itsenäisyyspäivät ja kauneimmat joululaulut sijaisten voimin, työn iloa vaan heille! Aion valmistella tällä kertaan joulun jumalanpalvelukset kunnolla, oikeastaan ensimmäistä kertaa koko kanttorinkarriäärini aikana. Tätä ennenhän joulu on tullut nautittua ennakkoon jo moneen kertaan, ja itse juhlan tullessa päällimmäinen ajatus on ainakin joskus ollut, että vieläkö tämäkin.<br /><br />Josko vaikka soittelisi tämän kappaleen osia kirkossa joulunpyhinä:<br /><br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/Gses1jwsmFE?rel=0" allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" width="560"></iframe><br /><br />Kun ne Vom Himmel hoch- koraalit ym. jutut on tullut soitettua niin kovin monesti. Tänä vuonna minulla ei ole kuoroakaan jouluna, koska lomailen joulunalusen, ja kuoron harjoitukset loppuvat ensi torstaihin. Ensi pyhänä vielä vähän lauletaan, sitten pääsevät joululomalle. Luulen, että se virkistää heitäkin.<br /><br />Ei tässä kai muuta osaa. Sellotehtävät odottavat vaativina, joten alanpa sahaamaan niitä. Toivottelen mukavaa alkuviikkoa kaikille.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-3444953024260718749?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-8248027341569937652011-11-13T10:27:00.006+02:002011-11-13T18:08:09.823+02:00Isänpäivän ehtoon kunniaksi tuttu koraali "Vater unser im Himmelreich" ranskalaisittain improvisoituna.<br /><br />Improvisointi on sellaista hommaa, että se vaatii äärimmäistä kurinalaisuutta. Se ei ole pelkkää kosketinten painelua ja rekisteröinneillä leikkimistä, vaan improvisaattorilla täytyy aloittaessaan olla tieto siitä, mitä hän oikein tekee.<br /><br />Tämä mainio Michael Capuis tuntuu pitävän mopon käsissään varsin tyylikkäästi.<br /><br /><br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/YiMnLsJK-qk?rel=0" allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" width="420"></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-824802734156993765?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-30089679475720021972011-11-12T11:29:00.002+02:002011-11-12T11:43:39.086+02:00No niin, nyt se on nähty.<br /><br />Urakoitiin illalla kuuden tunnin aikana kaksitoista paria uunista ulos. Ei missään parkkihallissa tai muussakaan ekstreemissä paikassa, vaan ihan kirkossa.<br /><br />Useita satoja pareja uunista ulos soittaneena havaintoni olivat seuraavat:<br />1. Kaikkinainen hössötys loisti poissaolollaan.<br />2. Vihaiset sähähdykset tyyliin "miks sää jätit nyt ne penkin päihin tarkotetut nauhat pois" loistivat poissaolollaan.<br />3. Hysteeriset isosiskot, äidit ja anopit olivat rauhallisia isosiskoja, äitejä ja anoppeja.<br />4. Jännityksestä tärisevät ihmiset olivat vaihtuneet vähemmän täriseviksi.<br /><br />Kokemus oli siis äärimmäisen myönteinen. Minäkin pääsin todistamaan viiden suhteen virallistamista, yksi oli sellainen "vihkivalan uudistaminen", eli jo jonkin verran aikaa naimisissa olleet halusivat käydä alttarilla uudestaan saamassa siunauksen. Hauskaa oli se, että olin aikanaan juuri tätä paria soittamassa naimisiinkin, ja myöhemmin sinä nimenomaisena päivänä luokseni tuli käymään ensimmäistä kertaa nainen, josta sittemmin tuli vaimoni.<br /><br />Työnähän tuo oli seuraavanlainen:<br />Neljä häämarssia tunnissa, oltiin työkaverin kanssa laitettu kahdeksan kappaleen lista, josta saivat valita. Tuli ne sentään kaikki soitetuksi. Jaettiin kolleegan kanssa tehtävät puoliksi, hän soitti iltakuudesta yhdeksään, minä yhdeksästä puoleenyöhön. Käytin Elacin- korvatulppia varjellakseni vielä jäljellä olevaa kuuloani.<br />Pappeja oli töissä kolme, tekivät vuoron perään. Samaan aikaan kun yhtä paria vihittiin, kävivät toimituskeskustelua seuraavan kanssa. Suntioita oli peräti neljä, opastivat hääväkiä, johdattivat seurakunnan tarjoamille hääkahveille läheiseen seurakuntakotiin.<br /><br />Parit vaikuttivat seesteisiltä ja levollisilta.<br /><br />Onkin mukava, että voidaan tarjota tällainen vaihtoehto, vihillä voi käväistä yhtenä iltana, eikä tarvitse laittaa kymmentätuhatta euroa hääjuhlien kuluihin. Fiksua, sanon minä. Ei minulla ole mitään suurempiakaan ja vuosia valmisteltujakaan vastaan, se sanottakoon. Niissä vain tuppaa olemaan h-hetken lähestyessä sitä kähinää ja vihaisia sähähdyksiä, ja muhkea laina maksettavana seuraavana päivänä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-3008967947572002197?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-11700083352066151332011-11-11T19:51:00.003+02:002011-11-11T19:53:45.767+02:00Teen tässä töihin lähtöä. Vuoroni on klo 21-24.<br />Ohjelmassa Melartinia, Kuulaa, Elgaria, Mendelssohnia, Bachia, Clarkea ja kai Purcelliakin.<br /><br />Enemmän tehtäviä kuin 070707, 080808, 090909 ja 101010 - päivinä yhteensä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-1170008335206615133?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-66248435975046898932011-11-10T21:53:00.005+02:002011-11-13T21:24:39.974+02:00Olen opiskellut laulutunneilla viime aikoina Georg Friedrich Händelin (engl. Handel) Messiah- oratorion bassoaarioita. No, enhän minä varsinaisesti basso ole, mutta baritoni kylläkin. Joulun aikaan meinaan vetäistä kolleegan säestyksellä "For behold, darkness shall cover the earth" ja "The people that walked in darkness".<br /><br />Löysin juutuubista aivan ihanan version, jota tulen "karettuma" aina ja ikuisesti. Uusiseelantilainen basso Teddy Tahu Rhodes on uskomaton! Kuunnelkaapa tuossa ensimmäisen pätkän kohdalta, kun herra laulaa "But the LORD* shall arise upon thee". Ei onnistu pojilta puoliltakaan, ja vaikka onnistuisikin, ei tuolla äänen kvaliteetilla. Minä liikutun ja mykistyn.<br /><br /><br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/9rukah9okGs?rel=0" allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" width="420"></iframe><br /><br /><span style="font-size:78%;">* Händel (Handel) lienee käyttänyt oratoriossaan King James Biblea, jossa LORD kirjoitettiin aina kapiteeteilla, niihän se taisi olla suomenkielisessä Bibliassakin.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-6624843597504689893?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-82134148213032503062011-11-08T18:27:00.004+02:002011-11-08T19:26:25.435+02:00Reilun kuukauden verran olen aloittanut aamuni lukemalla oikein paperisen sanomalehden - tai silmäilemällä sen. Eihän siitä lohtua saa, saapahan vain seurata, kuinka yli varojen eläminen käy kalliiksi. Epämukavaakin se on, voin kokemuksesta sanoa.<br /><br />En ole pidätellyt henkeäni seuratessani eteläeurooppalaisten pääministerien mahalaskuja. Helleenien pääministeri on ollut minulle päin hajuton ja mauton, mutta saapasmaan pääministeri on jo pitkään näyttäytynyt tyhmänä kuin saapas. Hämmästyttävää on, että moisen lainen sivistymätön moukka on pystynyt pysymään vallassa. Vähän sama kuin meillä valittaisiin pääministeriksi joku pökälelehden päätoimittaja.<br /><br />Toki tiedän, ettei Suomellakaan niin loistavasti mene. Nykyiset eläkeläiset jäänevät historiaan viimeisinä, työurat pitenevät takuuvarmasti. Mitäs kun eläkesijoitusten tuotto on pudonnut olemattomaksi.<br /><br />Tuo sijoittaminenhan onkin eettisesti jännä asia. Sehän on tavallaan sijoitetun pääoman arvon kasvattamista. Kuten tunnettua, raha ei tule tyhjästä. Jonkun täytyy se raha tienata työllä. Jos nyt esimerkiksi sijoittamisella saadaan vaikkapa miljoona tai kaksi, niin joku sen maksaa ja joutuu tienaamaan ihan varmasti. Ja tässähän tämän kasinotalouden heikkous onkin: ulosmitataan ja ulosmitataan, kunnes ei ole mitään ulosmitattavaa. Silloin kasvu loppuu, ja se joka jotain sai, varmasti pitää omansa. Koettaa maksun aika, ja se on katkera niille, jotka joutuvat sen työn tekemään.<br /><br />Sen tähden minä kunnioitan vaikkapa sellaista konepajayrittäjää, joka on saanut vaikkapa satatuhatta tililleen omalla työllään. Se on työllä tienattua rahaa, ja siihen on omistajallaan kiistaton oikeus. Tai kun kuka tahansa työssäkäyvä saa vaikka asuntonsa maksettua viidentoista- kahdenkymmenen vuoden kieltäymysten jälkeen. Asunnon arvo on työllä tienattu, ja kuuluu kiistatta tienaajalle. <br /><br />Sen sijaan pörssikeinottelulla saatu miljoona on minun mielestäni saman arvoinen kuin pankkiryöstöstä saatu miljoona. Halveksittava. Sellaisen saajalle voisi aivan hyvin ja hyvällä omallatunnolla heittää ostoksetkin maahan: poimi siitä. Et ole arvollinen niitä tiskiltä ottamaan.<br /><br />***<br /><br />Leutona jatkuu marraskuu. Eilen ajoin vielä asuntomme kohdalta nurmikon. Tänään otin ja vaihdoin talvirenkaat autoon. Meidän perheessä on lähdettävä aamuisin, enkä halua, että musta tai muunkaan värinen jää kohdataan kesärenkain. Parempi siis tarpeeton talvirengastus kuin talvirengastukseton tarve.<br /><br />Toivottelen mukavaa viikonjatkoa kaikille, paitsi pörssikeinottelijoille ja moukille.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-8213414821303250306?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-13086279563417459702011-11-06T20:01:00.004+02:002011-11-06T20:08:31.361+02:00<div style="text-align: center;"><br /></div><a href="http://2.bp.blogspot.com/-RC8FSZT0Eec/TrbL2CSVYJI/AAAAAAAACKA/45GvG1RB7ok/s1600/Perhonen.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"></a>On meillä sentään ihan joskus muutakin kuin tätä ainaista pimeyttä ja harmautta.<div><br /></div><div>"Yks päivä sydänsuvea, ja talvi unhoon jää".</div><div><br /></div><div>Viime kesänä oltiin yksi päivä ja ilta ja yö Pohjanmaalla kalastamassa. Sillä reissulla sohin kameralla sinne ja tänne, ja sain talteen tämän.</div><div><br /></div><div><span class="Apple-style-span" style="color: rgb(0, 0, 238); -webkit-text-decorations-in-effect: underline; "><br /></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="color: rgb(0, 0, 238); -webkit-text-decorations-in-effect: underline; "><br /></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="color: rgb(0, 0, 238); -webkit-text-decorations-in-effect: underline; "><img src="http://2.bp.blogspot.com/-RC8FSZT0Eec/TrbL2CSVYJI/AAAAAAAACKA/45GvG1RB7ok/s400/Perhonen.jpg" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5671944909906862226" style="display: block; margin-top: 0px; margin-right: auto; margin-bottom: 10px; margin-left: auto; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 356px; " /></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="color: rgb(0, 0, 238); -webkit-text-decorations-in-effect: underline; "><br /></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="color:#333333;">Tuossa yhtenä iltana istuskeltiin ihan ilman aikojaan ja muisteltiin sitä kalareissua, mukavaa päivää toisessa maakunnassa.</span></div><div><span class="Apple-style-span" style="color:#333333;"><br /></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="color:#333333;">Ensi kesänä lähdetään taas. Pidetään miesten laatuaikapäivä. Vuokrataan soutuvene, ja istuksitaan peilityynellä järvellä, vaikkei saataisi veripäätäkään. Sitä ennen perhostellaan joessa, josta minä sain elämäni ensimmäisen perholla pyydystetyn kalan viime kesänä. Että se kalakeitto oli hyvää!</span></div><div><span class="Apple-style-span" style="color:#333333;"><br /></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="color:#333333;">Kun katsoo tuonne läpitunkemattomaan pimeyteen, ilahtuu siitä, että on olemassa myös suvi. Nyt sopii olla horroksessa, tehdä konemaisesti mitä tehdä pitää, odotella sitä, että puolentoista kuukauden päästä päivä taas pitenee.</span></div><div><span class="Apple-style-span" style="color:#333333;"><br /></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="color:#333333;">Ollessani vielä taannoin Facebookissa jotkut hehkuttivat syksyn tuloa. Minäkin siitä ennen pidin, nykyään kyllä enemmänkin sydänsuvesta.</span></div><div><span class="Apple-style-span" style="color:#333333;"><br /></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="color:#333333;">Muuan ystäväni kysyi, mitä aion tehdä vuorotteluvapaallani.</span></div><div><span class="Apple-style-span" style="color:#333333;"><br /></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="color:#333333;">"Tehdä"?</span></div><div><span class="Apple-style-span" style="color:#333333;">"Hmm. Jos vaikka katselisi, miten toissakesänä istutettu omenapuu kasvaa."</span></div><div><span class="Apple-style-span" style="color:#333333;"><br /></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="color:#333333;"><br /></span></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-1308627956341745970?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-66514136574854208372011-11-05T18:32:00.005+02:002011-11-05T18:45:37.715+02:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/-nUYP2SRFj3s/TrVlXmS8XfI/AAAAAAAACJ0/A-dr38mewb0/s1600/DSCN1838.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-nUYP2SRFj3s/TrVlXmS8XfI/AAAAAAAACJ0/A-dr38mewb0/s400/DSCN1838.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5671550761834405362" border="0" /></a><br />Tänään oli ensimmäinen pyhäipäivä sitten vuoden 1990, kun en ollut kirkossa.<br />Eipä silti, olisin toki mielelläni ollut, vaan kun osui vapaa viikonloppu tällä kertaa juuri tähän. Silloin, kun aamusella aloittelivat, olin vasta ylellisesti heräilemässä. Ja varsin mielelläni, sanottakoon se.<br /><br />Hautausmaa on tänä iltana vaikuttava. Nuo sadat ja tuhannet sytytetyt kynttilät muistuttavat siitä, että nuo ovat joskus täällä olleet, touhunneet, itkeneet, nauraneet. Ja että jotkut heidät vieläkin muistavat.<br /><br />Hyvä, että muistetaan.<br /><br />Päivän musiikkina vähän aiemmista poikkeava Genesis- yhtyeen For Absent Friends<br /><br /><iframe width="420" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/JJbwAiRYfP0?rel=0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-6651413657485420837?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-79769410297692196132011-11-04T15:32:00.002+02:002011-11-04T15:38:50.213+02:00Aamun erkkolainen tarjosi makeat naurut.<br /><br />Aleksanteri Suurihan se oli jotain möläytellyt aitoon koulupoikatyyliin. Siinähän ei sinänsä mitään, mutta kun oli tehnyt sen paikassa, jossa porukka on istunut juhlavan ja törtevän näköisenä.<br /><br />Kovat sai arvostelut Aleksanteri Suuri. Pahennus on yleinen. Mutta kannattaako tuomita ja nonsaleerata Aleksanteria asiasta? Jokainen, joka on istunut kokouksissa, tietää niiden joskus menevän jahkailuksi ja junnaamiseksi. Kuka on se, joka rintaansa lyöden voi sanoa, ettei ole koskaan missään tilaisuudessa edes ajatellut sitä, mitä Aleksanteri Suuri tuli tokaisseeksi. Tokaisu on saanut jo lyhenteenkin: "VMP EVVK".<br /><br />Onhan se toisaalta niinkin, että jos on hinku olla yhteisistä asioista päättämässä, niin pitänee kestää nuo loputtomat kokoukset kuin mies, ja pitää mölyt mahassaan.<br /><br />Mutta tapaus oli minusta joka tapauksessa piristävä. Siloitellun ja hajuttoman kuoren alta paljastuukin ihan tavallinen ihminen.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-7976941029769219613?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-25510862746406950192011-11-03T23:08:00.004+02:002011-11-03T23:43:26.478+02:00Tänään oli pitkä päivä, kellonympärys meni siitä hetkestä kun riuhtaisin päivän ensimmäisen kohteen oven auki siihen hetkeen, kun suljin oven kuoroharjoituksen jälkeen. Välillekin sopi tilaisuuksia, palaveri ja useampikin harjoitus.<br /><br />Havaintoja:<br /><br />1. Jos on kokous tai palaveri, niin kokouksen alettua puheenjohtajan tai vetäjän tulee pitää langat käsissään tiukasti, eikä päästä asioita luisumaan sivuraiteille, sekä lopettaa turhan lörpöttelyn välittömästi. Näin saadaan asiat sujumaan. Tämä ei tarkoita, etteikö kuunneltaisi osallistujia. Toki kuunnellaan, mutta asiassa pysytään. Tänäinen palaveri oli tätä sarjaa. Ei mikään niin sanottu ideariihi, jollaiseen minua ei saada kirveelläkään. Hyvä tarjoilu voisi muuttaa asennettani.<br /><br />On niitä toisenlaisiakin. Ideariihiä ilman tarjoilua. Puheenjohtaja tai vetäjä antaa homman levitä, eikä tee elettäkään asian vetämiseksi sivuraiteilta pois, ja turha lörpöttely vallitsee. Sellaisen palaverin jälkeen sitä on vihainen. Elämästä meni hukkaan sen verran aikaa, mitä palaveria kesti. Tänään ei onneksi ollut sellaisia kokouksia eikä palaveria.<br /><br />2. Jos pidetään vaikka musiikkiin liittyen tai muuten harjoitukset, niin niitä johtavan tai vetävän henkilön on pidettävä langat käsissään. Paikalle on tultu harjoittelemaan, ja harjoitus alkaa sovitulla kellonlyömällä ja päättyy sovitulla kellonlyömällä, etenkin jos osallistujilla on menoa muuallekin. Pomminvarmaa on, että ellei näin tapahdu, koko homma latistuu yleiseksi lörpöttelyksi, jolle toki sijansa olkoon, mutta ei työtehtävässä eikä etenkään aikataulujen vallitessa.<br /><br />3. Muuta<br /><br />Olipa riemukasta, kun päivällisessä tilaisuudessa paikalla oli yksi työtoveri, jonka kanssa takavuosina tehtiin enemmänkin töitä. Edelleenkin olemme samassa työpaikassa, mutta emme juuri ole tilaisuuksissa yhtä aikaa.<br /><br />Kerroin vuorotteluvapaa-aikomuksistani, ja hän piti loistavana ideana sitä, että aion seurata muun muassa puolitoista vuotta sitten istuttamamme omenapuun kasvamista. Kahvia juodessamme sorruimme tietysti lörpöttelyyn, mutta sitä vartenhan tuo tilanne onkin. Seurustelun sakramentti, kuten kirkollisessa kielenkäytössä sanotaan.<br /><br /><br />Pitkä päivä sopii lopettaa kauniiseen musiikkiin. Tässä brittiläinen nuori huilunsoitonopettaja sooloilee Georg Philipp Telemannin Sarjassa huilulle ja jousiorkesterille, a-molli.<br /><br />Barokkimusiikki on niin kaunista.<br /><br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/piBcX1u3WuI?rel=0" allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" width="560"></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-2551086274640695019?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-53980614253425302502011-11-01T18:40:00.002+02:002011-11-01T18:50:19.206+02:00Olen viime päivinä kuunnellut melkoisen kasan urkulevyjä. Kuusitoistakohan niitä oli. Kysymyksessä on Ton Koopmanin (s. 12.10.1944 Zwolle) kokonaislevytys Johann Sebastian Bachin urkumusiikista.<br /><br />Oheisena ns. Leipzig- koraaleista rauhallinen Schmücke dich, o liebe Seele.<br /><br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/zdbYTa2LkeA" allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" width="560"></iframe><br /><br />Soitin on Freibergin Pyhän Marian katedraalin Silbermann- urut vuodelta 1714. Ei voi kuin ihastella kolmea asiaa:<br />- Johann Sebastianin mestarillista koraalia<br />- Urkurin paneutumista asiaan. Ton Koopman on käyttänyt suunnilleen koko elämänsä vanhan musiikin esitystapojen tutkimukseen ja niiden soveltamiseen käytäntöön.<br />- Gottfried Silbermannin urkujenrakennustaitoa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-5398061425342530250?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-42084562719992527112011-10-28T11:13:00.003+02:002011-10-28T11:45:13.315+02:00Tein eilen sopimuksen vuorotteluvapaasta. Ensi vuonna vapunaatosta heinäkuun loppuun, siihen loma päälle ja paluu sorvin ääreen syyskuussa, seuraavana vuonna vapusta elokuun loppuun.<br /><br />Asia oli niin tärkeä, että kaikki puheet peruukkia käyttävän mieskansanedustajan sopimattomista puheista menivät ohitseni. Kerranko sitä joutavia puhutaan.<br /><br />***<br />Aloin kertoa vaimolleni juttua armeijakaverista, joka pyysi meitä toisia tekemään hänen punkkansa, hän lähtisi tupakalle. Hei, onks kellään tupakkaa, hän jatkoi. Aloin siis kertoa vaimolle juttua seuraavasti: <br /><br />"Hei kuule, mun yks armeijakaveri... ömm tuota, moneskos kerta tämä on?" (kun kerron vaimolleni jonkin jutun, hän ilmoittaa, montako kertaa olen sen kertonut)<br /><br />Vaimo päästi raikuvan naurun, ja sanoi että tämä oli parasta, mitä hän oli aikoihin kuullut, kehotti jatkamaan samaa rataa.<br />***<br /><br />Vuorotteluvapaasta päättäminen ja sopimuksen teko virkistivät. Eilen vietin kirkossa monta tuntia, valmistelin sunnuntain jumalanpalvelusta. Harjoittelin oikein sävelletyn alkusoiton alkuvirteen (outoa), mietin muiden virsialkusoittojen improvisaatioita etukäteen (vielä oudompaa), päätin valmiiksi päätössoiton (BWV 533) ja harjoittelin sitä (huippuoutoa), lopuksi selailin erilaisia nuottikirjoja ja harjoittelin kappaleita, joita en ole oikein ennen osannut (päässä vikaa?). No, en eilisen session jälkeen osaa vieläkään, mutta lähempänä ollaan. Jos kävisi tänäänkin olemassa pari tuntia.<br /><br />****<br />Tämä energia johtuu osittain myös siitä, että koululaiset ovat syyslomalla. Siitäköhän johtuu, ettei huomenna ei ole yhtään toimitusta. Työkavereiden kanssa mietittiin, että tästäkin kyllä hinta kynitään jossain vaiheessa.<br /><br />***<br />Syksyn synkkää päivää kirkastakoon toinen osa Georg Philipp Telemannin konsertosta nokkahuilulle ja viola da gamballe. Barokkimusiikki on niin selkeää ja kaunista!<br /><br /><br /><iframe width="420" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/atNJ0OWGO54?rel=0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-4208456271999252711?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-81027363486428555882011-10-25T10:13:00.002+02:002011-10-25T10:24:28.891+02:00Eilisessä musiikkipäreessäni sivusin kahta barokin ajan säveltäjää, Jaan Pieterzoon Sweelinckia (1562-1621) sekä Johann Sebastian Bachia (1685-1750). Herrat elivät hyvin eri aikoihin, Sweelinck 1500-1600- luvuilla, Bach vajaat sata vuotta myöhemmin.<br /><br />Tässä näyte Sweelinckin taidoista säveltäjänä: Fantasia Chromatica. Cembalo on viritetty keskisäveliseen temperatuuriin.<br /><br /><br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/EHExcd6PYxQ?rel=0" allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" width="560"></iframe><br /><br /><br />Bachista sanoi takavuosina joku kirkkomusiikin kanssa tekemisissä oleva seuraavasti:<br />"Säveltäjistä ensin tulee Bach, sitten ei tuu ketään, eikä sittenkään tuu ketään, sitten jossain vaiheessa tulee Mozartit, Beethovenit sun muut".<br /><br />No, olihan Bach aika mahtava säveltäjä, jonka ansioiksi sopii ihan absoluuttisillakin mittareilla lukea se, että hän vei huippuun siihenastiset tunnetut sävellystekniikat.<br />Olen ihan varma, että Bach tunsi Sweelinckin musiikkia, ehkä jopa tuon Kromaattisen fantasian....<br /><br /><iframe width="420" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/p0R0xdzbEeY?rel=0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-8102736348642855588?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-53141285147197967282011-10-24T18:52:00.003+02:002011-10-24T19:11:48.982+02:00Urkumusiikki on järjettömän monipuolinen ja laaja musiikin laji. Onhan soittimelle sävelletty jo vaikka kuinka kauan. Kirkkoihin urut tulivat vasta toisella tuhatluvulla, niiden alkuperä oli jonkin verran profaanimpi...<br /><br />Löysin tässä oivallisen esimerkin vanhasta urkumusiikista, Franz Tunderin (1614-1667) Preludin g-molli.<br /><br /><br />Seuraava esitys on viritysjärjestelmää myöten varsin tyylinmukaista - sikäli kun asiaa pystyy tietämäänkään. Tarkkakorvainen kuulija havaitsee, että urut soivat hieman erikoisella tavalla. Kysymys on (luultavasti) keskisävelisestä viritysjärjestelmästä, jossa tietyt sävellajit soivat erittäin hyvin ja puhtaasti, toiset eivät taas ollenkaan.<br /><br /><br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/dYL98ySPpJQ" allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" width="420"></iframe><br /><br />Vertailun vuoksi sama kappale toisilla uruilla, joissa on kuullakseni tasavireinen viritysjärjestelmä (en ole kyllä enää semmoinen tarkkakorva kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten, voi tässä olla joku mieto vanhempi temperatuurikin).<br /><br /><br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/7Z1udvmdBl8" allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" width="560"></iframe><br /><br />Tuon ajan urkumusiikin säveltäjiä olivat Tunderin lisäksi vaikkapa Heinrich Scheidemann ja Mathias Weckmann, hieman varhaisemmalla ajalla Alankomaissa vaikutti Jan Pieterzoon Sweelink, joka niin ikään on tutustumisen arvoinen.<br /><br />Buxtehude tulee hieman myöhemmin, ja Tunderin kuollessa suuri Johann Sebastian Bach ei ollut edes kiilto isänsä silmissä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-5314128514719796728?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-28466985225010053822011-10-24T09:20:00.004+02:002011-10-24T12:10:19.624+02:00Niin tulivat viikon työt taas tehdyksi, ja minulla on se sama päivä nyt kuin oikeilla ihmisillä oli toissapäivänä.<br /><br />Illalla katseltiin vaimon kanssa dvd:ltä loput jaksot televisiosta katsomatta jääneestö kotimainesta sarjasta "Uudisraivaaja", mikä ei ollut ihan huono. Ihan niinkuin Kari Heiskasen näyttelemä toimitusjohtaja olisi jotenkin kasvanut henkisesti loppua kohti, ja sehän on ihan hieno asia.<br /><br />Mutta vielä hienompaa oli se, kun luin illalla loppuun Robert Åsbackan Urkujenrakentajan. Jälleen kerran luen paljon puhutun kirjan pitkät ajat sen jälkeen, kun se on ilmestynyt. Varmaan tuostakin kirjasta on kaikki sanottava sanottu, mutta kerron silti omat vaikutelmani.<br /><br />Pidin kirjasta kovasti, siinä on jotain sangen yleisinhimillistä. Kukapa ei joskus joutuisi tiliä valinnoistaan tekemään, näin kirjan päähenkilö Thomassonkin joutuu. Hän on menettänyt vaimonsa Estonian onnettomuudessa, ja tehnyt surutyötä rakentamalla kerroasunnon olohuoneeseen barokkiurut onnettomuudessa kuolleelle kanttorivaimolleen. Hän keskustelee kuvitelmissaan syöpään menehtyneen Maja- tyttärensä kanssa, joka tuntuu esittävän kritiikkiä isälleen. Thomassonin ja vaimonsa suhdekin näyttäytyy uskottavana, vaimo tuntuu olleen kipakka... ja silti Thomasson on rakastanut vaimoaan, loppuun asti. Niin sitä pitää.<br /><br /><br />Kaipaus, tilinteko. Siinä omat vaikutelmani tästä teoksesta.<br /><br />Päivän musiikkina Dietrich Buxtehuden urkukoraali "Mensch, willt du leben seliglich"<br /><br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/_L7Ucx5R1MU" allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" width="420"></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-2846698522501005382?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-56954246049824206082011-10-21T09:53:00.002+02:002011-10-21T10:41:16.205+02:00Hirmuvaltias kuuluu saaneen lyijymyrkytyksen.<br /><br />Mieleeni nousevat nämä sanat:<br /><br /><i>Do not rejoice in his defeat, you men. For though the world has stood up and stopped the bastard, the bitch that bore him is in heat again.<br /></i><br /><br />Päivän musiikkina vihan päivä kauhistava, britteniläisittäin.<br /><br /><iframe width="420" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/8p3jNMCbaK0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-5695424604982420608?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-8098847619052151362011-10-18T20:31:00.002+02:002011-10-18T21:00:20.549+02:00Ulkona tuulee hurjasti. Suuret vesipisarat hakkaavat ikkunaan. Se alkoi tuossa alkuillasta. Olin uimahallissa, kun vaimokulta on töittensä vuoksi pois kotoa, ja menneinä vuosina niin tutuksi tullut yksinäisyys vaati tekemään jotakin. Kävin uimassa kilometrin, ja jäsenissä on suloinen raukeus. Kotiin tullessa toinen kissoistamme naukui ulko-oven edessä surkeana, halusi takaisin sisälle.<br /><br />Ehdottomasti hyvä asia syksyssä on se, että saan olla katosalla, lämmitetyssä huoneustossa. Hyvää tässä päivässä oli se, että se oli toinen viikoittaisista vapaapäivistäni.<br /><br />Olen lueskellut Robert Åsbackan Urkujenrakentajaa, josta tunnun tykkäävän. Jäljellä on vielä jonkin verran, joten palailen siihen sitten, kun olen saanut luetuksi.<br /><br />Luin hiljattain myös Kirsti Ellilän Ristiaallokkoa, ja pidin siitä kovasti. Ellilän "Kirkkotrilogia" , joka koostuu teoksista "Pappia kyydissä", "Pelastusrenkaita" ja "Ristiaallokkoa", on mainiota luettavaa kaiken kaikkiaan. Erityisesti pidän viimeisestä osasta, joka kuvaa ns. vanhauskoisen miespapin elämää avioeron ja virasta pois joutumisen jälkeen. En tunne vahingoniloa, mietin vain tuota ihannoitua niin sanottua suvaitsevuutta. Se tuntuu olevan aika valikoivaa, heh heh.<br /><br />Mitenkä lie alkanut tämä soimaan päässä näitä ajatellessa:<br /><br /><iframe width="560" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/USiHsEq0DWA" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br /><br />Huomenna on taas työpäivä. Yhdeksänkymmentäneljä kilometriä autolla ajamista, dieseliä palanee viitisen litraa. Suoritteita ovat kokous, hartaus, kaksi musiikkiryhmän harjoitusta.<br /><br />Sadepisarat hakkaavat edelleen ikkunaan. Kissat nukkuvat kerällä sohvalla. Minä vetäydyn kohta makuuhuoneeseen, lukaisen Åsbackaa muutaman kymmentä sivua...<br /><br />Hyvää syksyä kaikille!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-809884761905215136?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-14508414034579533582011-10-17T07:13:00.002+02:002011-10-17T07:33:14.861+02:00Koulutusalalla ei tunnu menevän nyt kovinkaan jämäkästi.<br /><br />Valtiovalta aikoo ihan tylysti karsia AMK-koulutusta sen verran, että parituhatta opettajaa joutuu kilometritehtaalle. Toisaalta muutama kurssikeskus on joutunut syyniin, ja Opetushallitus on äreänä kyselemässä perusteettomasti maksamiaan rahoja takaisin.<br /><br />Taide- ja kulttuurialan AMK-paikkoja ollaan ilmeisesti vähentämässä rajusti. Sinänsä ikävää, mutta toisaalta, kaipa noissa koulutushommissa on oltava joku vastuullisuuskin. Koulutettujen ihmisten pitäisi kai sijoittua jotenkin työelämään, ihan aidosti. Ei mihinkään kolmen kuukauden määräaikaispestiin, vaan leivänjuuren äärelle, jotta voisi elämänsä ulkoisia puitteita rakentaa.<br /><br />Olen tuon koulutuksen suhteen vähintäänkin kaksijakoinen.<br />Ensiksiksin olen sitä mieltä, että on hyvä, että henkilöllä on koulutus ja pätevyys ammattinsa hoitamiseen.<br />Toiseksi, on olemassa ammatteja ja töitä, joissa oppii parhaiten asiat tekemällä, jossa teoreettinen tietämys on sanoakseni toissijainen seikka.<br />Kolmanneksi: Kun ihmiset käyttävät elämästään 12-20 vuotta, ehkä enemmänkin, opiskeluun, sen tulisi olla johonkin johtavaa.<br /><br />Minulla on kolme todistusta, kaksi kaupallisen alan eriasteista, ja sitten tämä leivänjuuren äärelle vienyt kanttorin koulutus. Olen viettänyt elämästäni erilaisissa oppilaitoksissa 18 vuotta. Jos olisin opiskellut vain ne opinnot, jotka nykyiseen ammattiini tarvitsen, määrä vähenisi viiteentoista. Taidan olla siis optimitapaus.<br /><br />En olisi ihan kokonaan koulutusta lyttäämässä tarpeettomaksikaan, mutta jonkinlainen järki siinä saisi olla. Nyt puhun kyllä vähän päivittämättömällä tiedolla, mutta 1990- luvulla, kun istuin usein työvoimatoimistojen odotushuoneissa, selailin koulutusoppaita. Mieleeni jäi lähtemättömästi jonkin silloisen koulutuslaitoksen kurssi, jonka ilmoituksen luin. Tavoiteammatti oli sairaalan liinavaatevaraston hoitaja. Koulutus kesti kolme ja puoli vuotta.<br /><br />Liekö moista näissä nykyisissä karsittavissa?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-1450841403457953358?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-44906960807204125402011-10-16T17:17:00.003+02:002011-10-16T18:22:54.079+02:00Jos minun olisi pitänyt luonnehtia itseäni kirkkomuusikkona sanotaan kymmenen vuotta sitten, olisin ollut ehdottomasti konservatiivi. Urut, jousisoittimet, puhaltimet, kuorot, klassinen ohjelmisto. En arvostanut pätkääkään uudemman tyylistä hengellistä tai kirkkomusiikkia, miten sen nyt sanookaan.<br /><br />Kyllä minä edelleenkin rakastan yli kaiken sitä vanhaa, hienoa kirkkomusiikkia, jonka juuri on taidemusiikissa. Tai taidemusiikin juuri on oikein vanhassa kirkkomusiikissa, ja sen juuri puolestaan taitaa olla antiikin Kreikassa... loputtomiin, loputtomiin.<br /><br />Tänään ajelin aamun alkajaisiksi kaksi ja puoli peninkulmaa. Olin päivän ensimmäisen jumalanpalveluksen kontrabasistina työtoverin kirkossa, musiikkina oli Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen Afrikkalainen Gospelmessu. Tuossa tämän päreen alussa mainittu kymmenen vuoden takainen asenne on hioontunut ja sulanut pois. Käytäntö, Siperia ja kirkkojen täyttöaste ovat opettaneet.<br /><br />Kymmenen jumalanpalveluksessa 1400- luvulta peräisin olevassa kirkossa sali oli täydehkö. Se johtui siitä, että sikäläinen kolleega oli tehnyt yhteistyötä koulun kanssa, musiikin valinnaisaineekseen ottaneet yläasteen oppilaat muodostivat 10 hengen lauluryhmän. Ope soitti pianoa, kollega kitaraa, minä höyrybassoa ja muuan koulupoika rumpuja.<br /><br />Alkulaulun aikana vilkaisin kirkkosaliin. Nelikymppiset, jotka olivat kai vanhimman lapsensa rippikoulun aloituksessa, lauloivat täpöllä mukana, miehetkin. Ja pyyhkivät silmäkulmiaan. Tuo messuhan on peräisin 1980- luvun alkupuolelta. Olivat kai rippikoulussaan 1980- 1990- luvulla törmänneet noihin lauluihin.<br /><br />Jotenkin oli mukava olla siinä mukana. Ja jotenkin on mukavaa, että ahdas kirkkomusiikkikäsitykseni on vähän avartunut.<br /><br />Sitten ajelin kaksi ja puoli peninkulmaa kotinurkille, menin kirkkoon soittamaan tavallisen messun. Sen hoidin tavalliseen tapaan, urkuja soittaen ja mylvien. Ei mitään erikoisempaa, kunhan virret soittelin ja tein pieniä improvisaatioita, kuka sitä nyt normipyhään näillä virkavuosilla ja tilaisuusmäärillä mitään ihmeellisempää...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-4490696080720412540?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-63543730190774226402011-10-14T14:48:00.002+02:002011-10-14T15:02:44.245+02:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/-navckFHPWXI/TpgwR7B3fsI/AAAAAAAACHo/ecnT-OIJR58/s1600/DSCN1784.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 300px; height: 400px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-navckFHPWXI/TpgwR7B3fsI/AAAAAAAACHo/ecnT-OIJR58/s400/DSCN1784.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5663329615879831234" border="0" /></a><br />Mää ole ehrottomasten suvi-ihmine. Mut kyl viäl lokakuuski voi elätä, kon o semne päev ninko tänäppän. Auring paisti kaunisten, taivas oli syvänsinine, semne juur kon se lokakuus o.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/-xm17E60x5p8/TpgwRyhuXxI/AAAAAAAACHY/GM7U92lcFsA/s1600/DSCN1760.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 300px; height: 400px;" src="http://4.bp.blogspot.com/-xm17E60x5p8/TpgwRyhuXxI/AAAAAAAACHY/GM7U92lcFsA/s400/DSCN1760.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5663329613597531922" border="0" /></a><br />Täsä tammes kasvo merkilises paikas paskruaho. Varmasten tuast tyhist linnumpesäst see sai nimpal ravintot, et see viäl näin myähä syksylki jaksa kasvat. Kon mää ton aamusten ajeli, ni auto mittar näyt yht astet lämmint.<br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/-eRVCK6chrWc/TpgwSigusUI/AAAAAAAACHw/V7mvLaotu5I/s1600/DSCN1787.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://3.bp.blogspot.com/-eRVCK6chrWc/TpgwSigusUI/AAAAAAAACHw/V7mvLaotu5I/s400/DSCN1787.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5663329626478260546" border="0" /></a><br />Koko syksyt kaiken varjosta, kui talouskriisis lopputte lopuks käy. Sitä ei tiär kukka. Kreikkat o pali haukut, mut on siä pali hyvääki. Kreikkalaine salaat o ainakin henkisen tyän tekijäl riittävä ateria, ja helppo tehrä.<br /><br />Ainekse ova:<br />1 viherkäine paprika<br />punasipulim pualikas (jost see sipula o iso, piäni punasipula mene kokonas)<br />2 tomaattia<br />pualikas kurkku<br />1 paket salaattijuustot, semne ninko kermapurk mut täynnäs sit juustot.<br />oliivei<br />oliviöljyt<br />basilikat<br /><br />Leikata viherkäine paprika suikaleiks ja laiteta kahrel lautasel<br />Leikata punasipulast renkkai ja laiteta kahrel lautasel<br />Leikata tomaati palasiks ja laiteta kahrel lautasel<br />Leikata kurkumpualikas palasiks ja laiteta kahrel lautasil<br />Aveta see kermapurki näköne salaattijuustopaket ja oteta see pala siält pois. Leikata neljäks siivuks ja laiteta kaks siivut per lautane.<br />Laiteta kummalleki lautasel muutamppi olivei<br />Ripotella pääl jauhettu basilikat.<br />Kaaretaan pääl hiuka oliiviöljyt.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-6354373019077422640?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-26185923037140811132011-10-13T11:51:00.002+02:002011-10-13T11:58:55.976+02:00Seurasin nimittäin politiikkaa melkein viikon ajan! Tämä oli ehdottomasti ensimmäinen kerta, kun seurasin työehtosopimusneuvotteluja, tulopoliittista kokonaisratkaisua.<br /><br />Syy äkilliseen politiikasta kiinnostumiseeni oli se, että hallitus aikoi kähjyisesti tehdä vuorotteluvapaasta sellaisen, ettei se esimerkiksi meikäläistä houkuttelisi. Sain asiasta sähköpostia viime viikolla, ja niinpä sitten jo paniikissa touhusin sopimusta alulle, nimittäin jos hallituksen esitys olisi toteutunut, olisi sopimus ollut tehtävä tämän kuluvan kuun loppuun, ja vuorotteluvapaan ensimmäinen jakso olisi ollut aloitettava viimeistään 30.4. tulevana vuonna.<br /><br />Nykyäänhän v-vapaalla saa 70 tai 80 % siitä työttömyyskorvauksesta, mitä työttömänä saisi. Hallitus meinasi laskea sen 60 prosenttiin, ja silloin se olisi mennyt kipurajan alapuolelle.<br /><br />Nyt suunnittelen jo, miten pidän lähivuosina kaksi piiiiiiiiiitkää kesälomaa!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-2618592303714081113?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-57742703420953883022011-10-12T13:43:00.003+02:002011-10-12T13:52:04.112+02:00Basisti on lähdössä keikalle, soittamaan walking bass- tyylillä virsiä ja hengellisiä lauluja. Basistin kissa katselee tilannetta suvereenisti.<br /><br /><br /><a href="http://4.bp.blogspot.com/-Or_1yorh2-w/TpV-eSgDSCI/AAAAAAAACG0/7MeYDFsikq4/s1600/DSCN1749.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://4.bp.blogspot.com/-Or_1yorh2-w/TpV-eSgDSCI/AAAAAAAACG0/7MeYDFsikq4/s400/DSCN1749.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5662571165315713058" border="0" /></a><br />Musiikissa pitää olla draivia (drive). Basistin instrumentti lähtee ajelulle.<br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/-7hq38tFgJqc/TpV-ekzfckI/AAAAAAAACHA/VNcJYs6nJqk/s1600/DSCN1756.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-7hq38tFgJqc/TpV-ekzfckI/AAAAAAAACHA/VNcJYs6nJqk/s400/DSCN1756.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5662571170229088834" border="0" /></a><br /><br />Basistin kissa ei voisi välittää vähempää. Se meni juomaan vettä naapurin sadevesitynnyristä, mitä nyt linssiluteena keskeytti latkimisen kuvausten ajaksi.<br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/-rFY2Ev1J5Yw/TpV-fUZkpUI/AAAAAAAACHM/sNBYANg04Es/s1600/DSCN1759.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 300px; height: 400px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-rFY2Ev1J5Yw/TpV-fUZkpUI/AAAAAAAACHM/sNBYANg04Es/s400/DSCN1759.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5662571183005279554" border="0" /></a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-5774270342095388302?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-3332102769318966292011-10-10T19:45:00.002+02:002011-10-10T20:54:35.068+02:00Aleksis Kiven päivänä ajatus kulkee väistämättä hyviin ja pahoihin.<br /><br />Joskus heitä on vaikea luokitella. Oliko se Aleksis niin hyvä?<br />Tai oliko August niin paha?<br /><br />Epäilemättä Kiven kieli on niin omaperäinen, että se tallaa suvereenisti alleen Ahlqvistin kritiikin myöhemmässä katsantokannassa. Ahlqvist jää ainakin minun silmissäni Kiven suhteen armottomasti inisijäksi ja lillukanvarsiin takertujaksi. Jos hänellä jotain hyviä saavutuksia oli, ne jäävät tuon turhanoloisen kirjailijavainon varjoon. Pitäisi oikeastaan tutustua Ahlqvistin eli A. Oksasen tuotantoon, jotta voisi hänestä jotain oikeasti sanoa.<br /><br />Entäpä Olavi Paavolainen? Hän on huippuristiriitainen persoona. Epäilemättä hän oli nero, kuuluu olleen taitava kirjoittajakin. Hän vain meni kritisoimaan kirjallisuutemme kulmakiveä Haanpäätä. Heikki Turunen jossain pakinassa tai lehtikolumnissa kirjoitti: <span style="font-style: italic;">"Haanpää on kirjallisuutemme kulmakiviä. Mitä on Olavi Paavolainen? He, hieno mies kuuluu olleen, aamutakissa kulkeneen ja tupakkaa pitkässä imukkeessa polttaneen"</span>. Heikki Turusen ja monen muun totuus ei ole kokonainen. Minä olen toki Haanpää-fani. Hänen kielensä on niin omaperäistä, että kritiikki jää vähän hampaattomaksi.<br /><br />Mutta oliko Turunen ihan absoluuttisen oikeassa? Pitäisikö Paavolaisen teksteihin kuitenkin tutustua, ottaa niistä selvä. Tiedän, että Paavolainen oli huippuristiriitainen persoona. Sellaiset ovat kiehtovia.<br /><br />Toini Havukin yritti liittyä Ahlqvistin ja Paavolaisen jatkumoon. Hänet otettiin yleensä kai pelkkänä vitsinä. T<br /><br />Ihan oikeasti tilanne on niin, että Kivi, Haanpää ja Linna ovat ja pysyvät, heitä kritisoineet ovat ja pysyvät jos eivät nyt ihan pahoina, niin sitten ainakin lähinnä naurettavina pelleinä. Kivi ja Haanpää taisivat vihollisistaan kärsiä ihan konkreettisestikin, vaan Linna oikeastaan sai nirppanokkaisen maisterin arvostelusta runsaasti nostetta, joka toi hänelle varmaan paljon vaurautta.<br /><br />Vaan niinhän se oli tuolla lukkarilla, joka tuossa blogini vasemmassa reunassa komeilee. Häntä haukuttiin paljon. Leipzigin Tuomaskanttorin vaalissa hän jäi kolmannelle sijalle. Christoph Graupnerin olisivat halunneet, vaan kun hän oli jo saanut muualta hommia, päätyivät Telemanniin. Kun eivät häntäkään saaneet, ottivat tuon ankarailmeisen lukkarin hommiin.<br /><br />Niin se menee. Päättäjät ja kriitikot haluavat jotain, mutta tekijät tekevät onneksi mitä sydän sanoo. Sanokoot Ahlqvistit, Paavolaiset ja Havut mitä tahansa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-333210276931896629?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-63755965724525144672011-10-10T06:48:00.006+02:002011-10-10T07:13:19.089+02:00Aleksis Kiven päivän kunniaksi kolme sävellystä aiheesta.<br />Esittelen teokset nousevassa aikajärjestyksessä.<br /><br />Jean Sibelius:<br /><br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/aIxzXDoOm34" allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" width="420"></iframe><br /><br />Aarre Merikanto:<br /><br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/o46PbXuEpz4" allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" width="420"></iframe><br /><br />Einojuhani Rautavaara<br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/AH9Cebz5uJU?rel=0" allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" width="420"></iframe><br /><br />Hienoja sävellyksiä kaikki, kolmen eri aikakauden suomalaisilta säveltäjältä.<br /><br />Itseni ehdoton suosikki näistä on Eijojuhani Rautavaaran säveltämä, Aleksis Kivi- oopperan lopussa oleva laulu.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-6375596572452514467?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-17301191731909616352011-10-09T15:49:00.001+02:002011-10-09T15:50:19.719+02:00Täst'edes vartioikoon tuon melko tunnetun lukkarin ankara katse blogiani.<br /><br />Kiitokset vaimolle, joka pohjan teki.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-1730119173190961635?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-22211344741530606842011-10-08T19:07:00.003+02:002011-10-08T19:31:50.067+02:00Lähdin aamulla töihin. Tuolla toisella reunalla siunaus ja vihkiminen, pahimmoikseen sen verran aikaa välissä, ettei viitsinyt ajella takaisin kotiin. Jäi aikaa olla kirkossa yksinään.<br /><br />Mikäs, otin viritysraudan ja ajankulukseni kopistelin kieliäänikerrat vireeseen. Tämä on urkurijargonia, ja täytyy vähän varmaan selittää.<br /><br />Äänikerta on siis rivi pillejä, jotka soivat koko urkujen koskettimiston äänialan matkan samanlaisella sävyllä.<br /><br />Äänikertoja on karkeasti jaettuna kahdenlaisia: Huuliäänikertoja, joissa ilma puristuu pillinjalasta keernan eli sydämen ohi, ja alkaa värähdellä pillin rungossa tuottaen äänen. Suurin osa urkujen äänikerroista on tällaisia. Kieliäänikerrat puolestaan toimivat siten, että eräänlaisen hylsyyn on tehty sivulle viilto tai leikkaus, joka peitetään taipuisalla metallikielellä. Ilman tullessa pilliin kieli alkaa värähdellä tuota hylsyä vasten, ja tuottaa äänen, joka sitten muokataan ja vahvistetaan kaikutorvessa.<br /><br />Huuliäänikerrat tehdään joko metallista tai puusta, ja lämpötila ja kosteus vaikuttavat lämpölaajenemisen kautta pillien viritykseen. Puu- ja metalliäänikerrat pysyvät siedettävästi samassa vireessä lämpötilan ja kosteuden muuttuessa.<br />Kieliäänikerrat puolestaan eivät muuta virettään niin paljon, vaan etenkin pitkäkaikutorviset pitävät kutinsa hyvin. Koska huuliäänikertoja on enemmän, on kielipilleihin rakennettu systeemi, jolla ne on helppoa virittää. Kielipillien juuressa on metallinen koukku, jota ylös tai alaspäin lyömällä kielen pituus ja näin ollen viritys muuttuu. Laitamme siis yhtä aikaa soimaan huuliäänikerran ja kieliäänikerran, ja kieliäänikerran viritystä vaihtamalla saamme ne soimaan samalta korkeudelta. Monimutkaisen kuuloista, mutta käytännössä helppoa.<br /><br />No, viritin siis kielet. I sormion Trumpetin, II sormion Krumhornin ja jalkion Fagotin. Oli häät tulossa, joten ainakin fagotin laittaisin päätösmarssissa pörisemään, ehkä Mendelssohnin häämarssin lopputrilleissä myös trumpetinkin.<br /><br />Häämarssit osaan ulkoa vaikka vuoteesta revittynä, joten niitä en tullut harjoitelleeksi.<br /><br />Harmitti, kun ei ollut joskus sormissani olleiden Boëllmanin Suite Gothiquen nuotteja mukana, eikä Gabriel Piernen Trois Pieces- teosta. Olen joskus näet osannut tuosta Boëllmanista Toccatan varsin kohtuullisesti, samoin Piernén Preludé Op 29 in sol mineur (jota muuten <a href="http://kariav-annat.blogspot.com/2011/10/urku-auki.html">Kariav</a> tänä aamuna blogissaan esitteli!). Vähän yritin ulkomuistista niitä soitella, tosin suomalainen ns. uusbarokkiurku (=1970- luvun mekaaniset suomalaiset urut) ei ole paras soitin noita soitella. Sentään tuo tänäinen urku on uudelleenäänitetty, ja soi nykyisin siedettävästi, tuhdistikin.<br /><br />Vaan tässäpä tämä Pierne oikein juutuubista bongattuna:<br /><br /><object style="height: 390px; width: 640px"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/roSiF4zAwIg?version=3"><param name="allowFullScreen" value="true"><param name="allowScriptAccess" value="always"><embed src="http://www.youtube.com/v/roSiF4zAwIg?version=3" type="application/x-shockwave-flash" allowfullscreen="true" allowscriptaccess="always" height="360" width="640"></embed></object><br /><br />Tokihan minä Boëllmanista muistan sen Pink pantheria muistuttavan jalkioteeman ja eri kyytiä nakkeja viuhuttaen tehtävät murtosoinnut. Vaan sitten tuli muistikatkos, kun toccata alkaa dominantin sävellajista paisumaan ja moduloimaan loppuhuipennukseen. Olisipa olleet nuotit mukana, olisin rapsinut ruosteet pois. Tuolla oman kylän vehkeellä ei Boellmania jaksa ilman kramppia soittaa, on sen niin raskassoittoinen, ja tarkoitettukin ihan erilaiselle musiikille. Lisäksi jalkiosta loppuu ääniala lopun kaksoisjalkiokohdassa.<br /><br />Tässäpä Boëllman juutuubista löydettynä: Tässä on ihan koko teos, eli Introduction- Choral, Minuet Gothique, Priere a Notre Dame sekä Toccata, joka alkaa tuossa 5:35:n tienoissa. Ja teos on muuten soitettu juuri sellaisilla uruilla, kuin se kuuluukin soittaa, eli Cavaille-Collin suurilla ranskalais-romanttisilla.<br /><br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/w0KIKFiygWY" allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" width="420"></iframe><br /><br /><br />Niin minä sitten tyydyin juttelemaan työkavereiden kanssa odotellessa ja soittamaan ne häämarssit.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-2221134474153060684?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-72448997199900338462011-10-07T19:04:00.003+02:002011-10-07T19:18:32.623+02:00Viikko oli yhtä aikaa helppo ja rankka. Kestän kyllä työtä vaikka kuinka paljon, mutta kun tilanteesta toiseen täytyy siirtyä nopeasti, harjoitustilannetta varjostaa tiukka aikataulu, samaan päivään mahtuu päiväkotia, kerhoa, kokousta ja kahden musiikkiryhmän harjoituksia, joista tulee kotiin kaatosateen läpi, iskee lamaannus. Olenko minä kone?<br /><br />Viikonloppu on yhtä hulinaa. Huomenna haudataan ja naitetaan, sunnuntaina pitää yhdistää kaksi musaryhmää yhdeksi.<br /><br />Vaimolta tuli aamulla töistään viesti: jos vuorotteluvapaalle meinaat, niin toimi. Ehdot huononevat.<br /><br />Vuorotteluvapaa viehättäisi. Jos ensi kesän olisi sellaisella, aloittelisi ennen vappua ja palailisi töihin vasta lehtien kellastuttua. Vielä yksi kesä niinkuin silloin lapsena. Rahaa saisi melko niukasti, mutta toisaalta, eihän sitä v-vapaalla niin hirveästi tarvitsekaan. Ja ennen kaikkea joku nuorempi saisi muutamaksi kuukaudeksi työpaikan. Itse voisi onkia kaloja ruuakseen, lukea kaikki ne kirjat, joita töissä ollessa ei jaksa.<br /><br />Miettimisen arvoinen asia. Ehkä sitä voisi kehitellä. Olen haaveillut jostain pidemmästä lomasta, josta voisi sitten palata hoitamaan virkaansa. Onnistuisikohan se, vai tulisiko joku irtisanominen palkkioksi?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-7244899719990033846?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-87848398947548695422011-10-05T21:22:00.003+02:002011-10-06T08:57:04.010+02:00Ystäväni kertoi tänään vesissä silmin seuraavaa:<br /><br />Perheenäiti oli saanut jostain pöpön, joka aiheutti maksan toiminnan loppumisen. Siis virusinfektion tai jonkun sellaisen. Kun hän oli alkanut oksentaa verta, oli hänet luonnollisesti viety ambulanssilla alueen keskussairaalaan.<br /><br />Siellä annettiin diagnoosi:<br /><br />"Tyypillinen alkoholisti. Maksakirroosi, ja ainut tehtävissä oleva asia on saattohoito".<br />Satun tietämään ihmisen. Ei juo alkoholia juurikaan. On perheestään huolehtiva äiti. Omaisilla meni muutama päivä vakuuttaessaan sairaalan lääkärit siitä, että kyseessä ei ole itse alkoholilla aiheutettu sairaus.<br /><br />Potilas makaa nyt HYKSissä, selviytyminen on Luojassa.<br /><br />Minua kiinnostaa nyt seuraavat asiat:<br /><br />1. Millä pätevyydellä sairaaloiden lääkärit tekevät luokituksiaan?<br />2. Tehdäänkö samanlaisia hoitamattajättämispäätöksiä esim. liikennevahingon syyllisille osapuolille? Hehän ovat omilla valinnoillaan aiheuttaneet kukaties kuolettavan loukkaantumisensa.<br /><br />Oli joskus aika, jolloin lääkärin etiikka vaati, että ihmiselämän ylläpitäminen on lääkärin tehtävä. Olen itse elänyt sellaisena aikana. Lääkärin tehtäviin ei kuulunut moraalinen arviointi siitä, onko potilas itse aiheuttanut sairautensa.<br /><br />Sellainen kehitys, joka on viime aikoina vallinnut, on huolestuttava. Mihin vedetään tosiaankin raja itse aiheutetusta sairaudesta, jollaista ei hoideta yhteisin varoin? Eikös tässä katsantokannassa olisi oikein, että vaikkapa aikuistyypin diabeetikoita ei hoideta, koska he olisivat aivan hyvin voineet syömisen sijasta voineet lähteä lenkille. Entä anorektikot? Hehän valitsevat itse sen, etteivät syö. Kuolkoot, niinkö? Tai varomattomuuttaan auton alle muualla kuin suojatiellä jäänyt, mitä sellaista hoitamaan. Hänhän aiheutti itse loukkaantumisensa. Eikö nämä kuvitellut kärjistykset ole aivan linjassa tuon todellisen tapahtuman kanssa?<br /><br />Asetan yhä enemmän kyseenalaiseksi meidän niin sanotun sivistyksemme. Meillä on yhä kovenevat arvot, sellainen tuntuma minulle tästä alussa kerrotusta tapahtumasta jäi.<br /><br />Olen niin vihainen, että hampaat kirskuvat.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-8784839894754869542?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-63597851067102366802011-10-04T22:32:00.005+02:002011-10-04T22:52:50.581+02:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/-hCJTYSLRYjg/TotuWJd4N8I/AAAAAAAACGU/Q8KQvz5CAvU/s1600/jvkmh"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 127px; height: 180px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-hCJTYSLRYjg/TotuWJd4N8I/AAAAAAAACGU/Q8KQvz5CAvU/s400/jvkmh" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5659738683498575810" border="0" /></a><br />...mutta silti jankutan, että kirjaani "Joskus voi käydä melkein hyvin" saa edelleenkin ostaa, sitä on saatavissa vielä neljä vuotta ja reilut seitsemän kuukautta. Jos myynti jatkuisi tasaisena, niin opusta olisi viiden vuoden päästä nelisensataa kappaletta ihmisten kirjahyllyjä tai divarien halpalaatikoita täyttämässä. Tällä hetkellä sitä on myyty tietojeni mukaan kaksikymmentä kappaletta, mitä voidaan pitää hyvänä saavutuksena.<br /><br />Eli kirjaa voi ostaa tavallisimmista suomalaisista verkkokirjakaupoista, ja muutamassa kirjastossakin se on valikoimissa.<br /><br />Kirja on arvioitu <a href="http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/joskus-voi-kayda-melkein-hyvin/">Kirjavinkeissä</a>, ja onpa blogiystävä <a href="http://susupetalsanat.wordpress.com/2011/09/19/joskus-voi-kayda-melkein-hyvin/">SusuPetalkin</a> sen lukenut ja arvioinut. Myös kommenttilootassani on aika ajoin jotain kirjasta mainittu.<br /><br />Onhan noille euroille ottajia. Tässä tapauksessa vastineeksi saa kirjallisessa muodossa pieniä kertomuksia ihan tavallisista ihmisistä, sellaisista, jotka käyvät marketissa ostamassa jauhelihaa, jogurttia tai kirjolohta ja tuskailevat normaalien vastuksien kanssa. Lisäksi olen halunnut kertoa pikkuyrittäjistä, joilla voi välillä olla vähän hankalampaakin.<br /><br />Joten käypä vaikka <a href="http://www.bod.fi/index.php?id=1257&amp;objk_id=543517">BodShopissa</a>, <a href="http://www.suomalainen.com/fi/Teemoittain/Matkailu/Joskus-voi-k%C3%A4yd%C3%A4-melkein-hyvin-sku-P9789524984805">Suomalaisessa</a>, <a href="https://www.akateeminenkirjakauppa.fi/webapp/wcs/stores/servlet/ProductDisplay?catalogId=10001&amp;storeId=10052&amp;productId=9433159&amp;langId=-11&amp;contractId=">Akateemisessa</a>, <a href="http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9524984806&amp;lang=fi">Adlibriksessä</a>, <a href="http://%C3%83%C2%A4x.fi/P281224">Levykauppa Äx</a>ässä tai vaikka <a href="https://www.suurikuu.fi/PublishedService?pageID=9&amp;itemcode=9789524984805">Suurikuussa</a>, niin siitä se lähtee. Olen kiitollinen.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-6359785106710236680?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-47520288305650779522011-10-03T13:34:00.014+02:002011-10-03T14:25:12.720+02:00Joskus, ihan joskus, käy seuraavasti: Kylälukkarin viikonloppuvapaat osuvatkin lähekkäin. Päätettiin tällä vapaalla lähteä käymään ihan naapurimaassa.<br /><br />Havaintoni ovat seuraavat:<br /><br />1. Liikenne<br /><br />- Naapurimaamme voittaa liikennemaaottelun 6-0. Jos esimerkiksi Turussa näytät vilkkua vaihtaaksesi kaistaa, takanatuleva pistää kaasun pohjaan ja turbonsa vinkumaan, ettei vain kukaan tule eteen. Suojateillä voi kulkea, jos osaa juosta.<br /><br />Tukholmassa autot ja jopa paikallisliikenteen bussit pysähtyvät, jos suojatien lähistöllä on henkilö. Muutaman vuoden takaa on havainto, että Tukholman ruuhkassa suuntavilkku kaistanvaihtoon sai aikaan kohteliaan jarrutuksen takaatulevalta - var så god. Vaikuttavaa.<br /><br />2. Muita havaintoja<br /><a href="http://2.bp.blogspot.com/-GkgSew1Bt_k/TomgS5w3yAI/AAAAAAAACE0/sn8PX53J_1A/s1600/DSCN1596.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-GkgSew1Bt_k/TomgS5w3yAI/AAAAAAAACE0/sn8PX53J_1A/s400/DSCN1596.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5659230653371631618" border="0" /></a>- Sergelin torin vieressä talvi on melko aikaisessa, tai sitten kevät todella paljon myöhässä.<br /><br /><a href="http://1.bp.blogspot.com/-qM5nOhjzUwU/TomgmcOQxjI/AAAAAAAACE8/E6aksZHTOYY/s1600/DSCN1614.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 300px; height: 400px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-qM5nOhjzUwU/TomgmcOQxjI/AAAAAAAACE8/E6aksZHTOYY/s400/DSCN1614.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5659230989039224370" border="0" /></a><br />Ollos huoleton, Kalle, Sylvi, Vikke ja Daniel! Poikas valveill' on!<br /><br /><a href="http://1.bp.blogspot.com/-9nXEnBmlFzA/TomiDXG01FI/AAAAAAAACFM/Cma3gy2NZKs/s1600/DSCN1602.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-9nXEnBmlFzA/TomiDXG01FI/AAAAAAAACFM/Cma3gy2NZKs/s400/DSCN1602.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5659232585393689682" border="0" /></a>Suomalainen Fortum kantaa huolta naapurimaamme pääkaupungin vanhan osan kulttuurista. Taidetta sähkökaapin päällä.<br /><br /><a href="http://3.bp.blogspot.com/-V3JqztAfFyA/Tomg_lpdQsI/AAAAAAAACFE/2-cFTPjrT4o/s1600/DSCN1620.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 300px; height: 400px;" src="http://3.bp.blogspot.com/-V3JqztAfFyA/Tomg_lpdQsI/AAAAAAAACFE/2-cFTPjrT4o/s400/DSCN1620.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5659231421065937602" border="0" /></a><br />Tässä toinen versio.<br /><br /><a href="http://2.bp.blogspot.com/-zW6XF1-GVvs/TomikI1eZ1I/AAAAAAAACFU/kbUHEW2YDS0/s1600/DSCN1624.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-zW6XF1-GVvs/TomikI1eZ1I/AAAAAAAACFU/kbUHEW2YDS0/s400/DSCN1624.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5659233148498503506" border="0" /></a><br />Jotain sangen kotoistakin löytyi. Meidän vanhan kirkon kuoriaidakkeiden yläpuolella olevan seinän oikeassa reunassa on sama aihe Christian Willbrandt- nimisen maalarin tekemänä. Tämän patsaan taiteilija ei ole tiedossani. Mutta seuraavan tiedän: Johan oppi lohikäärme, ettei Pyhän Yrjänän kanssa pelleillä!<br /><br /><a href="http://2.bp.blogspot.com/-9no6weMhicE/TomkA0qrvgI/AAAAAAAACFk/HBKsVHl8wPg/s1600/DSCN1633.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-9no6weMhicE/TomkA0qrvgI/AAAAAAAACFk/HBKsVHl8wPg/s400/DSCN1633.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5659234740812365314" border="0" /></a>Pidän kovasti Stieg Larssonin (1954-2004) Millenium-trilogiasta, joka siis koostuu kirjoista Män som hatar kvinnor, Flickan som lekte med elden sekä Luftslottet som sprängdes. Kirjojen päähenkilö, toimittaja Mikael "Kalle" Blomqvist asustelee näillä kulmilla, Bellmansgatanilla, joka sijaitsee Södermalmin viehättävän näköisessä kaupunginosassa. Tukholmassa minua ilahduttaa se, että vanhaa hansakaupunkia on muutenkin jäljellä kelpo määrät.<br /><br /><br /><a href="http://4.bp.blogspot.com/-4ErepUoqrWs/TomlCrr6yTI/AAAAAAAACFs/2tEfMbZOw14/s1600/DSCN1725.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 300px; height: 400px;" src="http://4.bp.blogspot.com/-4ErepUoqrWs/TomlCrr6yTI/AAAAAAAACFs/2tEfMbZOw14/s400/DSCN1725.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5659235872272992562" border="0" /></a><br />Kirjojen ystävää ilahduttaa myös Tukholman kaupungingirjasto, jonka on suunnitellut arkkitehti Gunnar Asplund (1885-1940) vuonna 1928. On siinä kirja poikineen! Ja oli kirjoja eri kansallisuuksille.<br /><br /><a href="http://2.bp.blogspot.com/-cOj34xik1nc/TommCWCB3hI/AAAAAAAACF0/vcHs34R54Rs/s1600/DSCN1674.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-cOj34xik1nc/TommCWCB3hI/AAAAAAAACF0/vcHs34R54Rs/s400/DSCN1674.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5659236965971779090" border="0" /></a><br />Kannattaa muuten hankkia SL:n vuorokausikortti, maksaa naurettavat 12 euroa, ja voi käyttää Stocholms Lokaltrafikin kaikkia kulkuneuvoja rajoituksetta koko päivän. Aikaahan on, paatti on Tukholman rannassa tuossa aamukuuden (paikallista aikaa) tienoilla, ja takaisin kyyti lähtee illalla seitsemän jälkeen. Tunnelbana toimii todella mahtavan hienosti, ja matkassa ei vanhene. Hurjaa kyytiä painelevat junat maan alla monessa kerroksessa. Tuossa puolilta päivin voi ajella vaikka metrolla Odenplanille, nousta sieltä bussiin 515, jäädä Norra Hagassa pois ja mennä Fjärilhusetiin. Siellä on trooppinen puutarha kaloineen ja perhosineen. Hiki tuli kyllä, koska pukeutuminen lokakuun toisena päivänä ei vastaa vaikkapa Thaimaan viidakon vaatimuksia. Onkohan tuo perhonen Papillon, kun lentäessään sillä oli kauniinsiniset siivet tuolla selkäpuolella?<br /><a href="http://1.bp.blogspot.com/-IvsLbZ_4lvw/Tomn0ulj-QI/AAAAAAAACF8/B7KzBYCfa3M/s1600/DSCN1717.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-IvsLbZ_4lvw/Tomn0ulj-QI/AAAAAAAACF8/B7KzBYCfa3M/s400/DSCN1717.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5659238931068352770" border="0" /></a>Samaisessa paikassa uiskenteli vedessä kaikenlaisia kaloja, ja suuret kyltit varoittivat petokaloista. Ne voivat vaikka purra. Tämä lienee piraija?<br /><br /><br /><a href="http://4.bp.blogspot.com/-l6ugYRLtkHM/Tomo1Ir8tbI/AAAAAAAACGE/D8X5VcUhj8c/s1600/DSCN1625.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://4.bp.blogspot.com/-l6ugYRLtkHM/Tomo1Ir8tbI/AAAAAAAACGE/D8X5VcUhj8c/s400/DSCN1625.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5659240037586089394" border="0" /></a><br />Sentään pelkkää iloa ei elämä vauraassa, vanhassa hansakaupungissa ole. Vanhassa kaupungissa joku talonomistaja on suivaantunut seuraeläinten ulkoiluttajiin ja kiinnittänyt talonsa porttiin tällaisen lapun.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-4752028830565077952?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-50366785934893143212011-09-27T21:18:00.002+02:002011-09-27T21:32:24.021+02:00Kävin tänään lähikaupassa, kuten monina muinakin päivinä.<br /><br />Kauppias esitteli ylpeänä uutta valvontalaitteistoaan. Kamerat kuvaavat kaupan karkki- ja tupakkahyllyjä, pihaa ja ovien edustoja. Miksi eivät kuvaisi, sillä kuluneen kesän aikana kauppaan on yritetty murtautua puolenkymmentä kertaa. Herrantertut ovat varastaneet vuosien aikana tuhansien eurojen edestä karkkia ja tupakkaa.<br /><br />Varastamisen eettinen ongelma on siinä, että otetaan omaan käyttöön maksamatta hyödykkeitä, jotka joku toinen on jo maksanut.<br /><br />Tuttu kauppias on tuskaillut asian kanssa jo pitempään. Muistan, kun ennen ensimmäisen kirjani tarinan "Pieni joulusatu" kirjoittamista hän tuskaili joululomailevien nuorten käytöstä. Pyydettiin kauppias kertomaan jostakin asiasta, sillä välin toinen pisti tupakkaa ja karkkia liiviinsä minkä kerkesi. Kauppias tiesi tasan tarkkaan, kuka tai ketkä varastivat, mutta dokumentaatiota ei ollut. Nyt hän joutui tekemään useiden tuhansien eurojen investoinnin saadakseen tuon dokumentaation.<br /><br />Unohdin ostaa maitoa. Menin hakemaan sitä, ja kauppias jatkoi kertomustaan.<br />Kauppaan oli tullut kaksi nuorta poikaa. Toinen oli kyykkinyt karkkihyllyllä, ei kaiketi ollut vielä saanut tietää kauppiaan investoinnista. Suurempi oli tullut paikalle, huomannut seinässä olevan valvontakameran silmän, köhäissyt merkitsevästi. Pojat olivat lähteneet kaupasta liukkaasti...<br /><br />Siis eikö tosiaan tämän päivän vanhemmat opeta kersoilleen, että varastaa ei saa? Pahaisen maalaiskylän kyläkauppias joutuu hankkimaan tuhansien eurojen valvontalaitteet jatkuvien murtojen ja varkauksien vuoksi!<br /><br />Muistan jo yli kymmenen vuoden takaa, kun silloisen naapurikaupungin ammattioppilaitoksen rehtori suivaantui siihen, että poikien vessa oli tahrittu joka päivä ulosteella. Seinille ja lattioille oli levitelty mainittua ainetta. Rehtori kyllästyi, ja laitatti vessaan valvontakameran. Seuraus: Nuorten vanhemmat nostivat oikeusjutun rehtoria vastaan, kun tämä esitti todistusaineistoa herranterttujen touhuista koulussa.<br /><br />Minusta siinä olisi kuulunut antaa selkään, ja kovasti. Nythän vanhemmat vain antoivat lapsen ymmärtää, että heitä oli kohdeltu väärin, kun paskan levittäminen oppilaitoksen vessan seiniin oli tallennettu.<br /><br />Haloo.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-5036678593489314321?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-2023407697406124772011-09-25T07:07:00.003+02:002011-09-25T07:32:39.578+02:00Tai onhan noita tullut luettua useitakin.<br /><br />En ole mikään aallon harjalla menijä, en ensimmäisenä kiinni uutuuksissa. Niinpä toissavuoden Finlandia-palkinnon voittanut Antti Hyryn Uuni päätyi kirjahyllyyni ja luettavakseni vasta nyt. Varmaan kaikki oleellinen kirjasta on jo sanottu, mutta sanonpahan silti oman kokemukseni.<br /><br />Lukukokemus oli äärimmäisen hieno. Näennäisesti kysymys on vain uunin ja savupiipun muurauksesta, ja nekin hassussa järjestyksessä, uuni ensin ja piippu sitten. Vieläpä niin tarkasti kuvattuna, että melkein perässä voisi tehdä. Ja toisaalta nuoruudessa rakennushommissa ja muurarin hanslankarinakin olleena saatoin nähdä sieluni silmillä Pietarin touhuilut. Kuvaus on niin tarkkaa, että pirtti, piha ja pienen matkan päässä oleva merikin näkyivät silmissä lukiessa.<br /><br />Lisäjuonteina ovat käynti Suviseuroissa ja urkuretki Ruotsiin, jossa lestadiolaisporukka kulkee katselemassa ja kuuntelemassa ruotsalaisrakentamon tekemiä urkuja. Tuosta osiosta paljastuu kirjailijan tietämys tästäkin teknisestä taiteenlajista. Kun nyt itselläni sattuu olemaan tuota samaa tietämystä (kiinnostuttuani uruista 1990- luvulla ahmin kaiken käsiin saamani tiedon tavalla, jolla olisin vaivatta pystynyt käymään aiheesta korkeakoulun), olin ilahtunut siitä, että asiasta saattoi lukea kaunokirjallista tekstiä.<br /><br /> Lestadiolaisyhteisön tiiviys ja yhteisöllisyys myönteisessä mielessä tulee kuvatuksi ikäänkuin sisältäpäin, sellaisilla silmillä, joilla tarvetta tai edes aihetta kriittisyyteen ei ole. Eiväthän kaikki lestadiolaiset ole sellaisia, mitä taannoin saimme lehdistä lukea ja mediasta kuulla ja nähdä. Siellä on myös ne hyvät asiat, eli perhe- ja sukuyhteyden vaaliminen, auttavaisuus ja säästäväisyys (Pietarikin tekee uuninsa paljolti kierrätystavarasta).<br /><br />Erityisesti viehätti se, että asioille ja ajatuksille annetaan kirjassa aikaa. Ajatusten tasolla Hyry ei olekaan enää vanha lestadiolaisukkeli, vaan ihan universaali tapaus, joka pohtii ihmisyyden peruskysymyksiä hyvin viehättävällä tavalla.<br /><br />Kirjan lopun leipominen ja leipien paistaminen uunissa nosti veden kielelle. Alkoi tehdä mieli varrasleipää ja rieskaa.<br /><br />Rohkenen suositella kenelle vaan. Antti Hyry kirjoittaa uskollisesti omalle tyylilleen, jolle on annettu kuulemma oikein nimikin: hyryismi.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-202340769740612477?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-45081521814408949902011-09-22T21:01:00.002+02:002011-09-22T21:04:59.962+02:00Tulin kuoroharjoituksista, juttelin vaimon kanssa aktuelleista asioista.<br /><br />Hetki sitten alkoivat Kymmenen Uutiset. Niissä kerrottiin, että suomalainen kirjailija tienaa kirjastaan keskimäärin 2000 euroa vuodessa.<br /><br />Uskon sen. Minä en ole mikään ammattikirjailija, ja olen hankkinut kirjallani reilun kahden kuukauden aikana kaksi prosenttia tuosta summasta :)<br /><br />Ehkä kirjoja kirjoitetaankin muista syistä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-4508152181440894990?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-91029803097176295312011-09-20T07:16:00.003+02:002011-09-20T07:31:23.230+02:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/-CDh_HTml79Q/Tngk51ZczWI/AAAAAAAACEs/UwiT_G8Dntk/s1600/DSCN1529.JPG"><br /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/-1anKDBzJkRU/TngitZ0Bq5I/AAAAAAAACEc/UK2XkAicIfM/s1600/DSCN1521.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 300px; height: 400px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-1anKDBzJkRU/TngitZ0Bq5I/AAAAAAAACEc/UK2XkAicIfM/s400/DSCN1521.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5654307495582215058" border="0" /></a>Sanoivat radiossa, että terminen syksy on alkanut. Vuorokauden keskilämpötila putoaa pysyvästi alle oliko se kymmenen asteen. Syksyssä on jotain haikean kaunista.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/-ssfcOxdClWg/TngitASnQQI/AAAAAAAACEU/1SqMJlZwYrM/s1600/DSCN1506.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-ssfcOxdClWg/TngitASnQQI/AAAAAAAACEU/1SqMJlZwYrM/s400/DSCN1506.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5654307488731185410" border="0" /></a><br />Jos ilta on poutainen, voi sopivissa paikoissa istuskella vaikka nuotiolla. Tuijottaa tulehen kauan...<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/-XzNWjaG6Xn8/Tngis4a4JwI/AAAAAAAACEM/xywbXlUBHqk/s1600/DSCN1486.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-XzNWjaG6Xn8/Tngis4a4JwI/AAAAAAAACEM/xywbXlUBHqk/s400/DSCN1486.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5654307486618363650" border="0" /></a><br />Ja käydä vaikka hakemassa metsästä erinomaista ruokaa.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/-V2Yz-kL04eY/TngisZz7QtI/AAAAAAAACEE/ZbMFWOy7_uE/s1600/DSCN1464.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://3.bp.blogspot.com/-V2Yz-kL04eY/TngisZz7QtI/AAAAAAAACEE/ZbMFWOy7_uE/s400/DSCN1464.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5654307478401925842" border="0" /></a><br />Tässä viehätti tuo "avaimenreikäilmiö".<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/-WOuT3HKWb7g/Tngitge-81I/AAAAAAAACEk/EhbHO8UGL6E/s1600/DSCN1531.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://3.bp.blogspot.com/-WOuT3HKWb7g/Tngitge-81I/AAAAAAAACEk/EhbHO8UGL6E/s400/DSCN1531.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5654307497373004626" border="0" /></a>Tämä kuvasarja liittyy tietysti siihen hiljentymisreissuun, mistä viimeksi kirjoittelin. Oli meilläkin kynttilöitä.<br /><br /><a href="http://2.bp.blogspot.com/-CDh_HTml79Q/Tngk51ZczWI/AAAAAAAACEs/UwiT_G8Dntk/s1600/DSCN1529.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-CDh_HTml79Q/Tngk51ZczWI/AAAAAAAACEs/UwiT_G8Dntk/s400/DSCN1529.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5654309908168625506" border="0" /></a>Elämäni autot- sarjan uusin tulokaskin sai lehtiä päälleen.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-9102980309717629531?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-73523381403729062282011-09-19T20:51:00.003+02:002011-09-19T21:05:58.470+02:00Kirkon piirissä puhutaan jonkin verran ns. hiljaisuuden liikkeestä.<br /><br />Kuulin hiljaisuuden retriiteistä joskus 1990- luvulla, aloitellessani tätä kanttorin hommaa. Muuan pohjalainen kolleega, joka oli alkuhuuman tuoksinassa puolittain pakotettu mukaan retriittiin, kuului sanoneen lenkkipolulla vastaantulijoille: "Puhukaa mulle jotaan, mää tulen pöhölöks tämmöses paikas".<br /><br />Sittemmin joissain koulutuksissa olen ollut sellaisissa rukoushetkissä, jotka ovat kuullakseni muistuttaneet hiljaisuuden retriittien rukoushetkiä. Ollaan seisty kappelissa, kynttilöiden palaessa. Takana olevalla tuolilla ovat virsikirja ja rukoushetkien kirja. Rukoushetken vetäjä ilmoittaa virren, poimimme virsikirjan, laulamme (tottakai hienosti, kun paikalla on pelkkiä kanttoreita), sitten laskemme virsikirjan penkille, otamme Rukoushetkien kirjan, kantilloimme psalmin äänissä vetäjän ilmoittaman numeroidun sävelmän mukaan joko yksiäänisesti tai äänissä. Oikein tietysti, olemmehan kaikki kuoronjohtajia ja nuotinlukutaitoisia. Laskemme sen jälkeen rukoushetkien kirjan penkille, otamme virsikirjan, josta laulamme Marian kiitosvirren gregoriaanisella sävelmällä. Ja niin edelleen.<br /><br />Juu, tunnustan sanoneeni koulutuksessa, että minusta nuo vaikuttivat jotenkin ulkokohtaisilta ja korneilta. Sain paheksuvia katseita, niukat hymyt kertoivat, että olen ilmiselvä juntti, joka ei korkeammasta mitään ymmärrä.<br /><br />****<br />Mikä olisi sitten vaihtoehto?<br /><br />No, eilisaamuna lähdettiin vaimon kanssa ajelemaan Hämeeseen. Ajettiin ihan blogiystävä Murphyn holjanoloisten kotitanhuvien ohikin. Perille saavuttiin iltapäivällä, jatkoimme matkaa vuokraamallemme Metsähallituksen tuvalle.<br /><br />Mentiin ensiksi metsään kävelemään, kerättiin siinä puolikorilliset per nenä suppilovahveroita, palailtiin kämpälle. Sitten lykättiin vene vesille, soudettiin vuoron perään, minä laitoin mukana olevan virvelin uistimen järveen, ja sain kuin sainkin yhden hauen.<br /><br />Puheltiin vaimon kanssa kyllä, mutta enemmänkin hyvin tärkeitä asioita. Hiljainen luonto ja kaunis erämaajärvi rauhoittivat meitä. Kun oikein tarkkaan kuunteli, saattoi kuulla muutaman kilometrin päässä kulkevan valtatien melua, mutta sellaisena vaimeana kohinana.<br /><br />Lämmitettiin sauna, kylvettiin, ja käytiin taskulampun valossa uimassa jo viilenneessä järvessä. Paistettiin se saaliiksi saatu hauki iltapalaksi, ja oli hyvää.<br /><br />Oli mukavaa ja rauhallista. Laitoin minä kyllä nuotiolla nokeentuneet sormet ristiin peiton alla nukkumaan ruvetessa, kuten melkein aina teen muutenkin, ja huokaisin asiani...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-7352338140372906228?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-51645186751709340672011-09-19T20:37:00.002+02:002011-09-19T20:43:04.511+02:00Suuresti ilahduin palailtuamme vaimon kanssa erämaahiljentymisreissultamme , kun havaitsin <a href="http://susupetalsanat.wordpress.com/2011/09/19/joskus-voi-kayda-melkein-hyvin">Susunkin</a> lukeneen kirjani!<br /><br />Minä kiitän lämpimästi blogistitoveria ja BoD-kollegaa arviosta, kuten kaikkia muitakin kirjani lukeneita.<br /><br />Tästä on hyvä ponnistella eteenpäin. Toisen kirjan teen vielä, vaikka puukkoja satais :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-5164518675170934067?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-68200632693921689112011-09-15T20:19:00.003+02:002011-09-15T20:44:39.288+02:00Oltiin vaimokullan kanssa tiistai-iltana teatterissa.<br /><br />Silloin, kun haluamme irtiottoa arjesta, varaamme tavallisesti liput johonkin Linnateatterin esitykseen. Tällä kertaa aiheena oli Mieletön oopperan historia, eli pilkkakirves oli kaivettu esiin oikein niin maan perusteellisesti. Muistettakoon, että minä rakastan oopperaa. Minun lippuni maksoi siis 39 euroa, oopperaneutraalille se olisi maksanut 30 euroa, oopperan vihaajalle 25 euroa.<br /><br />Arvelin jo etukäteen, että oopperamaailman kummallisuuksille tässä nauretaan, ja niinhän siinä kävikin. Kummasteltiin sitä, kuinka tikarilla kuolettavasti haavoitettu laulaa upeasti jos kuinka ja kauan. Samoin librettojen mahdottomuuksille irvisteltiin, ja myös oopperamaailman laulajapalvonta sai ansaitusti osansa.<br /><br />Mainittakoon, että esityksessä lauloi ihan oikeita laulajia, vieläpä varsin kelvollisia. Olihan asialla Turun Oopperakammarin väki. Hyvin tyylikkäästi tulivat Mozartin oopperoiden ensemblet. Luonnollisesti Verdi sai osansa, samoin Wagner.<br /><br />En kuitenkaan muista nauraneeni niin hervakasti pitkään haikaan. Varmaan ylimmäisenä kaikui meikäläisen "häh-häh-häh-häh" samalla, kun nautiskelin laulajien kelvollisista suorituksista. Oopperamaailman tietyt ilmiöt ovat irvistelyn ansainneet....<br /><br /><br />No, sieltä sitten ajeltiin vaimokullan kanssa yötä myöten kotiin, ja seuraavana aamuna taisin törmätä uutiseen siitä, ettei työ kelpaakaan nuorille.<br /><br />Uutisessa ja joissain mielipidekirjoituksissa taivasteltiin sitä, että minkä takia etuudet ovat niin hyvät, että mieluummin kannattaa olla työttömänä ja etuuksilla kuin tehdä töitä.<br /><br />Omat havaintoni eivät tue tuota väitettä. Kunnon töissä olo peittoaa korvauslinjan mennen tullen.<br /><br />Ehkä enemmänkin on kyse siitä, että hampurilaisravintolan 7-8 euron tuntipalkka aiheuttaa sosiaalitoimistossa hirvittävän selvityssuman, ja sosku leikkaa heti vähimmäiselämiseen tarkoitetusta tuesta pois. Eihän se tietenkään ketään kannusta töissä käymään. Ehkä soskun kannattaisi antaa lasten pitää rippilahjansa, nuorisotyöttömän käydä ekstraamassa hampurilaisravintolassa ilman rangaistusta. Mutta tuo ilmiöhän tuli jo 1990- luvun alkupuolella, kun aktiivisuudesta alettiin rangaista (kuka oli hallituksessa? Kuka?). Jos vähänkin jotain sait, otettiin tuet heti pois, ja näin saatiin työttömille semmoinen harhakuva totuudeksi, ettei työllistyminen kannata. Yhteiskunta on tehnyt kaikki sosiaalietuudet siinä määrin harkinnanvaraisiksi ja hankaliksi, että lapsen rippilahja tai kesätyö vähentää heti tukia, ja soskun asiakas saa samantien unohtaa olevansa ihmiskunnan jäsen.<br /><br />Ei sellainen käytäntö, että vähäisestäkin aktiivisuuden osoittamisesta viedään vastaava määrä minimituista, kannusta eroon tuilla elämisestä. Minä en muista sosiaalietuuksista muuta kuin sen valtaisan kyttäysmentaliteetin, mikä niiden myöntämisessä vallitsee. Ei kai niitä tietenkään ihan noin vain pidä myöntääkään, mutta toisaalta ei sekään niistä eroon pyristelyssä kannusta, jos jokainen vähäinenkin oma aktiivisuus vähennetään niistä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-6820063269392168911?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-87351343720312525382011-09-12T05:58:00.003+02:002011-09-12T06:41:28.323+02:00Aamurutiineihini kuuluu paitsi kahvinkeitto, myös uutisten vilkaiseminen netistä.<br /><br />Tämänaamuinen uutinen erään näkyvämmän kristillisyyden edustajan hairahduksesta on epäilemättä päivän pääuutisaihe. <br /><br />Sivuutan tässä kaikki vahingoniloiset sivallukset, joilla toki on paikkansa, ja siirryn saman tien pohtimaan näitä erilaisia tapoja uskoa. Eli jos et pidä uskonasioista, tätä juttua ei kannata lukea eteenpäin.<br /><br />Minä olen uskovainen ihminen. Samaan hengenvetoon sanon, että olen myöskin erittäin ristiriitainen ihminen, ja kolmanneksi vielä että olen äärimmäisen keskeneräinen ja epätäydellinen ihminen.<br /><br />Minun uskoni on ns. etsivää ja ikävöivää. En siis voi kenenkään edessä pullistella hyvillä tekemisilläni, varmuudesta pelastuksestani, koska minulla ei hyviä tekemisiä juurikaan ole. Ei minulla ole myöskään kanttia sanoa kenestäkään, ei edes itsestäni, mikä on tämä loppusijoituspaikka hengellisessä mielessä. Ei kuulu minun toimivaltaani.<br /><br />Tunnen myös toisenlaisia uskovaisia. Heillä on niin sanottu omistava usko. Heillä on varmuus pelastumisestaan, ja epäilemättä se on ihana ja suloinen asia. Ongelmaksi tuo laji tulee siinä, että ihminen on kuitenkin täydellisimmilläänkin sanoisinko... vajavainen. Jos minulla olisi tällainen omistava usko, niin minusta tulisi ilman muuta sietämättömän leuhka ja vieläkin ikävämpi ihminen, mitä nyt olen. Heti pitää sanoa, etteivät ihan kaikki omistavan uskon omaavat kuitenkaan edellä kuvatun kaltaisia ole.<br /><br />En tunne suurta vahingoniloa siitä, että kuuluisa saarnamies paljastuikin sanoisinko vähemmän hurskaaksi. Ei ole tuo tapaus ensimmäinen eikä viimeinen tässä maailmassa, niitä riittää vähän eri mittakaavoissa varmaan jokaisen vuoden jokaiselle päivälle. Silti olen sitä mieltä, että on hyvä, että asia kävi ilmi. <br /><br />Ei kaikki se, mitä sanotaan kristillisyydeksi, ole hyvää, totta ja oikeaa, kuten olemme saaneet huomata. Jostakin syystä siellä seassa on joskus hyvinkin näkyvinä osina ilmiöitä, jotka tuntuvat olevan paremminkin sieltä vastapuolelta. Miten muuten olisi selitettävissä esim. Uskontojen uhrit, joiden joukossa on ns. kristillisyydenkin uhreja. Usko on sen luontoinen asia, että sen liepeille kertyy helposti esimerkiksi narsisteja (hengellisillä termeillä sanottuna susia lampaisen vaatteissa) hyvinkin näkyviin ja vaikutusvaltaisiin asemiin. Ei tarvita muuta kuin kritiikittömästi uutta tähtijulistajaa kuunteleva joukko, ja soppa alkaa kehittyä.<br /><br />Muistan oikein hyvin, kun nyt uutisten ykkösaiheena oleva ilmiö oli pinnalla 1990- luvun lopussa. Vierastin jo silloin sitä hihhulointia ja muita ekstriimi-ilmiöitä, joita liikkeessä esiintyi.<br /><br />Mutta ei kaikki kristillisyys ole julmaa ja ahdistavaakaan. Eikä myöskään hihhulointia. Kyllä nämä asiat ovat monelle ihmiselle - muun muassa minulle - tuoneet iloa ja jaksamista elämään. En tosin ole koskaan purematta niellyt kenenkään julistajan sanomisia. Puhujat ovat ihmisiä, eikä ole mitenkään pois suljettu, että etenkin tällaisilla ns. tähtijulistajilla on omia valtapyyteitään. Miksi ei olisi, ihan tavallisia ihmisiähän ne vain ovat. Niinhän siinä isossa kirjassa taidetaan jossain sanoa, että koetelkaa kaikki, ja pitäkää, mikä hyvää on...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-8735134372031252538?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-64659948861676362552011-09-11T17:26:00.003+02:002011-09-11T17:36:18.340+02:00Eihän jumalanpalveluksen hoitaminen kanttorina periaatteessa niin kummallinen juttu ole. Muutama virsi, messusävelmät, jotain muuta musiikkia.<br /><br />Jostain syystä muistelen kaiholla menneitä aikoja. Jolloin sunnuntaisin oli tasan yksi tilaisuus, jumalanpalvelus kello 10 tai joskus poikkeuksellisesti johonkin muuhun aikaan. Silloin tilaisuudet olivat osaltani valmisteltuja, huolellisesti mietittyjä ja harjoiteltujakin. Virkavuodet ja rakennemuutos ovat tehneet radikaaleja muutoksia. Aika tavallista on, että tavallisena pyhänä tehdään messut/sanajumalanpalvelukset klo 10 ja 12, ajellaan autolla ympäri kyliä, ja saattaapa siinä olla vielä joku iltatilaisuuskin. Ei ole kovin harjoiteltuja, mahdollisuuksien mukaan kyllä mietittyjä.<br /><br />Tänään havahduin kerettiläiseen ajatukseen: että nuo tuolla toisessa päässä jaksavat lörpötellä. Ehkä he ajattelivat puolestaan, että mitä hittoa tuo yksi tuolla toisessa päässä mylvii ja räpeltää.<br /><br />Menkööt tämä kerettiläinen ajatusketju sen piikkiin, että eilen työskentelin klo 13-23, ja lähdin tänä aamuna yhdeksän maissa kotoa, palailin joskus yhden jälkeen. Viikolla oli yksi 12-tuntinen päivä, pari löysempääkin.<br /><br />Vielä viisi päivää, sitten koittaa neljän päivän vapaan (n)autuus!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-6465994886167636255?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-32073857169764802562011-09-09T20:08:00.005+02:002011-09-09T20:46:11.453+02:00Vaikkei minulla tietenkään ole mitään oikeutta kritisoida minkään valtion toimia.<br /><br />Mutta kun katsoin tv-uutisia, jossa kerrottiin naapurimaassamme järjestettävistä asemessuista, jossa helvetinkoneilla näytettiin, mihin ne oikein pystyvät. Hökävaunu menee vaikka veden alla, ja ampuu vaikka olisi hyppyrissä. Vielä sanottiin, että kun kaksikymmentä vuotta on asiaa laiminlyöty, niin nyt seuraavan kymmenen vuoden aikana pistetään muutaman pikkumaan budjetin verran asehankintoihin.<br /><br />Muistutan ihan lempeästi, että Afrikan sarvessa kuolee ihmisiä aliravitsemukseen, ripuliin ja sen sellaisiin asioihin. Siellä Viikatemies touhuaa menestyksekkäästi, ilman yhtään luotia tai tankkia. Mutta eihän heillä silleen ole mitään niin hyvää meille rikkaille antaa. Luulen, etteivät edes jaksa tuulta kuunnella. Meidän länsimaalaisten olisi hyvä selvittää, mitä tuulen kuunteleminen tarkoittaa.<br /><br />Ehkä aroillakin voisi kuunnella tuulta?<br /><br />Panssarivaunujen jyrinä on brutaalia, sivistymätöntä. Samoin on konetuliaseiden papatus, liekinheitinten humina tai palavien tai silvottujen ihmisten karjunta, hävittäjien ulina tai hyökkäävän sotilasjoukon hurmioitunut huuto.<br /><br />Että tämä kaunis maailma on sairas.<br /><br />Väyrynen kuulemma poikkeili kuulemma tuossa naapurikaupungissa. Oli ollut tupa täynnä, mies oli puhkunut voitontahtoa ja -varmuutta, kuten pääuutisissakin. Ei huomattu, olisin ehkä käynyt Paavoa katsomassa. Olisin kerrankin nähnyt lähietäisyydeltä ihmisen, joka ei ole eläessään tehnyt muuta kuin politikoinut. Eikä pärjännyt ollenkaan huonostikaan, ainakaan siihen verrattuna mitä tiedän huonosti pärjäämisestä. Ei kaikki rakennuta yksityisiä opistoja, kappeleita tai vastaavia. Kyllä siihen tarvitetaan oikea herra.<br /><br />Olisi ollut mukava nähdä lähietäisyydeltä ihan oikea herra. Mutta koska ei ole tuota mielenkiintoa ns. julkisiin asioihin, meni tämäkin asia ja mahdollisuus harmillisesti ohi. Tämähän asettaa kansalaispassivismini ihan uudelleen tarkasteltavaksi...<br /><br />Mitäpä tässä, kivaa viikonloppua kaikille! Meikäläinen lähtee huomenna tekemään parit viimeiset palvelukset, pidetään vielä kesäkauden päättäjäiset yökirkkoineen sun muuta, sunnuntaina pari jumalanpalvelusta. Mietin Buxtehudea soittavani loppuun, Haapasaloa alkuun. Tulevana viikonloppuna taidan soittaa vain urkuja, välillä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-3207385716976480256?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-57802218270214120322011-09-07T22:23:00.004+02:002011-09-08T07:34:49.054+02:00Onpa ollut rankka viikko.<br /><br />Minä en sairasta juuri koskaan, ei minuun pysty tavalliset pöpöt. Vaan edellisen jutun jälkeen, olen nähnyt painajaisia, vavissut kuumeen kourissa, juossut vessassa, käynyt lääkärissä. Nyt olen kai jo terve, mutta hulahdin hikeen pitäessäni kehittyvien laulajien kuoroa tänään. Fysiikka ei kestä paljoa mitään.<br /><br />Ollaanhan me vaimokullan kanssa käyty vaikka sienessä. Saatu kaksi mahtavaa suppilovahverosaalista, joiden perkaamisessa täällä kotona on mennyt tuntikausia. Menkää siis hyvät ihmiset metsään, siellä on saatavissa aivan ilmaiseksi erinomaista ruokaa. Minä en tiedä mitään parempaa, kuin vaimon laittama suppilovahverokeitto. Hän tekee sen jotenkin näin:<br /><br />6-7 jauhoista perunaa<br />suppilovahveroita kuivattuna tai muuten laitettuina<br />sipulia<br />kevytkermaa<br /><br />Hän keittää perunat pehmeiksi, laittaa jo varhaisessa vaiheessa kuivattuja, paistettuja tai muuten laitettuja suppilovahveroita sekaan. Perunoiden pehmettyä sekaan pilkottu sipuli ja myöhemmin kevytkerma. Viiteen vuoteen en ole tiennyt parempaa herkkua kuin tällainen sienikeitto! Vähän yrttisuolaa mausteeksi, niin jo on , peijakas, makoisa ateria.<br /><br />Aineet eivät paljoa maksa. Pito-perunaa pitäisin vanhastaan parhaana perunalajikkeena, mutta mikä tahansa jauhoinen lajike käy. Olen itsekin yrittänyt joskus, mutta tässä kohdalla joudun myöntämään vaimon kokkaustaitojen ylivertaisuuden! Mun juttuni ovat sitten vaikkapa thai-curryt ja esimerkiksi kaalilaatikko, jollaista eilen tein.<br /><br />Tein sen näin:<br /><br />Otin kilon syyskaalta. Suikaloin sen pieniksi suikaleiksi.<br />Laitoin pannulle, jossa olin sulattanut Oivariinia. Laitoin noin puoli kiloa kerralla, haudutin kannen alla viitisen minuuttia, kaadoin kulhoon odottamaan. Kummankin kaalisatsin kypsyttyä kaadoin päälle ruokalusikallisen tummaa siirappia.<br /><br />Paistoin 400g naudan paistijauhelihaa pannulla. Kun rasva alkoi irrota, annoin prosessin jatkua hetken. Siteen kaadoin ylimääräisen rasvan pois, laitoin sekaan yhden pilkotun sipulin, joka kuullottui näin mukavasti. Lisäksi laitettiin 1-2 dl pilkottuja suppilovahveroita tuohon sekaan. Väänsin jonkun kierroksen pippurimyllyä, laitoin jotain teelusikallisen suolaa. Seoksen kypsyttyä kaadoin sen lautaselle odottamaan jatkoa.<br /><br />Sitten keitin 1,5 dl rikottuja ohrasuurimoita olisiko ollut 3 tai 4 desilitrassa vettä. Ripautin veteen teelusikallisen suolaakin. Minusta ohraryyni peittoaa tavallisissa ruuissa riisiryynin 6-0, siksi tämä valinta.<br /><br />Ohraryynien kypsyttyä tein vielä 0,4 litraa lihalientä ihan kiehuvasta vedestä ja kuutiosta.<br /><br />Sekoitin kaalin, liha- sipuli- sieniseoksen ja ohraryynit, sekoitin hyvin. Kaadoin isoon voideltuun uunivuokaan, katsoin että kaikki on sekaisin, sitten kaadoin lihaliemen siihen päälle sekä lorautin vielä joukkoon tilkkasen - noin reilu teelusikallinen - etikkaa, ja laitoin 200-asteiseen uuniin tunniksi. Tuossa vähän yli puolen tunnin päästä tämmäytin folion vuoan päälle, jottei pinta ruskistu ja kuivu liikaa.<br /><br />Ei sekään ihan huonoa ollut, niin sanoi vaimo. Itse sekä eilen että tänään nautin tuota kaalilaatikkoani, ja vaikka ryssäksi haukkuisitte, sanon, että se on sitten niin hyvää! Hyvin hautunutta, hyvin vetäytynyttä, täyteläistä, maukasta.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-5780221827021412032?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-7505782080055682772011-09-01T20:07:00.003+02:002011-09-01T20:22:55.568+02:00Kun tulin puolilta päivin päivän hartauskierrokselta, oli väsynyt. <br /> <br />Mietin, mistä se voisi johtua. Ja miksi päätä särkee? <br /> <br />Iltapäivän kuluessa kävi yhä selvemmäksi, että joku lentsuhan tämä on. Nosti, ryökäle, kuumeen 38 asteeseen, ja "kyl mää olin sit nimpal flaatin siin." Iltapäivä meni horrosmaisessa unessa, ja kuoron ensimmäiset harjoitukset oli pakko lyhentää. Tiedän tiedän, ei olisi pitänyt mennä ollenkaan. Mutta jos kuume nousee muutamaa tuntia ennen h-hetkeä, niin milläs perut? <br /> <br />Sensijaan aamulla painun työterveyteen sikäli kun kuume jatkuu. Listalla olisi pari hoivapaikkaa, ja ne eivät siellä taida pitää kuumeisista kirkon työntekijöistä. Eikä huvita kyllä itseäkään, siinä kunnossa. Tunti sitten alkoi hiostaa, ja kuume ilmeisesti laskee. Ehkäpä huomenna kykenen... <br /> <br />Harmillista vain on se, että viikonloppuna on suunniteltu jo pitkään juttua, jossa läsnäoloni olisi jokseenkin välttämätöntä, eikä ihan helposti paikattavissa. Tarkoitus oli hylätä urut, mennä kanteleilla ja kitaroilla. Asiasta on ollut ilmoitukset lehdissä, joten ei auta. <br /> <br />Mutta tähän ei auta muu kuin musiikki, kaunis sellainen. <br /> <br />Sergei Rachmaninov: Pianokonsertto N:o 3, 1. osa. <br /> <br />Solistina upea Marta Argerich <br /> <br /><iframe width="480" height="390" src="http://www.youtube.com/embed/XUkSqqwU1LU" frameborder="0" allowfullscreen></iframe> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-750578208005568277?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-75223261690886403462011-09-01T07:29:00.005+02:002011-09-01T08:16:38.116+02:00Syksyä pukkaa. Sen huomaa kalenterista kahdessakin merkityksessä. Tietysti päivämäärästä, toiseksi kalenterimerkinnöistä. Takana ovat kesän leppoisat päivät, koittaa niiden takaisinmaksun aika. <br /> <br />Kuinka käytin tuon helpon ajan, kun tilaisuuksia oli vain noin 5-7 viikossa, eli yksi keskiviikkoisin ja muuten viikonloppuisin? <br /> <br />No, häpeämättömästi auringosta ja lämmöstä nauttien, ja tulihan se <a href="http://aeijae.blogspot.com/p/joskus-voi-kayda-melkein-hyvin.html">kirja</a> sitten viimeisteltyä ja saatettua uunista ulos. Kesäloma, joka on tarkoitettu virkistykseksi, meni tällä kertaa autokorjaamojen asiakkaana. No, pääsihän toki välillä käymään tuossa merellä, melkein kaikilla paikkakunnan saarilla ja mainittavammilla luodoilla tuli saapasteltua ja kuvattua. Että kyllä se ihan hyvä loma loppujen lopuksi oli. <br />*** <br />Näistä puoliin alkaa kalenteri täyttyä vauhdilla. Musiikkiryhmiä on tähän tietoon kolme vakituista ja yksi projektiluontoinen. Tänään alkaa kirkkokuoron harjoitukset, ainakin yksi altto sanoi jäävänsä pois, perusteluna "ei huvita". Arvostan tuota suoruutta. Mitäs, vapaaehtoista toimintaahan tuo on. Ja kituvahan se kööri on ollut koko kahdeksan ja puoli vuotta, mitä olen täällä ollut. Yli 80- vuotiaat siirtyivät pari vuotta sitten kuuntelijoiden joukkoon, ja hyvä niin. Saas nähdä, kuinka moni sieltä illalla ilmestyy... Raivokas rekrytointi tietysti voisi auttaa. Kirjoitin joskus kuusi-seitsemän vuotta sitten seurakunnan lehteen palopuheen kuorossa laulamisen antoisuudesta, ja tulihan sieltä yksi laulaja mukaan. <br /> <br />No, kylälukkarille se, että ylipäätänsä joku kehtaa mukaan tulla, on jo voitto. Taiteelliset saavutukset ovat sitten vähän vähäisemmät, mutta ehkäpä kokonaisuuden kannalta korkea taso ei olekaan Se Juttu. Ehkäpä kuitenkin siellä penkissä istujille on tärkeää, että naapuri siellä lauleskelee, tai joku muu tuttava. Kahdeksan ja puoli vuotta tässä on tullut tehtyä vähillä resursseilla tuota työtä, ja onhan toki jonkinlaisia onnistumisiakin saatu. Mitenkähän se on, vieläkö osaisi ohjata kuoroa, jollainen oli opiskeluaikojen soveltavissa harjoituksissa. Soitti kaikki stemmat kerralla, porukka oppi heti. Olisi päässyt suoraan tekemään musiikkia... Oli se kyllä epätodellista, en ole moiseen törmännyt sen jälkeen, enkä sitä ennenkään. <br /> <br />Mitalilla on kyllä toinenkin puoli. Nämä ihmiset, jotka nykyään tulevat mukaan, ovat melko kokosydämisesti siinä. Ovat sitoutuneita, myöntävät reilusti rajoituksensa. Silläkin on arvoa, eikä ihan vähän olekaan. <br /> <br />Kehittyvien laulajien porukka alkaa vajaan viikon kuluttua, toivottavasti se kantaa vielä. Ukkoporukka parin viikon päästä, siitä ei huolta. Ne tulevat ,hoitavat hommansa. Muut ajat kuluvat sitten erilaisissa laitoskäynneissä, kerhoissa ja piireissä, viikonloput toimituksissa ja jumalanpalveluksissa. Jos entisekseen on, järjestyy vielä jotain muutakin... <br /> <br />*** <br /> <br />Jos yrittäisi hahmollaan olevan toisen kirjan saada ulos joskus ensi kevätpuolella. Työnimenä on "Hankalia asioita", siihen olisi tulossa kiemuraisia ihmissuhdetarinoita, pieni työvoimapoliittinen sarja ja jotain muuta. <br /> <br />Tämmöisin miettein tänään. <br /> <br />Hyvää loppuviikkoa kaikille! <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-7522326169088640346?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-63167174762153545332011-08-27T18:11:00.002+02:002011-08-27T18:25:02.290+02:00Nuoruudessani oli tosiaan tuon niminen hittielokuva, Saturday night fever. Lukion liikuntatunneilla opettivat niitä tanssejakin. Olen ollut aina surkea tanssija. <br /> <br />Tänään hoidin virkapraktiikkaani normaaliin tapaan. Aamupäivällä tekemään viimeistä palvelusta muistotilaisuuksineen, sieltä toiseen kirkkoon hoitamaan pari vihkimistä. Ilmaantui paikalle puhelimessa sovitusti viulisti, jonka kanssa katsottiin ennestään outo häämarssi, taisi olla ruotsalaista tekoa. <br /> <br />Vaan tulipa paikalle myös sellisti. Poimi tuon maailman sielukkaimman soittimen kotelostaan. Olin kuullut, että soittaisi Bachin soolosellosarjasta jotain, mutta sulhanen ei diggaa Bachista yhtään. Niinpä hän loihe kysymään, että säestäiskös kanttori häntä virteen 239, kuortanelainen toisinto. Arvatkaa säestikö... <br /> <br />Ja niin pääsi Äijä- kanttori säestämään oikein todellista sellistiä. Ilmoitti sellisti sävellajin, otti haarasoipion jousineen, ja tila täyttyi jumalaisen upeasta soinnista. Äijä koki digipianollaan (tuossa kirkossa ei ole urkuja) säestellä, nautti kuulemastaan ylvään majesteettisen soittimen loputtoman ihanasta soinnista. <br /> <br />Oli siinä ehkä yksi helmi, kuten muuan vanhempi kolleega sanoo. Ei omalta osaltani, mutta siinä, kun maailman jaloimman soittimen taitaja laittoi tuon jalon soittimen laulamaan. Sello on laulava soitin. <br /> <br />Jäin kyllä kaipaamaan sitä Bachin soolosellosarja G:n preludia. Mutta tässäpä se: <br /> <br /><iframe width="640" height="390" src="http://www.youtube.com/embed/XAl95decWwY" frameborder="0" allowfullscreen></iframe> <br /> <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-6316717476215354533?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-66659476136010831942011-08-26T21:00:00.001+02:002011-08-26T21:01:52.237+02:00Leos Janacek: Messu Es-duuri osa 1: Kyrie <br /> <br /> <br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/tH_8T6NtIf4" allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" width="640"></iframe> <br /> <br />Onkohan tässä vihasanoja? <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-6665947613601083194?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-6212655672300838272011-08-20T07:01:00.007+02:002011-08-20T09:26:43.581+02:00<span style="font-size:100%;">Perjantai, 19.8.2011, kello kahdeksan uutiset. Päällimmäisenä aiheena talouskriisi, jonku järjestömies on puhelimessa. <br /> <br />"Sosiaalietuuksien korottaminen on huono asia, sillä etuudet kilpailevat kannattavuudessa työnteon kanssa" <br /> <br />Nyt alkaa mielikuvitus laukata! Miten erilaiset, eri asemassa olevat ihmiset suhtautuvat tuollaiseen lyhyeen lauseeseen? <br /> <br /><span style="font-style: italic;">Tupa jossain Varsinais- Suomessa. Ikääntyvä pariskunta Eemeli ja Oili ovat olleet jo tuntikausia herillä. Oili on käynyt kasvihuoneella korjaamassa kypsyneet tomaatit talteen, on tulossa sisälle. Eemeli on käynyt hetkeä aiemmin hakemassa Länsi-Suomen laatikosta, lukee sitä. Juo kahvia samalla. <br /> <br /><span style="font-style: italic;">(Ovi käy, Oili tulee sisään kantaen suurta kulhoa, joka on täynnä tomaatteja)</span></span> <br />Oili: Kyl sää Eemeli saissi eres joskus hiukan kattota mihin sää noi kumisaappaas laita. Taas nee oliva keskel rappussi ete ohi meinan pääst. <br />Eemeli: Ton värssyn sää kaiken muista unissaski! Mitä ne siin haittaava, mää mene heti uutiste jälkke takaisi. <br />Oili: Mää meinasin kompastuta niihe. Jost sää et lakka niit siihe jättämäst niimmää poltan nee! <br />Ja mitäst sää siin vaa istu, lait ny eres rario auk, uutisse tuleva! Eksää niitvarte siin istu? <br />Eemeli: (vilkaisee kelloa) Tuleva oikke, hyvä kon sanosi. <br />Radio: (aikamerkki piippaa, uutiset alkavat, puhe on Euroopan talouskriisistä)--- </span><span style="font-size:100%;">---Sosiaalietuuksien korottaminen on huono asia, sillä etuudet kilpailevat kannattavuudessa työnteon kanssa--- <br />Oili: On see nimpal kamalaks tämä mailmanmeno menny! <br />Eemeli: Emmää koskan tarvit mittä etuksi. Jost ei siäl Pruunperkil ollu mittä, mää tulin sit kotti, ain mul tääl jotta ol. <br />Oili: Mitä siit oikke tule, kon ihmise saava makkamal rahas! <br />Eemeli: Tekisivä jotta. Nynne vaa hakeva kaupast kalipotei ja maksattava vuakraski toisil. <br />Oili: On tää meinink jumalatoine. Niihä siäl sanota, et jolles tee tyät nii ei sum pirä mittä syäräkkä. <br />Eemeli: Neehä vaa juava. Laiskoi ova. Mumpittä lähti niittämä perunitte varssi, siäl oo hiuka rutto alus. <br />Oili: Tuls ny sitte viimestä yhrekstoist takasi. Mää laitam peruni kiahuma. <br />Eemeli: Tekisis joskus silakamperuni. <br />Oili: Kon sää käy niit silakoi vaa hakemas. Emmää ruppe Pakkahuane matalikol sitävarte käymä. <br />Eemeli: Salmise Erk oli käyn viimeviikol silakonkel, ja sai sankolise puales tunnis. </span><span style="font-size:100%;">Mää soitanki Jukkal, et voirasis huomisaamul lähti käymä onkel. <br /></span><span style="font-size:100%;">Oili: Kuis mää sit pääse kokkeisi? Huamen mul olisis laporatorios käynti, eksää sitä eres muist? <br />Eemeli: Onha sul kort itselläski. <br />Oili: Emmää uskal enä ajata. <br />Eemeli: On mun sit kaiken lährettävä sunt sin viämä. <br />(Eteisessä kolisee, joku on tulossa. Kuin sopivasti naapurin Jukka tulee) <br />Jukka: Hyvä päev! <br />Oili: Jumal antakko! (kikattaa) <br />Jukka: Mitäs teil kuulu? <br />Eemeli: Mitä mittä. Just hunterasin ja Oililki puhusin, et mum piräsis sul soitta et lährettäsis silakoi onkima. <br />Jukka: Salmise Erk oli kaiken jo saan kovasten. Puales tunnis sankolise. <br />Eemeli: Koskast mee sit lährettäs? <br />Jukka: Kävisiskö huamen aamusten? <br />Oili: Muist ny Eemeli nee mun kokke huamen. <br />Eemeli: Mää meinasin huamen aamusten, mukku on lährettävä viämä Oilit käymä kokkeis. <br />Jukka: Oleksää Oili kippi? <br />Oili: Ei kaiken muut kon sokerit ja kolesteroli katsova. <br />Jukka: No see on hyvä, ete ol mittä vakavi. <br />Oili: Tää mailmammeno o hiuka merkilist kyl. <br />Jukka: Ainhan see o. <br />Eemeli: Sanosiva juur uutisis, et antava sosialietuuksi lissä, vaiks raha ei oikki olisiska. <br />Jukka: Ei maar kuitenka ihmissi nälkkähä tapet? <br />Oili: Neehä enimäkses juava. <br />Jukka: Mahtaak see ninkä ol? <br />Eemeli: Kyl niit vaa ain puhuta, et joisiva. <br />Jukka: Meiräm Pirjom poik Jani jourus pois töist, ja see o iha ihmees vuakras kanssa. <br />Eemeli: Kyl see poik töit löytä pia. See oli jo ahkera sillon kon see oli iha vähäpoik. <br />Jukka: No ei kovinkaa pia. Koht tulee vuas täyte. <br />Oili: Kuis semne o mahrolist. Ei tual Eemelil koskan ollu mittä tyättömyt. Jost sillei muuhal ollu, nin see tuli kotti. <br />Jukka: No, meiräm Pirjol o rivitalokaksio, ei Janil siäl nimpal hirvest tekemist ol. <br />Eemeli: Oihan sil kaiken sun luanas jotta tekemist. <br />Jukka: Onhan see käynyki, mut emmää sil nimpal voi maksata et see vuakrastas selviäisis. <br />Oili: Onksil sit kallis vuakra? <br />Jukka: No ihan tavaline, eikä see sen asunto mikkä merkiline ol. Kerrostalos yksiö kaupunkis, jotta kolmesatta se siit maksa. Pakko sen oli sosialitoimistoho men. <br />Eemeli: Mää en ol millonkas semses käyn. <br />Jukka: Emmääkä. Mut Pirjo jourus sillon kon see Jus läks menemähä. Sano et see on nimpal kamal paik. Ja ny tiätty Jani joutu käymä. <br />Eemeli: Eik ne anna siält ilmatteks raha? Mitäst kamala simses o muuten kon niil, jokka eivä käy? <br />Jukka: Mee oltti äiten kans kerran käymäs flika luan, ja Pirjo oli juur käyn siäl toimistos, ja see parkus kon see siält tuli. <br />Oili: Mut neehän puhuva, et siäl hyysätä vaa. <br />Jukka: Ei ainaka Pirjot hyysät. Eikä Janit. Pirjo pääs onneks kaupunkil töihe, ja see pärjää ny iha hyvi. Mut sillon kon see siäl jourus käymä, nin see parkus. Jani pääs juur eres sinä kesän, ja sai sit kaiken kakssatta lahjaks. Poik olisis ostan mopon, mut sosiaalitoimisto otti nimpal pois Pirjo avustuksest. <br />Eemeli: Ja vähäpoik menet riplahjas? <br />Jukka: Nin käve. Mää olisi ostan sillo pojal sen mopon, mut sanosiva siält toimistost, et seeki katsota lahjaks, joka vähentä toimeentulotuke. Sit mun olis pitän anta Pirjol myäs rahat, et see olis saan ruakka, mut sit seeki olis vähennet sit siit avust, ja mää olisi saan maksata sen vuakra myäs. Ei mee äiten kans olsis pystyt eläkkeil elättämä sillo nelikytviisvuatiast ämmät ja sen rippikouluikäst poikka. Onneks Pirjo sit myähemi pääs töihe, mut Jani joutu ny käymähä siäl toimistos. Töihen see menisis, mukku ei ol. Ja jost jotta johonki hiuka tlee, ni menijöit o vaiks kuinpal. <br />Oili: On toi kyl nimpal kamal asi! Et siltappa ihmissi kohrella. Ja kyl mää tiärän ete Pirjo jua rahojas. Mut kui ne sit niil juapoil siält kaik maksava? <br />Jukka: Emmää tiär. Mut kuis Eemeli, millonkas mee lähretä onkel? <br />Eemeli: Jos lähretä aamusten nii aikasten, et olla jo seittemäks takas. <br />Jukka: See mul soppi. Mennä siihe Kuusenkarra matalikol, siit nee ova saan viime aikan. Ei piräsis tullakka pahasten. No, mun pittä mennä ny. Äite oo menos siihe kerhos, ja mää mene samal käymä Akrimarketis. Hei ny sit vaa! <br />Oili: Hei, san terveissi Hannal, et tule käymä meil. <br />Jukka: Mää sano. <br />Eemeli: Aamul neljä aikka sit <br />Jukka: (oven takaa) Nin tehrä! (menee) <br /> <br /> <br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-621265567230083827?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-91528580871944865392011-08-19T05:26:00.003+02:002011-08-19T05:51:41.414+02:00Tälkertta mus sattuskin taas helpove viikko töittem pualest. See o hyvä asi, kosk mullo monenlaissi asioi täsä hoirettavan. <br /> <br />Eilisäppän aamusten mää otin kitara mukaha, ja lährin käymähä perhekerhos tua kaupunkis. Semne homma mulle oli laitet. Mää olin sin lährös, kon yks kyläläine soit et häne tiatokones treikka. Mää sanosin et mää käyn ensi hoitamas tyät ja tulen sit. <br /> <br />Sit mee lauletti lasten virssi siäl kerhos, paikal oli äitei mukulines, ja hiuka yllättäe yks isäki. Mää tykkän nimpal käyr niis. Yks äite kysys mult, et pääseek mun kuaroho, ja mää sanosin et tervetulo. Kon kysymys tuli ajast, nii se jourus sanoma ettei hän kerki. Hän pääsee töist tunti enne kuaro alkut, ja hake viäl mukulas hoirost. <br /> <br />No, mää join kupin kaffet ja lährin takas kottippäi. Sit mää ajoi sen tuttava pihal, sil o sit nimpal hiano talo. Semne varmasten sata vuat vanh, hyväs kunnos piret. Siin sen konees mittä ongelmi ol, mää vaa buuttasin sen. Mut parast oli se, et kaveri laitti mun mukka muavipussis ahvenfilei! Mää en ol itte saan aikaseks kalasta lainka, ja mää oon hinkunu luannonkalat jo pitkän aikka. <br /> <br />Sit mää reenasi hiuka sellot, kosk tänäppän ehtosten alka taas tunnit. Ja mää orottelin, kosk vaimo soitta et hän oo tulos. See oli tyäreisul muuhal. <br /> <br />Sit soiki puhelin, ja Kuluttajavirastost soitetti. Mun autoremonttipäiväkirjam päätös tule siis sitä kaut. Mää jourun nostama riiran siit. No, mee sovitti sit, et mää lähetän selostukse asiast sin, mul oli see kyl valmihiks kirjutettun. Nee soittele viäl sin Korjaamo Kahrel, ja yrittävä sopi asin. <br /> <br />Sit mää soitin yhrem puhelu, ja varmistusin siit, et toi harminkappale-auto lähte meilt juur tänäppän. Automyyjä sanos, et tänäppän meirä auto on luavutuskunnos. See on eri färine, merkkine ja käyttää erinkaltast polttoainetki. Mää lähren sitä koht hakema. <br /> <br />Mää menin tohom pihal, kon kaver oli leikkamas nurmikotte yleissi aluei. Mee jutelti siin kaikenlaist, ihmetelti vaa sitä, kui ihmise jaksava prohtat nimpal. Mää sanosin, et mää mittä prohtei viits eres kuunnel, kon niis ei ol totta monesten kon niire ihmiste nime tai paika. Kirjuttasiva mielumi kirjoi, nee ova harmittomi jutui ja jokkane ymmärtä, et ne ova keksityi. Mut prohti vahingoittava monesten ihmissi, ja se o nimpal ikävä. <br /> <br />Sit vaimo soit, ja sanos olevasa tunnim pääst Isos Kaupunkis. Mää lährin samantiä, ja löysinki vaimon siält. <br /> <br />Mee tultti siit sit kotti, ja mää kiäritin ruisjauhos ja paistin pannul nee tuttavalt saaru ahvenfileet, hiuka viäl sipulirenkkai sin sekka. Vaimo toi viäl hiuka kantarellei ja orakkai, ja mää paistin neki. <br /> <br />See oli hyvä ehtopala! <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-9152858087194486539?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-49860476483529866762011-08-14T20:49:00.004+02:002011-08-14T21:11:53.748+02:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/-Rncy7Zv9rP8/TkgcR2-OoQI/AAAAAAAACDY/ZJTCSWqlkfE/s1600/IMG_1887080820062219.jpg"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://4.bp.blogspot.com/-Rncy7Zv9rP8/TkgcR2-OoQI/AAAAAAAACDY/ZJTCSWqlkfE/s400/IMG_1887080820062219.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5640789626421420290" border="0" /></a> <br />Kurjet ovat alkaneet huutonsa. Niitä lentää joka päivä tästä yli, vakkariuimapaikallamme huuto kuuluu myös, ja aurat tekevät lähtöä. Syysmuutto on alkamassa. <br /> <br />Vielä sentään viipyilee kesän lämpö, vielä lämmittää aurinko suloisesti. Vielä ei tarvitse kaivaa pitkiä kalsareita ja raappahousuja esiin. Vielä on joitakin lämpimiä päiviä, eikä syksyn kuulaissa päivissäkään mitään vikaa ole. Vielä ei valu sade kylmänä niskaan, eikä eloton maisema makaa usvan alla. Ja mukava on jonakin syysiltana laitella tuonne terassille kynttilöitä ja istuskella vaikka lämpimän torkkupeiton sisässä siellä. <br /> <br />*** <br /> <br />Työviikko oli jo melko normaali. Viisi päivää, yhdeksän tilaisuutta. Kunhan se tuossa syksyksi kääntyy, siihen vielä musiikkiryhmien harjoitukset päälle, ja paketti on valmis. <br /> <br />Uutisista luin tänään, että sentään <a href="http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/08/toihin_paluun_ei_tarvitse_olla_tuskaa_2786727.html">muillakin kuin minulla on vastenmielistä palata lomalta töihin</a>. Minun täytyy kohtuuden nimessä kyllä sanoa, että pari ensimmäistä viikkoa olivat kyllä ultralöysiä, tuommoista viittä tilaisuutta per viikko. Uutisjutussa kerrottiin, että hyvissä työpaikoissa on hyviä lomia, ja ihmiset palaavat mielellään. Voi olla. <br /> <br />Ei minun työpaikassani ole mitään vikaa. Eikä siellä ole kovin paha ollakaan, päin vastoin. Mukavia, erilaisen sorttisia ihmisiä ovat minun työkaverit. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että työssäolon parhaita puolia ovat toimeentulo ja lomat. <br /> <br />Niin, tuossa äsken linkkaamastani jutusta vielä sen verran, että totta kai joutilaiden ja leppoisten kesäpäivien jälkeen normaalia ihmistä sylettää mennä töihin. Se on normaalia, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. <br />Useimmilla, minullakin, on vain se tilanne, että ei yksinkertaisesti auta muu kuin mennä, vaikka lomahaikeutta tuntisikin. Ja toisaalta, kuinkahan äkkiä sitä alkaisi takaisin töihin kaivata, jos jäisi joskus menemättä? <br /> <br />Pentti Haanpään mainioissa päiväkirjanomaisissa merkinnöissä kirjailija kertoo matkoistaan Suomessa 1930- luvulla. Hän liikkui polkupyörällä, jäi joskus vähäksi aikaa vaikka tietyömaille töihin, ja kun alkoi kyllästyttää, otti lopputilin. Siinä on kyllä sellaista vapautta, että melkein kateeksi käy! <br /> <br />No, nyt on edessä sitten lukkarin viikonloppu. Sorvi kutsuu vasta keskiviikkona, ja kuin ihmeeksi on vielä yksi viipyilevä kesän helppo työviikko edessä. Pian alkavat kuorot, kerhot, laitoshartaudet sun muut pyöriä, ja kunnon repaleiset työpäivät palaavat. <br /> <br />Oikein mukavaa alkavaa viikkoa vaan kaikille. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-4986047648352986676?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-39490961408382589012011-08-12T06:26:00.002+02:002011-08-12T07:16:43.350+02:00Veikko Huovinen mainioissa lampaansyöjissään kuvitteli, millaista olisi, jos jonkin maan ministeri tulisi vierailulle, ja pitäisi suorasukaisen tervehdyspuheen ja keskittyisi sitten olennaiseen. <br /> <br />Tuli mieleen lähinnä siitä, kun jo kaksi presidentin virkaa tavoittelevaa valtiomiestason poliitikkoa on huudattanut tiedotusvälineitä päivätolkulla sellaisella uutisjutulla, että kertoo lähiaikoina, aikooko osallistua presidentinvaaleihin ehdokkaana. <br /> <br />No mitäs, siinä on hyvä lähtölaukaus. Nämä herrat, jotka ovat näin tehneet, ovat saaneet ilmaisen ja äärimmäisen näkyvän startin kampanjalleen. Ryhdyn kuvittelemaan, miten se olisi voinut mennä. <br /> <br />- Toimitus, A puhelimessa. <br />- No täällä vaan Puolueesta B terve. <br />- Terve. <br />- No, mitäs päivänpolitiikassa tapahtuu. <br />- Ääh. Ei mitään. Toista se oli takavuosina, kun pääministeri souteli ilman pelastusliivejä ja teki kaikkee muutakin kivaa. <br />- Juu, nykyiset on vähän sellaista tasaista väkeä. Mutta kuule, mulla vois olla jotain vänkää. <br />(A korjaa ryhtiään, napauttaa näytönsäästötilassa olleen tietokoneensa aktiiviseksi, käynnistää nauhurinkin varmuuden vuoksi) <br />- Jaa, mitäs siellä? <br />- Tuossa kahvipöydässä kuulin, että C on vähän miettiny, rupeisko presidenttiehdokkaaksi. <br />- Älä perhana! Toihan on arvokas tieto! Onko siitä varmuutta? <br />- Olen tulossa siihen juuri. Rimpautin sille tuossa aamupäivällä, ja sanoi, että toimistolla on tiedotustilaisuus ens kesän keskiviikkona. <br />- O-ho. No kiitti sulle kovasti, oon kahvit pystyssä. Nähdään. <br />- Joo, nähdään. Päivänjatkot, moi <br />- Moi. <br /> <br />Jotenkin näin se on mennyt. Otsikoita ja tekstiä alkaa syntyä. Myös eri televisiokanavien uutistoimitukset saavat vinkin, ja jo on yksi päivän pääuutisaiheista kasassa. <br /> <br />Now for the hard part, kuten sanotaan. <br /> <br />Kävisipä sitten näin: <br /> <br />(Tupa jossain Varsinais-Suomessa. Talossa asuu ikääntyvä pariskunta, Eemeli ja Oili). <br />Oili: Eemeli, tuls ny sisäl siält jo. Kui sää vanh äi siel vaa karaa pisi pihoi. <br />Eemeli: Äls ny äm komen siäl. Siält voi ol tulos pakane yäl. Mää hunteerasi, et jost mää hiuka noit kukkassi peittelisi, ova ni kaunei. <br />Oili: Sen sää ehri tekemä myäheminki. Mukku uutisse tuleva iha näil minuteil. Siäl se See kerto, alkkako se meirä resitentiks. <br />Eemeli: Nii oikke, mää käynki sit peittelemäs nee kukkasse myähemi. Ei sul mittä kahvet siäl ol? <br />Oili: Kyl mää laitin, voileippi ja. Tuls ny siält. <br />Eemeli: (Tulee. Jättää kumisaappaat alimmalle portaalle, villasukat siihen varren suulle tuulettumaan.) Kuis mää ny saaton unohtaakka tämse. <br />Oili: Siin oo termaris kaffet, otas ny se kaukkar siält ja lait toi toosa pääl. <br />Eemeli: Misäst rikipoksi kaukkar o? <br />Oili: Mikäst see näist viirest o? <br />Eemeli: Niit ol kon neli. Vireol, reeveereel, televisiol ja rikipoksil. <br />Oili: Mää en mittä os näit päälkä laitta. Sanos ny viäl mitäkaikki siin piti laitta pääl. <br />Eemeli: (kärsivällisesti) Kats nyy. Ensin sää laita telkkarim pääl tästnäi. Sitten sää ota rikipoksi kaukkari ja laitas sen pääl täst. <br />Oili: Niimmää ole yrittänki. <br />Eemeli: Nii oikke näkky oleva rikipoksi jumis. See täyty otta irki sähköst ja käynnistä sit uurestas. <br />Oili: Mää en tykkä koko rikipoksist. Mää en ol jälkke saan katotuks juur mittä kon nee aina reista millo mistäki. <br />Eemeli: (konttaa lattianrajassa, irrottaa digiboksin johdon, odottaa, laittaa kiinni takaisin) Äläst ny siin. Hyvi vehkei nämä ova. <br />Oili: Ei ol. Sääki vanh äi siäl kontta pisi latjoi. Kuis sää sit, jost sää jouru keppette kans liikkuma joskus. <br />Eemeli: Äls ny siin. No, no, nysse alkka näkymä. <br /> <br />TV: "Tunnelma täällä puoluetoimistossa on käsinkosketeltavan jännittynyt. Täällä on toimittajia miltei kaikista lehdistä, myös naapurimaiden tv-kanavien kamerat ja toimittajat ovat valmiina. Ovi aukenee, ja C tulee esiin. Kuten näette, salamavalot välähtelevät, toimittajat ovat valmiita esittämään kysymyksiä. Etukäteen on spekuloitu, onko ehdokkuuden takana tällä kertaa Kehittyvien maakuntien Suomi- liikkeen tapaisia järjestöjä. C on nähty usein Pursiseuralla liikemies Pölhösen kanssa, joka on tunnettu avokätisyydestään poliitikkojen rahoittajana..." <br /> <br />Eemeli: Saangmää sitä kaffet? <br />Oili: Siin see o termaris viäresäs. Ja leippi kelmu al lautasel. Äläst ny höpötä siin, et kuulla mitä nee sanova. <br /> <br />TV: Nyt siis alkaa tiedotustilaisuus, lehdistösihteeri on oman alustuksensa pitänyt, nyt on C:n vuoro. <br />(Tuvassa hiljenee. Eemeli laskee kahvikupin varovasti pöydälle, Oili lopettaa puikkojen kilkutuksen.) <br />C Televisiossa: Olen päättänyt olla asettumatta presidentinvaalien ehdokkaaksi. Olen jo vanha ukko, eikä minua enää kiinnosta istua erilaisissa kokouksissa joka perkeleen päivä. Tahdon istua kesällä mökillä pihakeinussa ja katsella järvelle. Talvisin tykkään istua kiikkustuolissa ja lueskella tai silittää kissaa. <br /> <br />Tuolla on kahvia ja kakkua tarjolla. Halutessanne, arvoisat toimittajat, voitte tutustua vaikka Afrikan sarven nälänhätätilanteeseen, joka on paljon tärkeämpi ja akuutimpi asia kuin meidän maamme presidentinvaalien ehdokasasettelu. Myös on laitettu sinne kippoja, joihin voitte halutessanne jättää henkilökohtaisen avustuksenne Afrikan nälkäänäkeville. Tilisiirtoja myös löytyy, voitte ottaa niitä ja viedä työpaikoillenne. Olen laittanut sinne eri järjestöjen kautta meneviä tilisiirtoja, jotta kukaan ei jää osattomaksi mahdollisuudesta avustaa. Tiedänhän minä teidät, osa ei halua avustaa Kirkon ulkomaanavun kautta, vaan sen pitää mennä jonkun muun instanssin kautta. <br /> <br />Haluan tässä kiittää lehdistösihteeriä, joka selvitti kaikki mahdolliset avustuskanavat. Ilman hänen ponnistelujaan pikkusieluisimmat teistä eivät voisi osallistua tähän tärkeään asiaan. <br /> <br />Tutustukaa siis asiaan. Tuolla kahvinjuontitilassa pyörii Power Point- esitys nälästä ja Afrikan tilanteesta. Kirjoittakaa juttuja siitä, laittakaa tekin eri avustusreittejä niihin tyhjänpäiväisiin lehtiinne. Olkaa edes kerran lörpöttelemättä joutavia, maailmassa on oikeitakin asioita huolehdittavana. <br /> <br />Kiitos kun tulitte. Ja nyt kahville, olkaa hyvä. <br /> <br />Oili: Mää olsin halun et See olis alkan resitentiks. Laits ny siit ääni poijes, emmää jaks enä sitä kuunnel. <br />Eemeli: Mää käyn laittamas kakskymppi siihe nälkkeräyksehe. <br />Oili: Lait nelikymppi. Seeki sanos, et asi on tärkki. <br />Eemeli: Jost laiteta satane yhres. <br />Oili: Laiteta vaa. <br />Eemeli: Saangmää laitta tähä äänt, koht tule säätiarotus. <br />Oili: Lait ny sit. <br />Eemeli: Jost olis see naine, jol enne oli pitkä hiukse. <br />Oili: Ei kon Toni tai Mat siäl piräsis ol. Olist mulki jotta katsottava. <br />Eemeli: Sää ole keittän kaffet nimpal, et täsä olsis sulki. <br />Oili: Mul oo kupikki josaki, orotas... juu, mää taisin jättä ton tiskpööräl. <br /> <br />Säätiedotus tulee. Yöpakkasia on luvassa. <br /> <br />Eemeli: Ei maar, kyl mun oo ny lährettävä niit kukkassi peittelemä. Ja kasvihuanesehe oo viätävä Eelpjörni. Siäl o viäl tomatei nimpal. <br /> <br />LOPPU <br /> <br /> <br /> <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-3949096140838258901?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-4401389171278738062011-08-11T05:23:00.003+02:002011-08-11T05:51:59.049+02:00Totuus on tuolla ulkona, sanoi aikanaan jonkin televisio-ohjelman mainos. <br /> <br />Tapanani on aamuisin vilkaista uutisia netistä, ja jostain kumman syystä ajauduin lukemaan tänä aamuna tasokkaasta journalismistaan tunnetun <a href="http://www.thesun.co.uk/sol/homepage/news/3743390/Use-LIVE-bullets-say-33-in-Sun-poll.html">Sun- lehden juttua</a> mellakoista. <br /> <br />Lehden tekemän tutkimuksen mukaan pääsyinä mellakointiin ovat brittien mielestä rikollinen käyttäytyminen (42%) ja jengiytyminen(vajaa neljännes). Jopa kolmasosa haluaisi poliisin ampuvan kovilla, mutta paljon suositumpia hillitsemiskeinoja olisivat brittien mielestä kuitenkin vesitykit, ratsupoliisit, armeija, tainnutusaseet ja muu sellainen. <br /> <br />On myös otaksuttu , että jyrkkä kahtiajakautuneisuus hyvin ja huonosti toimeentuleviin voisi olla yksi syy näihin mellakoihin. Otapa näistä sitten selvä. Totuus on tuolla ulkona. <br /> <br />Pääministeri Cameron vannoskeli tässä joku aika sitten, että valvontakameran kuvista tunnistetaan jokainen mellakoitsija, ja jokainen huligaani tulee saamaan ansionsa mukaan. <br />Olisiko ihan leirin paikka? Eikös niitä mellakoitsijoita ole semmoinen porukka, ettei niitä tavan vankiloihin saada sopimaan. Eurooppalaisillahan on paljon tietotaitoa historiasta poimittavana leirien järjestämisestä, meidän maanosassahan oli viime vuosisadalla parikin eri yhteiskuntajärjestelmää, jossa huligaanit laitettiin aisoihin leireillä (ja kovilla ampumalla aina välillä), ja kun oikein globaalisti rähistiin tuossa 1940- luvulla, pistettiin vihollismaan vangit nätisti leireille. Piikkilanka on halpaa, ja konekiväärimiehiä vartiotorneihin löytyy aina. <br /> <br />Noin ihan vakavasti puhuen, sakissa tyhmyys tunnetusti tiivistyy. Niinpä eniten jälleen kerran kärsivät tavalliset ihmiset, pikkuyrittäjät. Kuinkahan monta osamaksulla ostettua ja kieltäymyksellä maksettua kotia tai autoa meni savuna ilmaan, eikä mikään vakuutus korvaa. Kuinkahan monta pikkuliikettä, jota ylläpidetään perheiden voimin, on ryöstetty. <br /> <br />Jos raivo kohdistui rikkaisiin, kuten joissakin uutisissa väitettiin, niin toimenpiteet menivät ikävä kyllä vähän vääriin osoitteisiin. Vakuutuksethan eivät korvaa kapinasta, kansannoususta tai siihen verrattavista ilmiöistä johtuvia vahinkoja. <br /> <br />Ajatukseni harhailevat. Jostain tuli mieleen, että loppujen lopuksi maanviljely taitaa ollakin viisasten hommaa. Sillä elinkeinon alallahan kaskiviljely lopetettiin jo vuosisatoja sitten. Sen sijaan nykyisissä pääelinkeinossa olen tunnistavinani piirteitä kaskiviljelystä. <br /> <br />Ota näistä sitten selvä. Hulluja on maailma täynnä. <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-440138917127873806?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-13588890413011034592011-08-09T16:54:00.017+02:002011-08-09T18:38:03.573+02:00Sawasdikap, <br /> <br />Vaimo soitteli, että hän lähtee tulemaan töistään kotiin päin. Minä sanoin, että laitan ruokaa, vapaapäivällä kun olen. Otin esille raikkaita ja tuoreita vihanneksia, elikkäs itse kasvatettua keltaista kesäkurpitsaa, kaupasta tuotua parsaa ja tuttavalta saatuja vihreitä paprikoita. <br /> <br /> <br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/-TpMln968rl4/TkFYEXscMvI/AAAAAAAACBw/DHg_yOXNj-c/s1600/DSCN1224.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-TpMln968rl4/TkFYEXscMvI/AAAAAAAACBw/DHg_yOXNj-c/s400/DSCN1224.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5638885040547705586" border="0" /></a> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br />Sitten otin kaapista esille purkillisen Thaimaassa tuotettua kookosmaitoa. Ei kai se niin terveellistä ole, kolesterolia kuulemma mokoma kasvattaa. Mutta on se niin hyvää, että unohdin "lehtien känisevät kirjoitukset ja lääkäreiden ilkeät uhkailut", kuten Veikko Huovinen Lampaansyöjissä sanoo. <br /> <br /> <br /> <br /><a href="http://4.bp.blogspot.com/-B5i7YH8yXXo/TkFYnheSNJI/AAAAAAAACB4/aH65OEke0EQ/s1600/DSCN1223.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 300px; height: 400px;" src="http://4.bp.blogspot.com/-B5i7YH8yXXo/TkFYnheSNJI/AAAAAAAACB4/aH65OEke0EQ/s400/DSCN1223.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5638885644468106386" border="0" /></a><a href="http://1.bp.blogspot.com/-ZGnRsDHRzn4/TkFZLlCLZ8I/AAAAAAAACCA/LwFy64iAx9Q/s1600/DSCN1225.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-ZGnRsDHRzn4/TkFZLlCLZ8I/AAAAAAAACCA/LwFy64iAx9Q/s400/DSCN1225.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5638886263899252674" border="0" /></a> <p> <br />Sitten laitoin vajaat puolet kookosmaidosta paistinpannulle.</p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p>Tässä vaiheessa on tärkeää se, että kookosmaitoa keitetään vähän kokoon. Olen huomannut, että jatkoa ajatellen tästä toimenpiteestä on jonkin verran hyötyä.</p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p>Lisäsin pannulle kolme ruokalusikallista currytahnaa ja sekoitin.</p><p><a href="http://4.bp.blogspot.com/-KNDDT9f-66o/TkFaJhZqloI/AAAAAAAACCI/XzI957yggIU/s1600/DSCN1226.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://4.bp.blogspot.com/-KNDDT9f-66o/TkFaJhZqloI/AAAAAAAACCI/XzI957yggIU/s400/DSCN1226.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5638887328075912834" border="0" /></a><a href="http://1.bp.blogspot.com/-8UjuSBtYMuM/TkFaKHDJQdI/AAAAAAAACCQ/Him8Wzu_pm0/s1600/DSCN1227.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-8UjuSBtYMuM/TkFaKHDJQdI/AAAAAAAACCQ/Him8Wzu_pm0/s400/DSCN1227.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5638887338182001106" border="0" /></a></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p> <br /></p><p>Siitä tulee vähän tuollaista hernekeiton väristä lientä. Sitten otin parisataa grammaa broilerin fileesuikaleita, ja laitoin paistumaan pannulle tuohon kiehuvaan kookosmaitoon. Niitä paistetaan sen aikaa, että kananpalat menevät kiinni.</p><p> <br /></p><p><a href="http://1.bp.blogspot.com/-P81jODaSTow/TkFa6SkwyvI/AAAAAAAACCY/OG9j5_xFF-E/s1600/DSCN1228.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-P81jODaSTow/TkFa6SkwyvI/AAAAAAAACCY/OG9j5_xFF-E/s400/DSCN1228.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5638888165909514994" border="0" /></a><a href="http://3.bp.blogspot.com/--pMiCGim7ok/TkFa6oEB4QI/AAAAAAAACCg/c2jOe6y40hg/s1600/DSCN1229.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://3.bp.blogspot.com/--pMiCGim7ok/TkFa6oEB4QI/AAAAAAAACCg/c2jOe6y40hg/s400/DSCN1229.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5638888171677802754" border="0" /></a></p><p>Kananpalojen paistuessa otin pari sipulia, leikkasin halki, ja laitoin iisalmelaisten sanoen SS-marketista ostamani sauvasekoitin-silppurin silppuriosaan. Sinne lisäsin myös muutaman valkosipulin kynnen ja laitoin härvelin käyntiin. <br /></p><p>Kun kananpalat olivat paistuneet kiinni, kaadoin sipuli- valkosipulisilpun päälle, sekoittelin. Sitten otin esille tämän:</p><p><a href="http://2.bp.blogspot.com/-3hgPKL7SnW4/TkFbsZoxEyI/AAAAAAAACCo/uNCepcHFbpk/s1600/DSCN1230.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 300px; height: 400px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-3hgPKL7SnW4/TkFbsZoxEyI/AAAAAAAACCo/uNCepcHFbpk/s400/DSCN1230.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5638889026798818082" border="0" /></a></p><p>Kalakastike on se, joka aateloi thai-ruuan maun. Se ei ole kauniin näköistä, eikä myöskään tuoksu hyvältä, vaan paremminkin haisee. Mutta ihan rohkeasti vaan, pari ruokalusikallista sitä sinne lorautetaan!</p><p><a href="http://3.bp.blogspot.com/-i_b2xFPGvwM/TkFcQVjKV3I/AAAAAAAACCw/6ALnMBmgqpw/s1600/DSCN1232.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://3.bp.blogspot.com/-i_b2xFPGvwM/TkFcQVjKV3I/AAAAAAAACCw/6ALnMBmgqpw/s400/DSCN1232.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5638889644176856946" border="0" /></a></p><p>Sittenpä onkin aika laittaa paloitellut vihannekset sekaan, paistellaan vähän aikaa. Enpä minä näitä kellosta koskaan katso. Tässä vaiheessa sopii laitella myös loppu kookosmaitopurkin sisällöstä tuohon sekaan ja sekoitella hyvin. <br /></p><p> <br /></p><p><a href="http://1.bp.blogspot.com/-WPBYg05VQHE/TkFcQt1rRCI/AAAAAAAACC4/ek-cQms4OYA/s1600/DSCN1233.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 300px; height: 400px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-WPBYg05VQHE/TkFcQt1rRCI/AAAAAAAACC4/ek-cQms4OYA/s400/DSCN1233.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5638889650696963106" border="0" /></a></p><p>Ainakin minä tykkään laittaa vähän tätä ruokosokeria siihen sekaan. Ruokalusikallinen on sopiva määrä, ei energiasisältö karkaa ihan mahdottomuuksiin.</p><p><a href="http://3.bp.blogspot.com/-6aMBiPggZ0s/TkFdDgu5BBI/AAAAAAAACDA/SCHE9xT5c38/s1600/DSCN1234.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://3.bp.blogspot.com/-6aMBiPggZ0s/TkFdDgu5BBI/AAAAAAAACDA/SCHE9xT5c38/s400/DSCN1234.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5638890523352171538" border="0" /></a></p><p>Thai-ruuan tärkeä elementti on ns. sitruunaruoho. Ikävä kyllä tavan marketista sitä ei tunnu saavan, mutta thai-basilikaa saa. Kerran tuossa kevätpuolella piloillaan istutettiin marketista tuotu thai-basilikaruukku tuohon terassin yrttilaatikkoon, ja tekee se lehtiä. Siitäpä siis vielä vähän makua vihreään curryyn. <br /></p><p> <br /></p><p><a href="http://2.bp.blogspot.com/-NB7Fjo-vSlI/TkFdD8P3vpI/AAAAAAAACDI/8SDCO7v-pSI/s1600/DSCN1235.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-NB7Fjo-vSlI/TkFdD8P3vpI/AAAAAAAACDI/8SDCO7v-pSI/s400/DSCN1235.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5638890530738257554" border="0" /></a></p><p>ja siinäpä sitten valmis vihreä curry.</p><p> <br /></p><p><a href="http://1.bp.blogspot.com/-cidkEG3ULCQ/TkFgQ4g-ymI/AAAAAAAACDQ/a500m4kfoSs/s1600/DSCN1237.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-cidkEG3ULCQ/TkFgQ4g-ymI/AAAAAAAACDQ/a500m4kfoSs/s400/DSCN1237.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5638894051609463394" border="0" /></a></p><p> <br /></p><p>Se sopii tarjota vaikkapa riisin kera. Keittelin riisiä, ja muotoilin jälkiruokamaljalla tuommoiset mukavat kakut. Curry kuuluisi tarjota erillisessä keittoastiassa, mutta meillä näin arkiolosuhteissa roiskautetaan tuohon lautaselle vaan.</p><p>Ennen tai jälkeen vähän tuota raikasta salaattia, jota tein salaatinlehdistä, itsekasvatetuista avomaan kurkuista ja tomaateista sekä tuttavalta saaduista viinirypäleistä sekä välimeren salaattijuustosta ja oliiviöljystä.</p><p>Vaimo sanoi, ettei se ihan huonoa ollut. <br /></p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-1358889041301103459?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-13780116936391021962011-08-09T09:33:00.004+02:002011-08-09T10:03:12.225+02:00...ja narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä veljenkumminenontädinkaimanlankomiehen serkku maksettaessa. <br /> <br />Kansalaispassivisti on uutisten jälkeen jälleen äimän käkenä. <br /> <br />Merkit maailmalla ovat sellaiset, että älkää hyvät ihmiset menkö ottamaan nyt velkaa, jos vain on mahdollista ilman pärjätä! <br /> <br />Että rohkeutta vain niille, jotka nyt jalkoihin sotkeutuvat. Sieltä suosta pois rämpineenä sanon, että toista sen jälkeen tietää. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-1378011693639102196?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-16541381629645238742011-08-08T09:27:00.004+02:002011-08-08T09:32:30.639+02:00Kuten kaikki <a href="http://polgara.vuodatus.net/">Polgaran</a> blogia lukeneet tietävät, Helsingin Malmilla luetaan ja paljon!<br /><br />Minunkin teokseni on päässyt Polgan luettavaksi, josta seikasta kiitän ja kumarran kauniisti.<br /><br />Mielipiteensä kirjasta hän kertoo <a href="http://polgara.vuodatus.net/blog/2979086">täällä.</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-1654138162964523874?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-90632415876591575892011-08-07T15:54:00.004+02:002011-08-07T16:16:56.639+02:00En oikein edelleenkään ole perillä siitä, mitä Sosiaali- ja terveysministeriön ajama <a href="http://www.stm.fi/vireilla/kehittamisohjelmat_ja_hankkeet/paras">PARAS - hanke</a> pitää sisällään. Joskus pari vuotta sitten irvistelin asialle blogissani, kuten tapanani on kaikille puolueista tai järjestöistä lähtöisin oleville asioille.<br /><br />Sen sijaan tänään tein ihan oikeasti kesän kolmannen mustikkapiirakan. Pullataikinapohjaan.<br /><br />Se tehdään näin:<br /><br />otetaan<br />0,25 l maitoa<br />pussi kuivahiivaa<br />1 rkl kardemummaa<br />1 tl suolaa<br />1 dl sokeria<br />100 g margariinia<br />1 muna<br />noin 7 dl vehnäjauhoja<br /><br />täytteeseen<br />noin 1 l mustikoita<br />1 dl sokeria<br />2 rkl perunajauhoja<br /><br />voiteluun<br />1 muna<br /><br />Tehdään tavallinen pullataikina.<br />Lämmitetään maito reilusti kädenlämpöiseksi, jota odotellessa sekoitetaan kardemumma, osa jauhoista, suola ja kuivahiiva sekaisin. Maidon lämmettyä kaadetaan maito siihen, sekoitetaan vispilällä.<br /><br />Lisätään loput jauhot ja sokeri, vaivataan kunnolla sekaisin. Siinä samalla 100g margariinimöykki sulaa ainakin sähköhellan jämälämmöillä. Laitetaan muna ja rasva, vaivataan. Jos taikina tuntuu liian löysältä, lisäillään huntturissa vähän jauhoja. Kun taikina on kunnolla sekaisin, laitetaan liina kulhon päälle ja annetaan olla puolisen tuntia.<br /><br />Sillä aikaa laitetaan mustikat, desilitra vettä, desi sokeria ja perunajauhot kattilaan, kuumennetaan kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Annetaan jäähtyä.<br /><br />Kun taikina on kohonnut, riipaistaan siitä vähän irti nauhoja varten.<br /><br />Loppu taikina kaulitaan vaikka leivinpaperin päällä jämt sen leivinpaperin kokoiseksi, ja laitetaan pellille, liina päälle vaikka kymmeneksi minuutiksi.<br /><br />Sitten kaadetaan täyte levylle, levitellään vaikka muovilastalla tai jollakin tasaiseksi, käännellään reunat siihen päälle. Lopusta taikinasta voi kaulita ja taikinapyörällä irrotella niitä koristenauhoja, jos huvittaa.<br /><br />Ennen uuniin laittoa näkyvissä olevan taikinaosan voi voidella vaikka kananmunalla. Niin minä tein.<br /><br />sitten vain 225-asteiseen uuniin niin pitkäksi aikaa, että pullataikina on ruskettunut semmoisen mukavan näköiseksi.<br /><br />Nautitaan vaniljajäätelön kanssa.<br /><br />Vaimo sanoi, ettei se ole ihan huonoa.<br /><br />Ainakin mukavampaa kuin jonkin jonninjoutavan Paras- hankkeen miettimistä.<br /><br />Paras- hankkeen aikana näin sen ihmeen, että sairaalassa heikkokuntoisena oleva, kuolemaa tekevä potilas ei saanut apua syömiseen tai juomiseen muutoin kuin noina aikoina paikalla olevilta läheisiltään. Ehkä näin oli parasta? Niinkö? Jo aikaisemmin sain havaita, että vaikeasti liikuntavammaista ei sairaalassa sisällä ollessa autettu pukeutumaan tai käymään vessassa. Sekin oli varmasti tätä parasta?<br /><br />Pave Maijanen sanoi joskus televisiossa, että "kyllähän se tiedetään, että mustikkapiirakka on parasta, mutta jos sen kanssa on lasi maitoa, niin se on taivas." Tietenkin ne sanat oli laitettu Paven suuhun, mutta maitokin toimii kyllä.<br /><br />Mustikkakukkokin on toki hyvää, kaikki kunnia savolaisille.<br /><br />Mustikat ovat näillä kulmilla vielä hyviä metsässä. Ei kun hakemaan, jos herkkuja tekee mieli. Ei maksa mitään.<br /><br />Se, mustikkakukon ohella, on vaniljajäätelön kanssa parasta mitä tiedän.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-9063241587659157589?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-39515398440543047362011-08-07T07:15:00.003+02:002011-08-07T07:35:42.028+02:00On vain pakko aina ja uudestaan palata säveltäjä Einar Englundiin.<br /><br />Joskus 1990- luvulla Suomen Kuvalehti julkaisi musiikkilehti Classicaa, ja on julkaissut varmaan myöhemminkin, en tiedä. Jossain numerossa haastateltiin Englundia, ja niiden lehtien välissä oli vaihtelevan tasoisia cd-levyjä. Mutta juuri sen numeron välissä oli cd, joka oli nimetty "Lintuja, linnuista, linnuille". Ja kuinka ollakaan, säveljätän "Mustarastas" - sinfonia oli siinä Neeme Järven johtamana.<br /><br />Englundin musiikki ns. kolahti meikäläiselle kuin metrinen halko. Raikkaasti soivia kirpeitäkin harmonioita, mutta musiikilla on aivan selkeä,vanhoihin rakenteisiin perustuva muoto. Siinä lehtihaastattelussa säveltäjä mainitsee pyörittelevänsä motiiveja, mikä kyllä myös kuvaa hienosti Englundin musiikkia. Temaattinen materiaali tulee aina käsitellyksi.<br /><br />Nyt laitan tähän kuultavaksi Englundin 1. Pianokonserton hitaan 2. osan, joka on vuodelta 1955. Säveltäjä osallistui tällä teoksella Suomen Kulttuurirahaston kilpailuun, ja voitti sen. <br /><br />Jonkun kilpailun voittaminen ei nyt sinänsä ole minun mielestäni mikään arvo. Sehän kertoo vain sen, että tuomaristo on katsonut sillä hetkellä jonkin asian palkinnon arvoiseksi. Lopullisen punninnan etenkin musiikkiteoksissa tekee armoton aika! Ja Englundin 1. pianokonsertto on teos, joka saisi ainakin minut lähtemään konserttiin paikalle, jos esim. turkulaiset ottaisivat teoksen ohjelmaansa.<br /><br />Mutta nyt pulinat pois, ja musiikki soimaan. <span style="font-style: italic;">Du holde Kunst, in wieviel grauen Stunden...</span><br /><br /><iframe width="480" height="390" src="http://www.youtube.com/embed/1jb9CmcaXuc" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-3951539844054304736?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-81621272228608108882011-08-05T07:45:00.008+02:002011-08-05T09:18:52.837+02:00Huomenta,<br /><br />tänään perjantaina käyn soittamassa kaksi paria uunista ulos, rimputan vähän kitaraa ja auon kitusiani.<br /><br />Minulla olisi kirjoitettavaa eräästä paljonkin tässä verkkopäiväkirjassa olleesta asiasta. Parempi puolisko ehdotti kuitenkin, että tee kuule äijä mieluummin muutos seuraavan kirjasi suunnitelmiin.<br /><br />Nimi voisi olla "Autoremontti ja muita ikävyyksiä".<br /><br />Autonihan toimi kokonaista viisi päivää ongelmitta sen viimeisen remontin jälkeen. Sitten bensapumppu alkoi ulista, ja soitin heti, pyysivät tulemaan välittömästi. Vein auton Korjaamolle, matkalla auto nyki, puisti kuin piru kerjäläistä, ja se (ilmeisesti) bensapumpun ulina sentään lakkasi.<br /><br />Mitä tekivät? Testeri kiinni, vikamuisti tyhjäksi ja hyvää matkaa. Alle viiden kilometrin päästä The Valo syttyi (pimeään). Seuraava yritys parin päivän päästä, sanoin että se bensapumppu piti jotain ääntä. Tyhjensivät vikamuistin, ja The Valo syttyi pimeään. Ilmeisesti ei ole mennyt perille se, että minä tykkäisin vaikka ihan valottomasta mittaritaulusta silloin, kun moottori käy eikä esim. vilkut tai kaukovalot ole päällä. Keskiviikkona kävin vielä, ja puhuin että se bensapumppu piti ääntä. Pitäisikö sille tehdä jotain? "No voidaanhan me sen paineet tässä mitata". Asentaja laittoi törtevän näköisenä testerin kiinni, ja sanoi ohjelmoivansa kaasuläpän uudelleen. Toivottavasti valo pysyy pimeänä, sanoivat asentaja ja työnjohtaja. Sanoin toivovani samaa. Kukaan ei tehnyt elettäkään bensapumpun paineiden mittaamiseen, hyvää matkaa toivottivat.<br /><br />Pääsin kolme kilometriä, kun The Valo syttyi. Minä otin The Puhelimen käteeni ja soitin The Korjaamolle. Työnjohtajan vastattua kerroin The Valon syttyneen taas, seuraavaksi sanoin, että autoani on korjattu nyt ihan tarpeeksi, ja vieläpä kerroin, että vien sen korjattavaksi johonkin muualle.<br /><br />Sitten soitin Korjaamo Kolmelle, joka lupasi ottaa autoni korjattavakseen, heillä vain on kuukauden jono.<br /><br />Ruma sana.<br /><br />Kävin hakemassa vaimon kyytiin, ja kysyin, että mennäänkö käymään autokaupassa. Vaimo sanoi että mennään vaan. Ajettiin koe ja sillä aikaa autokaupan setä katseli Uljasta. Keskusteltuamme tunnin toista vetäisin nimen paperiin, ja puristettiin kättä. Käsittelimme mm. The Valon vaikutusta hintaan. Pyysin The Korjaamolta päästö- ja OBD- todistukset ennen lähtöäni, ja hyvä niin. Autokaupan setä arvosti niitä papereita.<br /><br />No, me vihellettiin siis autoasiassa peli poikki kerta kaikkiaan. Lähiviikot näyttävät, päästäänkö The Korjaamon kanssa jonkinlaiseen neuvottelusopimukseen vai täytyykö viedä asia kuluttaja-asiamiehen ratkaistavaksi. Olen ihan vahvasti sitä mieltä, että kolmetuhattakuusisataakaksikymmentäviisi euroa on aivan liian suuri summa korjauksesta, joka ei tule ikinä valmiiksi. Kuluttajaviraston puhelinneuvonnassa oltiin melko lailla samaa mieltä. En ole päässyt vielä juttuihin The Korjaamon toimitusjohtajan kanssa tämän viimeisen episodin jälkeen, mutta uskoisin häntä kiinnostavan tämän asian.<br /><br />Joka tapauksessa pöydälläni olevan paperin mukaan tämän kuun 18. päivänä meillä on erivärinen ja -merkkinen auto. Nih. Ja erilaista polttoainetta käyttävä. Autokaupan setä lupasi ihastella sitä mukavaa valoa, tosin sanoi ettei voi minulle hyvittää ihan niin paljoa kuin siinä tapauksessa, että The Valo ei palaisi. Mutta en minä jaksa sitä enää. Töitä pitäisi tehdä niin minun kuin paremmankin puoliskon, ja logistiikan tulisi olla kohtuullisen varmatoimista.<br /><br />Korjaamo, jolla oli ilo ja kunnia huoltaa ja korjata nykyistä autoani miltei sen koko tähänastisen elinkaaren ajan, saa puolestaan postia aluksi minulta. Hehän eivät koskaan soita, lukuun ottamatta sitä kertaa kun ajoin heidän autollaan kameratolpan ohi 16 km/h ylinopeutta.<br />Ellei minun lähettämäni posti saa vastakaikua, laitan kuluttaja-asiamiehen asialle. Katsotaan, mitä siitä tuumaavat.<br /><br />En tiedä, oliko fiksua purkautua tänne. Mutta niin tein.<br /><br />Tämän vastapainoksi täytyy laittaa jotain oikein hienoa musiikkia.<br /><br />Olen monta kertaa tuonut julki, että Einar Englund (1916-1999) on yksi viime vuosisadan merkittävimpiä säveltäjiä. Hänen toinen sinfoniansa vuodelta 1948, lisänimeltään Mustarastas, liikuttaa minut usein miltei vesittelemään. Niin kaunista tuo musiikki on.<br /><br />Tässä sinfonian toinen osa. Tämä lievittää autoangstiani. Olkoonkin, että tuossa 2:40 minuutin kohdalla ja myöhemminkin sekin vähän häivähtää.... Ejellä se ei ollut autoangsti, vaan paljon, paljon isompi murhe.<br /><br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/QQ2mlnWS6ck" allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" width="480"></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-8162127222860810888?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-22135941207996572152011-08-04T08:06:00.002+02:002011-08-04T08:16:03.620+02:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/-kHPOgF0oy04/Tjo3Ejb8CBI/AAAAAAAACAE/-Fbz4pjS-B8/s1600/jvkmh.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 141px; height: 200px;" src="http://3.bp.blogspot.com/-kHPOgF0oy04/Tjo3Ejb8CBI/AAAAAAAACAE/-Fbz4pjS-B8/s200/jvkmh.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5636878434979022866" border="0" /></a><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Ostaisitko tämän näköiseltä mieheltä kirjan?<br /><br />Siis et.<br /><br />Ei hätää, sitä saa muualtakin!<br /><br />Esimerkiksi<br /><a href="http://www.bod.fi/index.php?id=1257&amp;objk_id=543517">Bod shopista</a><br /><a href="https://www.suurikuu.fi/PublishedService?pageID=9&amp;itemcode=9789524984805">Suurikuusta</a><br /><a href="http://www.suomalainen.com/sk/servlets/ProductServlet;jsessionid=9a84a927fdd65ad0b40a52a71494a2442094f3401da52061f30ca097c051b6d3.e3iKa3eKc3qRe3yOaxuQbxuQai1ynknvrkLOlQzNp65In0?action=productInfo&amp;productID=8705134">Suomalaisesta kirjakaupasta</a><br /><a href="http://%C3%83%C2%A4x.fi/P281224">Levykauppa Äxästä</a><br /><a href="http://www.sskk.fi/tuotteet/tuotekortti?p_p_id=ProductDetail_WAR_sskkportlets&amp;productId=b96a2aae-b73f-11e0-838d-ffb74e22f6f2&amp;campaignId=">Suuresta Suomalaisesta Kirjakerhosta</a><br /><a href="http://www.bookplus.fi/kirjat/stenman%2c_ari/joskus_voi_k%C3%A4yd%C3%A4_melkein_hyvin-14891138">Bookplussalta</a><br /><a href="http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9524984806&amp;lang=fi">AdLibriksestä</a><br /><br />sekä Pyhämaan Kyläkaupasta!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-2213594120799657215?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-56288454532271498872011-08-01T20:25:00.001+02:002011-08-01T20:31:52.242+02:001. Giovanni Pierluigi da Palestrina<br />syntyi Rooman lähistöllä olevassa Palestrinan kaupungissa vuonna 1525 tai 1526, ja eli vuoteen 1594 saakka.<br />Hänen musiikkinsa on polyfonista vokaalimusiikkia, tunnetuimpia lienee erilaiset messuteokset, mutta onpa herra säveltänyt myös mm. Madrigaaleja.<br /><br />Tässä esimerkkinä motetti Sicut cervus (”Niin kuin peura janoissansa halajaa vesipurolle, niin minun sieluni hajalaa sinua, Jumala”)<br /><br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/9mdmco61Htk" allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" width="480"></iframe><br /><br />2. Hank Williams<br />syntyi 17.9.1923 rautatieläisen poikana, ja kuoli 1.1.1953 kuuluisana country-laulajana vain 29 vuoden iässä. Hän kärsi koko ikänsä selkärangan epämuodostumasta.<br />Hank Williams on country-musiikin suuria nimiä, ja hänen väitetään luoneen ns,. ”honky-tonk”- tyylin. Mene ja tiedä.<br /><br />Joka tapauksessa tämä amerikkalainen nuorimies onnistui kirjoittamaan itsensä siinä määrin (viihde)musiikin historiaan, että vielä, lähes 60 vuotta kuolemansa jälkeen, hänet muistetaan.<br /><br />Tässäpä esimerkkinä yksi klassikoista: ”Hey, good lookin’”<br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/95aP0OWx4jY" allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" width="480"></iframe><br /><br />3. Enrico Caruso eleli vuosina 1873-1921.<br />Hän oli oopperamaailman kuuluisimpia tenoreita kautta aikojen.<br />Jälkipolvillekin on jäänyt hänen ääntänsä talteen. Ja hyvin vapaasti ja ”auki” soiva tenori kuuluu olleen, ei siinä mitään. Myös sanotaan, että hän on ollut etevä näyttelijä, mikä ei ollut kovinkaan tavallista tuon ajan oopperamaailmassa.<br /><br />Esimerkkinä Leoncavallon Pajatsosta aaria Vesti la giubba:<br /><br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/tXNtuPQMjnI" allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" width="480"></iframe><br /><br />4. Charlie ”Bird” Parker<br /><br />syntyi Kansas Cityssä 1920 ja kuoli vuonna 1955 New Yorkissa. Tämän improvisoinnin suurmestarin, bepop- jazzin legendaarisen miehen elämä oli valitettavan lyhyt, ja tähän seikkaan hän vaikutti suuresti rankaisemalla ruumistaan vääränlaisilla kemikaaleilla.<br /><br />Mutta se seikka ei muuta sitä, että nero improvisoija Bird oli.<br /><br />Tässä esimerkkinä Cherokee vuodelta 1943.<br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/00ezGLkhw8o" allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" width="480"></iframe><br /><br />5. Heino Kaski<br />eli vuosina 1885-1957, sävelsi pääasiassa pienimuotoisia pianoteoksia ja lauluja, joukkoon mahtuu toki muutakin. Ehkä tunnetuin Kasken teoksista on Eino Leinon runoon sävelletty ”Joululaulu lapsille”, joka alkaa sanoin Mökit nukkuu lumiset.<br /><br />Tässä esimerkkinä hänen kenties tunnetuin pianokappaleensa: Yö meren rannalla.<br /><br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/4Td1ccS6Fwo" allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" width="480"></iframe><br /><br />6. Hildegard von Bingen,<br />eli Hildegard Bingeniläinen (1098-1179) oli aatelisperheen kymmenes lapsi, josta tuli abbedissa, kirjailija, mystikko ja säveltäjä. Hildegardin ”taivaalliset näyt” ovat hyvin mielenkiintoista musiikkia.<br /><br />Tässä ihan viime vuosina tehty, hyvin kaunis videotaltiointi eräästä Hildegard Bingeniläisen taivaallisesta näystä.<br /><br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/lMxBpPcoWf0" allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" width="640"></iframe><br /><br />7. Ursula Dudziak<br />s.1943 on puolalainen jazz-laulaja, jolla on huomattavan laaja ääniala. Lisäksi hän käsittelee joskus ääntään sähköisin efektilaittein. Väitetään, että hänellä on jotain ongelmia kielen kanssa, ja niinpä hän usein laulaa ilman sanoja.<br /><br />Tähän esimerkkinä ”Papaya dance”.<br /><br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/QskI4KHjSjo" allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" width="480"></iframe><br /><br /><br />8. Marta Argerich, pianisti<br />s. 1941 Buenos Aires, Argentiina.<br /><br />Minä pidän häntä yhtenä edelleenkin maailman parhaista pianisteista, etenkin silloin, kun puhutaan Chopinin tulkinnasta. Hyvin subjektiivinen mielipide<br /><br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/f8U_kNBxP5U" allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" width="480"></iframe><br /><br />9. Leos Janacek, tsekkiläinen säveltäjä<br />eli vuosina 1854-1928. Häntä pidetään yhtenä 1900- luvun merkittävistä oopperasäveltäjistä. Minulle Janacek ei ole niinkään tuttu oopperoista – musiikin määrä ja kirjo on niin valtava, ettei yhden ihmisen ikä riitä kaiken huomionarvoisenkaan huomioimiseen – vaan tutustuin hänen musiikkiinsa tämän jousikvarteton myötä.<br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/sc-DZWoU52E" allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" width="480"></iframe><br /><br />10. Tom Russell s.1950 LA, Kalifornia<br />on yhdysvaltalainen lauluntekijä. Hänellä on jotenkin viehättävä tapa kertoa tarinoita, kertoileepa välillä ”minä”- muodossakin. Olenhan minä blogiini esimerkiksi joskus upottanut hänen laulunsa U.S. Steel, joka kertoo työttömäksi jääneen tehdasduunarin tuntemuksista… Samanlaiset tuntuvat olevan tuntemukset joka puolella maailmaa.<br /><br />Otetaanpa tähän vaikka hieno balladi ”California Snow”<br /><br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/GzJNDxmAuFE" allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" width="480"></iframe><br /><br />11. David Jackson<br />s. 1947 Stamford, Lincolnshire, Englanti, on hyvin erikoinen saksofonisti/huilisti, joka vaikutti proge-yhtyeessä nimeltä Van der Graaf Generator. Hyvin tavallista on, että hän soittaa kahta saksofonia samanaikaisesti, sekä käyttää runsaasti sähköisiä äänenmuokkauslaitteita soittimissaan.<br /><br />Esimerkkinä ottakaamme tässä v. 1971 ilmestyneeltä albumilta Pawn Hearts toisen levynpuoliskon täyttävä ”A Plague of Lighthouse keeper’s”, osa siitä. Siinä tämä hattupäinen tuplasaksofonisti aina välillä vilahtaa.<br /><br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/AzoaWrRYg98" allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" width="480"></iframe><br /><br />12. Jaco Pastorius (1951-1987) oli sähköbasisti, joka oikeastaan loi oman tyylinsä soittaa. Hän käytti nauhatonta bassoa, tai oikeastaan hän oli irrottanut nauhat vanhan Fender Precision Bass- bassokitaran kaulalta. Myös hän osasi käyttää taitavasti flageolettiääniä.<br /><br />Tässäpä mies keikalla Weather Reportin kanssa, hätistää soittokaverinsa kahville, ja perustaa yhdenmiehenbändin pelkällä bassokitaralla.<br /><br />A Portrait of Tracy<br /><br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/25DXcFg1TFo" allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" width="480"></iframe><br /><br />13. Hugo Alfven (1872-1960) oli ruotsalainen säveltäjä, kapellimestari ja viulisti. Alfvenin musiikki on myöhäisromanttista, tuotantoon kuuluu mm. Viisi sinfoniaa, joihin en valitettavasti ole tutustunut.<br /><br />Mutta hänen kuorolaulunsa ”Ut i vår hage” tunnen. Olkaa hyvä:<br /><br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/8pmk81df9jk" allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" width="480"></iframe><br /><br />14. Olav Anton Thommessen, s. 1946, norjalainen säveltäjä.<br />Hänen tuotannostaan tunnen oikeastaan vain yhden teoksen, konserton syntetisaattorille ja orkesterille. Sen verran harvinaista on herran musiikki, etten youtubesta löytänyt soivaa esimerkkiä, itse en sellaista taas viitsi/kehtaa/jaksa tehdä.<br /><br />Kehotan vain itse kutakin tutustumaan.<br /><br />15. Terry Riley s.1935 Colfax, Kalifornia on yhdysvaltalainen säveltäjä, pianisti ja kosketinsoittaja.<br />Hän on Philip Glassin ja Steve Reichin kanssa yksi johtavia ns. Minimalismin kehittäjiä säveltaiteessa.<br /><br />Esimerkki teoksesta In C, vuodelta 1964.<br /><br />Se koostuu 53:sta noin tahdin pituisesta melodiapätkästä C-duurissa, joita kukin muusikko toistaa haluamansa määrän ennen siirtymistään seuraavaan. Kun muusikoita on useita (Riley mainitsee partituurissa 35 enimmäismääräksi) tuloksena on rikas ja monimutkainen, staattinen mutta samalla alati vaihtuva rytminen ja harmoninen kuvio. Sävellys kestää 45–90 minuuttia.<br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/Lvy90BRVKYg" allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" width="480"></iframe><br /><br /><br />Täysin oikeaa sarjaa ei tullut keneltäkään.<br /><br />Kariav antoi suuren joukon oikeita vastauksia, joten hän saa kirjan! Laitapa kariav osoitetta vaikka http://astenman.jimdo.com - sivun ota yhteyttä- kentästä.<br /><br />Maalainen puolestaan myönsi reilusti, että hän ei osallistu kilpailuun, vaan kokeilee netinkäytön taitojaan Tarkoittaako tämä sitä, että hän kieltäytyy palkinnosta?<br /><br />Muita osallistujia ei sitten ollutkaan, joten palkintoja jaetaan yksi kappale.<br /><br />Sain tänään käsiini itse kirjoittamani kirjan, useampiakin. Tunne oli moninainen. Yhtäaikaa innostus, ilo, nolostus, inho, itsekritiikki - muutamia mainitakseni.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-5628845453227149887?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-39624461350715552532011-07-30T08:20:00.020+02:002011-07-31T07:06:35.792+02:00Nyt, kun olen saanut tiedon siitä, että ystäviä ja tuttavia varten tilaamani kirjat ovat matkalla kotiin päin, rohkenen tehdä tällaisen myynninedistämiskampanjan.<br /><br />Julistan tässä leikkimielisen kilpailun, jossa vastaamisaikaa on maanantai-iltaan (1.8.) klo 21 saakka.<br /><br />Kilpailu ei olle ihan helppo.<br /><br />Kilpailussa testataan musiikkialan tuntemuksesi laajuutta. Tai ei ehkä niinkään sitä, vaan että tunnetko musiikkialan ihmisiä kuvista. Jos tunnet, niin saatat tuntea musiikkiakin. Tässä on säveltäjiä ja esittäjiä eri musiikin aloilta. Aikahaarukka on jostain 1000- luvulta tähän päivään.<br /><br />Musiikin maailma on järjettömän laaja.<br /><br />Parhaiten tiennyt luonnollisesti voittaa. Mikäli kuitenkin sattuu niin, että useampi tietää kaikki vastaukset oikein, niin arpa ratkaisee.<br /><br /><span style="font-size:180%;">Kaksi (2) parasta palkitaan, palkintona on kirjani "Joskus voi käydä melkein hyvin" omistuskirjoituksella.<br /></span>Vastaa kommenttilaatikkoon tyyliin numero- vastaus rivinvaihto. Jos ei tiedä, niin saa veikata. Jos ei uskalla veikata, voi laittaa viivan (-).<br /><br />Kannattaa siis osallistua, vaikka ei ole varma tietämisestään! Kuten sanoin, tämä voi olla vähän vaikea. Joskus voi voittaa, vaikka ei ihan kaikkea tietäisikään!<br /><br />Ja nyt kilpailuun:<br /><br />1. Kuka on kuvan esittämä säveltäjä?<br /><a href="http://2.bp.blogspot.com/-mn16dCqYzDE/TjOk3o-2ztI/AAAAAAAAB9s/sFR-vg4uc6Y/s1600/portrait_giovanni_pierluigi_d_hi.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 156px; height: 200px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-mn16dCqYzDE/TjOk3o-2ztI/AAAAAAAAB9s/sFR-vg4uc6Y/s200/portrait_giovanni_pierluigi_d_hi.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5635028834571439826" border="0" /></a><br /><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p>2. Entä hän?<br /></p><p><a href="http://4.bp.blogspot.com/-1CM6bVxREw0/TjOluoqcy4I/AAAAAAAAB90/QnpfhC1kVlQ/s1600/2.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 133px;" src="http://4.bp.blogspot.com/-1CM6bVxREw0/TjOluoqcy4I/AAAAAAAAB90/QnpfhC1kVlQ/s200/2.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5635029779378654082" border="0" /></a></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p>3. Kukapa tuimailmeinen setä oli tämä?</p><p><a href="http://4.bp.blogspot.com/-WOqEg4_ZWr8/TjOmNJIuCCI/AAAAAAAAB98/bPZiT9OJ1Fg/s1600/3.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 155px;" src="http://4.bp.blogspot.com/-WOqEg4_ZWr8/TjOmNJIuCCI/AAAAAAAAB98/bPZiT9OJ1Fg/s200/3.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5635030303491622946" border="0" /></a></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p>4. Lisätäänpä vähän lajeja: Kuka?</p><p><a href="http://2.bp.blogspot.com/-iR6t9ytdXvU/TjOmsOysHYI/AAAAAAAAB-E/xqHSIJ2oaCM/s1600/4.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 159px; height: 200px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-iR6t9ytdXvU/TjOmsOysHYI/AAAAAAAAB-E/xqHSIJ2oaCM/s200/4.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5635030837585780098" border="0" /></a></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p>5. Entäpä tämä herra?</p><p><a href="http://1.bp.blogspot.com/-laUQ1JvZdh8/TjOnLuKFtgI/AAAAAAAAB-M/Snq3n1dH8hA/s1600/5.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 147px; height: 200px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-laUQ1JvZdh8/TjOnLuKFtgI/AAAAAAAAB-M/Snq3n1dH8hA/s200/5.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5635031378581370370" border="0" /></a></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p>6. Entäpä tämä lady?</p><p><a href="http://4.bp.blogspot.com/-GOdyFqfK0a0/TjOnoOH69qI/AAAAAAAAB-U/ppPGLwzN7wA/s1600/6.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 189px;" src="http://4.bp.blogspot.com/-GOdyFqfK0a0/TjOnoOH69qI/AAAAAAAAB-U/ppPGLwzN7wA/s200/6.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5635031868198549154" border="0" /></a></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p>7. Lisää ladyja! Kuka?</p><p><a href="http://2.bp.blogspot.com/-eRfkSdCCL7Q/TjOodqz2TpI/AAAAAAAAB-c/oWDe6OABsEQ/s1600/7.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 155px; height: 200px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-eRfkSdCCL7Q/TjOodqz2TpI/AAAAAAAAB-c/oWDe6OABsEQ/s200/7.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5635032786432052882" border="0" /></a></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p>8. Naisia edelleen, kukapa on hän?</p><p><a href="http://3.bp.blogspot.com/-mHOPJy-muCM/TjOpM9piO4I/AAAAAAAAB-k/jT-jmycyMRw/s1600/4488.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 134px; height: 200px;" src="http://3.bp.blogspot.com/-mHOPJy-muCM/TjOpM9piO4I/AAAAAAAAB-k/jT-jmycyMRw/s200/4488.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5635033598942919554" border="0" /></a></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p>9. Entäpä hän?</p><p><a href="http://1.bp.blogspot.com/-pHhG9ITrRZ0/TjOpolFRCMI/AAAAAAAAB-s/8LvgQ0YZkzg/s1600/9.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 160px; height: 200px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-pHhG9ITrRZ0/TjOpolFRCMI/AAAAAAAAB-s/8LvgQ0YZkzg/s200/9.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5635034073384683714" border="0" /></a></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p>10. Tässä kuvassa pitäisi tietää tuon cowboy-hattuisen herran nimi</p><p><a href="http://1.bp.blogspot.com/-FYPgvexkqGE/TjOqBMgDWQI/AAAAAAAAB-0/wutXuH1eCqs/s1600/11.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 196px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-FYPgvexkqGE/TjOqBMgDWQI/AAAAAAAAB-0/wutXuH1eCqs/s200/11.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5635034496282876162" border="0" /></a></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p>11. Tämä saksofonisti, kuka?<br /></p><p><a href="http://2.bp.blogspot.com/-M6HYCq-RM1w/TjOqyzXJ8pI/AAAAAAAAB-8/gj4-LhWzWEo/s1600/12.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 129px; height: 200px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-M6HYCq-RM1w/TjOqyzXJ8pI/AAAAAAAAB-8/gj4-LhWzWEo/s200/12.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5635035348528132754" border="0" /></a></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p>12. Hänkin oli merkittävä alansa osaaja. Kuka?</p><p><a href="http://1.bp.blogspot.com/-QPL_tX1t9QQ/TjOrgE2v7bI/AAAAAAAAB_E/yiflrs9UzYA/s1600/13.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 199px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-QPL_tX1t9QQ/TjOrgE2v7bI/AAAAAAAAB_E/yiflrs9UzYA/s200/13.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5635036126318161330" border="0" /></a></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p>13. Entäpä tämä herra? Kuka on hän?</p><p><a href="http://3.bp.blogspot.com/-W87nPm6aT2I/TjOs-nJve6I/AAAAAAAAB_M/C6fhNGTxboQ/s1600/14.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 94px; height: 120px;" src="http://3.bp.blogspot.com/-W87nPm6aT2I/TjOs-nJve6I/AAAAAAAAB_M/C6fhNGTxboQ/s200/14.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5635037750432332706" border="0" /></a></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p>14. Lisää mielenkiintoisia musiikkialan ihmisiä kuka on tämä säveltäjä?</p><p><a href="http://2.bp.blogspot.com/--ZESZTchNNY/TjOt7QHfzWI/AAAAAAAAB_U/sNXyAA9X0T8/s1600/15.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 194px; height: 200px;" src="http://2.bp.blogspot.com/--ZESZTchNNY/TjOt7QHfzWI/AAAAAAAAB_U/sNXyAA9X0T8/s200/15.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5635038792220921186" border="0" /></a></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p>15. Entäpä tämä herra?</p><p><a href="http://4.bp.blogspot.com/-iVKFEk-pKw4/TjOuXurspDI/AAAAAAAAB_c/GUD4Gl5mD1g/s1600/16.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 197px; height: 200px;" src="http://4.bp.blogspot.com/-iVKFEk-pKw4/TjOuXurspDI/AAAAAAAAB_c/GUD4Gl5mD1g/s200/16.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5635039281462158386" border="0" /></a></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p style="font-weight: bold; color: rgb(255, 0, 0);"><span style="font-size:180%;">Shoppailuvinkkejä</span></p><p>Mikäli onni arvonnassa ei suosi, niin onneksi on olemassa keinoja saada tuo kirja itselleen!</p><p>Tässä peräti viisi mahdollisuutta:</p><a href="http://www.bod.fi/index.php?id%E2%80%8B=1257&amp;objk_id=543517">BoD Shop </a>,<br /><br /><a href="http://www.adlibris.com/fi/pro%E2%80%8Bduct.aspx?isbn=9524984806&amp;lang%E2%80%8B=fi">Adlibris</a><br /><br /><a href="http://www.levykauppax.fi/book%E2%80%8B/stenman_ari/joskus_voi_kayda_%E2%80%8Bmelkein_hyvin/">Levykauppa Äx</a><br /><br /><a href="http://www.suomalainen.com/sk/%E2%80%8Bservlets/ProductServlet?action%E2%80%8B=productInfo&amp;productID=8705134">Suomalainen kirjakauppa</a><br /><br /><a href="https://www.suurikuu.fi/Publis%E2%80%8BhedService?file=page&amp;pageID=9&amp;%E2%80%8Bitemcode=9789524984805">Suurikuu</a><br /><p><br />Eikä tässä vielä kaikki! Jos tuota kirjaa myydään yli 100 kpl, julkaisen toisenkin! Tavoitteesta puuttuu enää 97, joten hopi hop, ostoksille siitä!<br /></p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-3962446135071555253?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-21246744430324264022011-07-27T18:52:00.003+02:002011-07-27T19:03:00.399+02:00Tässä taannoin seisoskelin erään autokorjaamon ulko-oven tienoilla odotellen oman autoni valmistumista.<br /><br />Paikalle tassutteli keski-ikäinen mies, itseäni ehkä vähän vanhempi.<br /><br />Katseli mies ajopeliäni, vilkaisi matkamittarin lukemat ja loihe lausumaan seuraavaa:<br /><br />"Ei ole paljoa ajettu sun autolla. On paljon miehellä ajokilometrejä edessä. Tuon merkkisiä huolletaan, muita korjataan".<br /><br />Katselin väitteen tekijää arvioivasti. Oma havaintoni esitetystä väitteestä oli lievästi sanottuna erilainen. Sanoinkin kohteliaasti, että ainakin tätä nimenomaista yksilöä on kyllä korjattu enemmän kuin yhden miehen yhdelle autolle on sopivaa.<br /><br />- Toisia korjataan, tätä huolletaan, jatkoi mies itsepintaisesti.<br /><br />Sitten hän halusi esitellä oman autona, tuota samaista loistavaa merkkiä. Siitä kuulemma varastettiin koko ajan etuvilkkujen suojuksia (?). Sitä tekevät kuulemma erään tietyn maailmankatsomuksen edustajat.<br /><br />Varmistuin siitä, että puhuja ei ole täysjärkinen siinä mielessä kuin asian ymmärrän.<br /><br />Onneksi autoni viimeiset testit tulivat valmiiksi, ja pääsin pakemaan konttorin puolelle hoitamaan näin syntyneet velvollisuuteni.<br /><br />Jäin miettimään kotiin ajellessani ennestään tuntemattoman miehen sanoja. Hän oli varma, että minulla on paljon kilometrejä jäljellä tällä autolla.<br /><br />Itse ajattelen, että ajan lähiaikoina autokaupan pihaan, ja yritän saada sen vaihdettua johonkin toiseen sellaisella välirahalla, josta voisin selvitä.<br /><br />Mietin, että mikähän miehen sai sanomaan nuo sanat, mitä hän sanoi... Ensiksikin väittämään, että joku automerkki on ylivertainen, toiseksi vyöryttämään häneen kohdistuneet ilkivallanteot tietyn poliittisen aatesuunnan syyksi.<br /><br />Onneksi pääsin sillä kertaa lähtemään melko pian. Jäin miettimään tuota paasaajaa hetkeksi.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-2124674443032426402?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-16599653595543507792011-07-26T08:08:00.004+02:002011-07-26T08:26:38.465+02:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/-A8oqiL6l8I4/Ti5eFe9f6II/AAAAAAAAB9c/yXL5RIfiVeg/s1600/jvkmh.jpg"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 159px; height: 226px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-A8oqiL6l8I4/Ti5eFe9f6II/AAAAAAAAB9c/yXL5RIfiVeg/s400/jvkmh.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5633543632190433410" border="0" /></a><br />Ö-höm.<br /><br />Rakkaat blogini lukijat!<br /><br />Kirjani "Joskus voi käydä melkein hyvin - Pieniä tarinoita tavallisista ihmisistä" on nyt saatavissa useammastakin paikasta.<br /><br />Kirja sisältää osiot<br />- Katkelmia erään rovastin elämästä ss. 5-47<br />- Oman onnensa seppiä, kertomuksia yksityisyrittäjistä ss. 48-199<br />- Tavallisia tallaajia, juttuja pienistä tavallisista ihmisista ss. 200-<br /><br />Kirja on pehmeäkantinen, ja siinä on 244 sivua.<br />Toimitusaika on nettikirjakaupoille tyypillinen, muutama päivä siinä menee, voi mennä viikkokin. Itsellänikään ei ainakaan vielä ole kirjaa käsissäni. Lupaan kertoa tässä heti, kun on.<br /><br />Ja kirjaa saa siis ostaa ainakin seuraavista paikoista:<br /><br /><a href="http://www.bod.fi/index.php?id=1257&amp;objk_id=543517">Bod Shop</a><br /><a href="http://www.suomalainen.com/sk/servlets/ProductServlet?action=productInfo&amp;productID=8705134">Suomalainen.com</a><br /><a href="https://www.suurikuu.fi/PublishedService?file=page&amp;pageID=9&amp;itemcode=9789524984805">Suurikuu.fi</a><br /><a href="http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9524984806">Adlibris.com</a><br /><br />Kirjan julkaisuun vaikuttivat ainakin seuraavat lukijani, jotka aikanaan ovat ehdottaneet juttujen saattamista kansien väliin:<br /><br />- <a href="http://susupetalsanat.wordpress.com/">Susu Petal</a><br />-<a href="http://mutkimus.vuodatus.net/"> mm</a><br />- <a href="http://holjander.blogspot.com/">Murphy</a><br /><br />ja muutama muukin<br />Viimeisen sysäyksen antoi vaimoni, joka kehotti julkaisemaan kirjoitukseni.<br /><br />Ostakaa siis. Hinta on edullisimmillaan 14.90, kalleimmillaan 16,90<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-1659965359554350779?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-18828846427804167592011-07-22T21:06:00.006+02:002011-07-22T23:02:41.076+02:00Esittely kirjasta löytyy <a href="http://www.bod.fi/index.php?id=1257&amp;objk_id=543517">täältä.</a><br /><br />Kansi tuli tällainen:<br /><br /><a href="http://2.bp.blogspot.com/-K209RbPSMqI/TinKqEMyM0I/AAAAAAAAB9M/_JF9We47mYM/s1600/jvkmh"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 159px; height: 226px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-K209RbPSMqI/TinKqEMyM0I/AAAAAAAAB9M/_JF9We47mYM/s400/jvkmh" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5632255633034195778" border="0" /></a>Sitä saa ostaa tuolta linkistä. Tulee niitä varmaan muitakin paikkoja, kerron heti, kun niitä ilmenee ja saan niitä tietooni.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-1882884642780416759?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com15tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-6058639913564566472011-07-21T17:54:00.002+02:002011-07-21T18:11:04.206+02:00Eli muistiinmerkintöjä ajasta autokorjaamojen asiakkaana 242 päivän ajalta.<br /><br />Maanantaina, 22.11.2010 tapahtui vahinko, jonka seurauksena syntyi poikkeuksellisen pitkä prosessi. Siitä kerrotaan seuraavassa. Koko prosessi päättyi ehkä tänään, 21.7.2011.<br /><br />En ole siitä vielä aivan varma, mutta vahvan ennusmerkit on olemassa siitä, että autoremontti olisi nyt lopultakin päätöksessään.<br /><br />Mutta näin se kävi:<br /><br /><span style="font-weight: bold;font-size:180%;" >Osa I: Katastrofi</span><br /><br /><span style="font-weight: bold;">Ensimmäinen päivä</span><br /><br />Auton huohotin jäätyi, ja öljyt tulivat pihalle. Moottori ehkä hajosi. Tuttava tulee paikalle, ja auto hinataan lähimmälle korjaamolle. Olkoon tämä nimeltään Korjaamo Yksi.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Viides päivä</span><br /><br />Korjaamolta soitettiin, että moottori on sökö. Se kyllä käy, mutta kolisee. Tarjoavat laittamaan paljon ajetun vaihtomoottorin. Käyn katsomassa, ja totean kolinan itsekin. Korjaamon kertomuksesta ja tuttujen kokemuksisa ao. korjaamon palveluksista päätellen tuntuu siltä, ettei ole viisasta jättää autoa niiden käsiin. Otan auton pois sieltä, maksan laskun, joka sisältää paljon turhaa työtä. Ei Motor Up- jutut korjaa rikkinäistä moottoria. Ovat tehneet parinsadan euron edestä turhaa työtä. En kyllä anna näiden tehdä tälle autolle yhtään enempää. Toisekseen, kaveri sanoi, että huollon tehneellä liikkeellä on jokin vastuu tässä. Maksan laskun ja ajan varovasti pois. Soitan toiselle korjaamolle, joka on huoltanut auton syyskuussa. Lupaavat hakea pois ja katsoa. Eivät pidä mahdottomana sitä, että murhe on yhteinen.<br /><br /><span style="font-weight: bold;font-size:180%;" >Osa II: Korjaamojakso 1</span><br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kymmenes päivä</span><br /><br />Soitan toiselle korjaamolle, jossa kerrotaan moottorin olevan sökö. Sovimme, että korjaamo etsii vaihtomoottorin. Luotan korjaamoon täysin, he ovat tähän saakka huoltaneet autoani. Olkoon tämä nimeltään Korjaamo Kaksi.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kahdennestatoista kahdenteenkymmeneenseitsemänteen päivään</span><br /><br />Useita soittoja korjaamolle. Viimein sanovat, että sopiva vaihtomoottori on löytynyt. Moottorin osia ei saa kuulemma ostaa mistään, vaan on vaihdettava koko kone, ja auton iästä (8 vuotta) johtuen sopivan vaihtomoottorin löytyminen vähän kestää. Lopulta puolen kuun maissa sanovat, että saan auton 19.12.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kahdeskymmeneskahdeksas päivä</span><br /><br />Menen hakemaan autoa korjaamolta. Työnjohtaja sanoo, että jos vain mitenkään käy, niin ottakaa korjaamon auto. Testeri ilmoittaa lambda- tunnistimen jotain häiriötä, haluavat tutkia. Otan korjaamon auton, joka on kamala japsi jostain 1980- luvun lopulta.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kolmaskymmenesensimmäinen päivä</span><br /><br />Lopultakin oma auto on valmis - olen varmistanut asian soittamalla. Haen sen, ja ajettuani ensimmäiset metrit muistan, miksi valitsin juuri tämän auton. Hyvä kyyti, ihanat ajo-ominaisuudet. Ajan tyytyväisenä hakemaan vaimon menoiltaan, sitten kotiin, josta jatkan töihin. Kaksi tilaisuutta. Auto nykii kummallisesti.<br /><br />Nykiminen loppuu. Ehkä lähes kuukauden ajamattomuus on tuonut tankkiin vettä? Mene ja tiedä. Soitan kaverilleni, joka on alan ammattilainen. Kesken puhelun syttyy moottoridiagnostiikan merkkivalo, josta mainitsen kaverilleni.<br />Kaveri sanoo, että ehkä huohottimen jäätyessä pakosarjaan on joutunut öljyä. Joutuu kuulemma joskus huudattamaaan oikein kunnolla. Auto ei säry, mutta päästöt ovat liian suuret kuulemma.<br /><br /><span style="font-weight: bold;font-size:180%;" >Osa III: Jotain on edelleen vialla</span><br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kolmaskymmenestoinen päivä</span><br /><br />Soitan korjaamolle, ja työnjohtaja vahvistaa kaverini diagnoosin. Aja nyt pitkää matkaa, ja tuo sitten tänne.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kolmaskymmeneskuudes päivä</span><br /><br />Viemme joulunvietossa olleen perheen nuorison asuinpaikkakunnalleen. Se valo palaa, ja huudatan isoilla kierroksilla ja pienillä vaihteella. Päivän aikana kertyy viitisensataa kilometriä. Luulisi öljyjen palaneen. Bensankulutus on ollut merkittävän suuri, noin 8,5 litraa/100 km. Yli kolme litraa enemmän kuin tavallisesti. Ehkä se johtuu siitä huudattamisesta.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kolmaskymmenesyhdeksäs päivä</span><br /><br />Vien auton uudelleen korjaamolle, ja sanon, että tekevät rauhassa mitä pitää. Haluan autoni kuntoon. Saan käyttööni korjaamon auton, sen kamalan japsin.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Neljäskymmeneskolmas päivä</span><br /><br />Haen auton korjaamolta. Autolla on kuulemma ajeltu pari päivää toimenpiteiden jälkeen, eikä valo ole ilmoittanut itsestään. Kysyn, onko minulla jotain huomioitavaa, sekä laskun suuruutta. Työnjohtaja sanoo, että pitäisi tehdä kampiakselin tunnistusanturin synkronointi tai joku sellainen. Laskua ei esitettäisi. Ajetaan kolmosella 3500 kierroksella, moottorijarrutetaan ja that's it. Kaupungin liikenneruuhkassa se moottoridiagnostiikan valo syttyy taas. Soitan korjaamolle, jossa pyydetään tulemaan heti. Asentaja nollaa vikamuistin testerillä. Korjaamo ei laskuta tästä eikä edellisestäkään hommasta mitään.<br /><br />Tarkoitukseni oli käydä suuremmassa kaupungissa muillakin asioilla, mutta lähden isolle tielle heti, ja teen sen synkronointihomman. Jos se valo on syttynyt vaikka siksi. Lunta sataa, ja jotkut vilkuttelevat kiihdyttävälle ja hiljentävälle autolle valojaan.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Neljäskymmenesneljäs päivä</span><br /><br />Lähden iltapuolella töihin, on kinkerit. Ajan seurakuntakeskukselle, josta otan kappalaisen kyytiin. Kannan digipidanon kinkeripaikkaan, tykkään autoni muunneltavuudesta. Tilaisuuden jälkeen kannan digipianon autooni, ja kappalainen tulee kyytiin. Käynnistän, ja moottoridiagnostiikan merkkivalo jää taas palamaan. Sanoisin ruman sanan, ellei kyydissä olisi pappi.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Neljäskymmenesviides päivä</span><br /><br />Soitan korjaamolle, ja sanon käyväni paikkakunnalla taas maanantaina 10.1. Kysyn työnjohtajalta, uskallanko ajaa välttämättömät ajot, johon työnjohtaja sanoo "totta kai". Niin kai sitten.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Viideskymmenes päivä</span><br /><br />Vien vaimon anopin luokse, lähden viemään autoa korjaamolle, jossa on luvattu vaihtaa lambda-tunnistin. Ehkä se sai siipeensä huohottimen jäätyessä ja öljyn roiskuessa minne sattuu. Asentaja kiroilee, sillä katalysaattori on luonnollisesti hehkuvan kuuma. Olen ymmärtänyt, että juuri se katalysaattorissa vallitseva kuumuus vähentää niitä pahoja päästöjä. Työssä menee reilu tunti, ja työnjohtaja sanoo reilusti, että tehdään sitten yksi lasku, kun joulukuussa tilattu moottorinlämmitin saapuu ja asennetaan seuraavalla reissullani k.o. kaupunkiin. Tästä päättelen, että ainakin Lambda-tunnistin tulee maksettavakseni entisen lisäksi.<br /><br />Lähden kaupungille asioille. Se helkkarin moottoridiagnostiikkavalo syttyy taas, ja kello kertoo korjaamon menneen juuri kiinni. Sillä lailla. No, ovat sanoneet ettei tuo valo maailmaa kaada. Haen vaimon ja ajan kotiin.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Viideskymmenesensimmäinen päivä</span><br /><br />Vaimo lähtee töihinsä autolla. Soitan korjaamon työnjohtajalle, ja sen vastattua sanon että täällä on se taas kerran se kanttori, joka veisaa sitä samaa vanha virttä. Mieleni tekisi sanoa, että se vittuperkeleen moottoridiagnostiikkavalo palaa taas ja että saadaanko sitä autoa kuntoon vai pitääkö se hittovie romuttaa.<br /><br />Työnjohtaja pyytelee anteeksi, pahoittelee, ja pyytää tuomaan auton ensi maanantaina heille. Katsotaan se, päivitetään softat ja mitälie. Antavat taas korvausauton tilalle siksi aikaa.<br /><br />Kaiken tämän keskellä olen jo ihan täynnä tätä hemmetin autoremonttia, mutta muistan, että sentään korjaamo tuli vastaan aika tavalla remontin kustannuksissa. Minulle ennen joulua esitetyssä laskussa oli sellainen summa, jonka tajuan kyllä kompromissiksi. Olihan se hirmuinen, mutta pelkäsin vielä puolta suurempaa. Työnjohtaja sanoi heidän tulevan vastaan. Onhan auto heidän vuosikausia -jo edellisen omistajan aikana - huoltamansa, ja minun oli täysi syy olettaa autoni toimivan ongelmitta.<br /><br />Minun kysymykseni kuuluu, että saankohan tuota autoani koskaan kuntoon?<br /><br /><span style="font-weight: bold;font-size:180%;" >Osa IV: Autoremonttia keskellä kauneinta talvea</span><br /><br /><span style="font-weight: bold;">Viideskymmenesseitsemäs päivä</span><br /><br />Auto viedään taas korjaamolle, ja he antavat sen japsin tilalle.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Seitsemäskymmenesensimmäinen päivä</span><br /><br />Onhan tässä tullut soiteltua korjaamolle aina välillä. Viime maanantaina soitin, eikä valmista ollut. Testerit kertovat viasta, mutta ei siitä, mistä vika johtuu. Huomenna saan autoni, mietin.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Seitsemäskymmenestoinen päivä</span><br /><br />Soitan korjaamolle kysyäkseni että onko autoni kunnossa. Ei kuulemma ole. Vika on lopultakin löytynyt (näinköhän?), ja odotellaan nyt vastauksia kahdesta paikasta. Sovin poikkeavani korjaamolla myöhemmin.<br /><br />Näin poikkeankin. Työnjohtaja tervehtii kuin tuttua ikään. No mikä ettei, onhan tässä reilut kaksi kuukautta asioitu. Melkein viikoittain.<br /><br />Työnjohtaja selittää, että tässä mallissa moottorin ohjausjärjestelmä, josta selittämättömät viat johtuvat, on imusarjassa kiinteästi, siis valettu sinne. Vaihtoehtoja on ostaa uusi imusarja tai korjuuttaa se asiaan erikoistuneessa firmassa. Tuntien varaosien hinnoittelupolitiikan sanon, että ohjausjärjestelmä lähetetään korjattavaksi. Korjaus kestää viikosta kahteen. Saamme ajella sillä aikaa tuolla japsilla. No, mitäpä tässä enää viikko tahi kaksi.<br /><br />Milloinkahan koittaa se päivä, että sillä autolla pääsee taas ajamaan? Niin tai no, onhan se kulkenut ihan nöyrästi, mutta ohjekirjan mukaan se moottoridiagnostiikan valon palaminen ei ole millään lailla ok.<br /><br />Mieli tekisi jo melkein siinä samalla kun hakee sen korjaamolta, ajaa autoliikkeeseen ja vaihtaa toiseen. Mutta mitä siitä seuraisi? Eikö nykyään kaikki autot ole semmoisia, että niissä on tuota hienoa elektroniikkaa, joka laskee päästöjä ja pienentää kulutusta, mutta on toimimattomaksi mennessään täysi painajainen?<br /><br />Luotan vielä siltikin tähän korjaamoon. He ovat tehneet parhaansa, heillä on uusimmat ja parhaimmat laitteet ja testerit. Tulivat siinä moottoriremontissa vastaankin. Tuttava, joka työskentelee maan toisella puolella alalla, on kertonut että näitä tapauksia joskus sattuu. Vikaa joudutaan etsimään. Testerit kertovat kyllä vian, mutteivät vian syytä. Miksipä en uskoisi asiantuntijoita, joista yksi on vielä puolueetonkin. En minä ole automonttööri vaan kanttori.<br /><br />Jostain syystä minulla alkaa olla ikävä Wanhaa Hopeaa. Se oli minulla kuusi vuotta, ja kerran siitä meni takapyörän laakeri, kerran katkesi jakopään hihna. Samoin vaihdettiin siihen alatukivarret eteen. Mutta siinä ei ollut mitään typeriä varoitusvalopatteristoja, ei edes katalysaattoria. Piti sanomani, että siitä oli minimaalisen vähän harmia. Korjauksiin meni kuuden vuoden aikana yhteensä sen verran kuin nyt menee siihen ohjausyksikköön. Pisimmillään Wanha Hopea oli korjaamolla viisi päivää, kun odoteltiin jotain kiristintä nokkahihnan katkeamisen jälkeen. Uuden Uljaan moottorin vaihto maksoi 2,3 kertaa enemmän kuin Wanhan Hopean korjauskulut olivat yhteensä koko kuuden vuoden aikana.<br /><br />Itse vaihdoin Wanhaan Hopeaan öljyt, akun, sytytystulpat, ilmansuodattimet ja kerran virranjakajan kannen ja pyörijän. Tähän nykyiseen autoon ei voi tehdä itse yhtään mitään. Konehuoneessa on siisti ja tiivis paketti, öljytkin voi perinteisen tikun tarkistamisen lisäksi katsoa kuskin penkiltä tiettyjä nappuloita painamalla. Öljyä voi kyllä lisätä, mutta silloin kun auto oli kunnossa, se riitti reilusti huoltovälin. Voi minkälaisia nämä nykyautot oikein ovatkaan!<br /><br />Korjaamon työnjohtaja sanoi, että mitä hienompaa tekniikkaa autoihin tulee, sitä enemmän tulee tällaisia vikoja, mitä sen vanhanaikaisen moottorivaurion jälkeen on minun autossani ollut. Piti vain tulla tämä harmi heti sen koneremontin jälkeen.<br /><br /><br /><span style="font-weight: bold;">Seitsemäskymmenesseitsemäs päivä</span><br /><br />Huomenna tulee kuluneeksi viikko edellisestä kontaktista korjaamolle. En muuten soita sinne. Onneksi ensi torstaina on palkkapäivä, ja saan vielä päivärahoja ja matkakorvauksiakin. Jos se vaikka tuossa viikon parin kuluessa valmistuisi, niin olisi rahat maksaakin tämäkin remontti.<br /><br />Muutenhan tuo japsiselkäreppu (juu, kun käyttää turvavöitä, tulee ihan mieleen selkäreppu) menisi korvauksena, mutta siihen ei saa edes digipianoa mahtumaan kyytiin, kontrabassosta puhumattakaan. Toisekseen siinä istutaan niin matalalla, ettei nivelrikkopolvet oikein tykkää siitä.<br /><br />No, onpahan turhat ajelut pois, ja maapallon elämää tuhoava hiilijalanjälki pienenee minun kohdaltani.<br /><br />Ajelisin mieluiten julkisilla liikennevälineillä. Jos se olisi ylipäätänsä mahdollista. Täältä pääsee kaupunkiin koulupäivinä kello 7.05. Kaupungista pääsee pois klo 15.05 ja 16.05. Kahteen muuhun toimipaikkaan ei pääse bussilla kohtuullisessa ajassa ollenkaan.<br /><br />Kulkisin tosiaan hirveän mielelläni bussilla, mutta ei ole oikein varaa ostaa bussia. Eikö tuo lie vielä kalliimpi kuin tuo oikukkaaksi heittäytynyt nykyinen autoni...<br /><br />Julkinen liikenne toimii käsittääkseni suurimmissa kaupungeissa tyydyttävästi tai jopa hyvin. Tampereella, Turussa tai Helsingissä asuva voi aika usein kulkea varsin joustavasti busseilla ja muilla, jos vain kunto antaa myöten. Samoin näytti tässä pari viikkoa sitten etelä- Suomessa käydessäni, että junaradan varrella olevista kaupungeista pääsi Helsinkiin ja radanvarsikyliin varsin rivakasti ja vuorojakin oli monta tunnissa. Hulluutta on silloin oman auton pito.<br /><br />Eri asia tietenkin on, jos asustelee jossain pääkaupunkiseudun lähiöpaikkakunnalla, ja työ on vaikka toisella puolella paikkakuntaa. Olen kuullut, että bussimatkan ajalliseksi kestoksi voi kertyä sielläkin pahimmillaan jopa tuntikausia, moninkertainen omalla autolla taitettuun verrattuna.<br /><br /><br /><span style="font-weight: bold;">Sadastoinen päivä</span><br /><br />Eilen soitin korjaamon työnjohtajalle. Se sanoi, että auto oli mennyt katsastuksesta läpi. Olivat nimittäin yrittäneet maanantaina, ja se saakelin valo oli syttynyt dynamometrillä, ja auto luonnollisesti hylätty. Ei nykyautossa saa olla päästöihin liittyviä vikoja, katsastusinsinööri näkee ne testerillä. Ei auttanut, vaikka mittaustulokset olivat hyväksyttävät.<br />Eilen olivat tehneet uuden yrityksen. Lähtiessä tökänneet testerin kiinni, nollanneet vikamuistin ja kai suunnilleen rukoilleet, ettei se valo alkaisi palaa ennen katsastusta.<br /><br />Ja katso: valo oli pysynyt pimeänä, eikä katsastusmiehen testerikään ollut vikakoodia löytänyt. Ajolupa heltisi vuodeksi.<br /><br />Minä huokaisin helpotuksesta. Sanoin, että tulen tänä aamuna hakemaan. Työnjohtaja oli samaa mieltä. Sanoi, että olisi hänellekin helpotus, kun ei ole minun autoni koko aikaa silmien alla ongelmaisena ja vaativana.<br /><br />Ja kävin hakemassa. Jätin lainajapsin korjaamon oven eteen, lampsin toimistolle ja otin automaatista kahvia, kun työnjohtaja niin kehotti. Työnjohtaja ja asentajat olivat muutenkin sangen ystävällisiä, kuten tavallisestikin.<br /><br />Lähdin ajelemaan kotiin. Kymmenen kilometrin jälkeen se valo paloi taas. Melkeinhän sitä tervehti kuin tuttua. Sitäpaitsi ajaessa kuuluu katsoa tuulilasista tietä ja muuta liikennettä, ja eipä tuo oranssi valo maailmaa kaada. Tuo valo katsoo olevansa minun autoni elämän totinen valkeus, se ilo sille suotakoon.<br /><br />Ajattelen, että tuo valo kertoo moottorin olevan käynnissä. Hyödyllistä informaatiota siis. Jos koko mittariston levyinen valopatteri palaa, niin silloin auto ei ole käynnissä. Silloin se on käynnistettävä tai sitten otettava virta pois päältä ja vedettävä käsijarru päälle.<br /><br />Ajetaan tässä kymmenet, viidettoista tuhannet ja katsotaan sitten niiden vikakoodien nollaus. Kaksi ammattilaista on vakuuttanut, ettei tuhoja tule, vaikka tuo valo palaa. Luotan siis ammattilaisiin, jatkan henkeni pitimiksi mylvimistä ja ajattelen positiivisesti:<br /><br />Elämässä on muutakin kuin autot.<br /><br /><br /><span style="font-weight: bold;font-size:180%;" >Osa V: Kun lumi sulaa pois, paljastuu sen alta asioita</span><br /><br /><span style="font-weight: bold;">Sadasseitsemäskymmeneskuudes päivä</span><br /><br />Ensimmäisillä helteillä todettiin, että ilmastointi ei toimi. Soitan aikaisemmat huollot ja korjaukset tehneelle korjaamolle, jossa sanotaan että tule käymään. Sieltä on varmaan myrkyt vähissä. Näin teenkin, heti kun seuraavan kerran paikkakunnalla käyn. Laittavat myrkyt, ja työnjohtaja sanoo, että hänen pitäisi laskuttaa minulta tämä työ. Sanon, että siinähän laskutat, ja annan pankkikorttini. Työnjohtaja sanoo, että tähän hintaan tätä ei tehdä kenellekään muulle.<br /><br />Olen kyllä aiemmin sanonut, että siinä ensimmäisessä korjauslaskussa oli nämä myrkyt veloitettu. Menen hakemaan vaimon, joka on myös mukana. Vaimo kysyy, miksi olen niin hapan. Olemme sopineet, että autoasioista ei keskustella, joten vaikenen.<br /><br />Puhuin korjaamolla ties kuinka monetta kertaa ohjaamoon tulevasta öljynkatkusta. Kaikesta näkee, että Korjaamo Kakkosta mitä ilmeisemminkin potuttaa asioida kanssani.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kahdessadas päivä</span><br /><br />Pitkin kevättä on katseltu kärsivällisesti sitä tillottavaa valoa. Pitkin kevättä on haisteltu edellisen korjaamovaiheen jälkeen tullutta öljynkatkua silloin, kun ollaan risteyksessä eikä ole muistettu laittaa ilmankierrätystä päälle.<br /><br />Olen kuullut moneltakin tuttavalta korjaamosta, jossa kuulemma on tämän merkin tietämys ja taitamus. Rohkaisen itseni, ja soitan sinne. Sovimme, että kuluvan kuun 21. päivänä he ottavat autoni käsittelyynsä. Kysyn työnjohtajalta selitettyäni tilanteen, että saavatko he autoni ihan kuntokuntoon. Työnjohtaja vastaa: ”Uskoisin näin.” Tämä on Korjaamo Kolme.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kahdessadaskuudes päivä</span><br /><br />Moottorin käydessä on alkanut kuulua inisevä ääni. Kuulostaa joltain hihnankiristimeltä. Olen hermostunut: joko se taas alkaa? Soitan uudelle korjaamolle uudelleen, sieltä sanotaan, että kysymys on todennäköisesti laturista tai hihnankiristimestä.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kahdessadaskahdestoista päivä</span><br /><br />Lopultakin tämä päivä. Käyn viemässä auton korjaamolle. Minulla ei ole vähäisintäkään aavistusta, mihin tämä liike kykenee. Paikka on iso. Halleja on useita, siisteys on mainittava. Työnjohtaja on ystävällinen. Olen kirjoittanut paperille ne faktat, jotka tiedän. Myös autolla on ajettu remontin jälkeen sen verran, että pyydän tekemään huollon.<br /><br />Työnjohtaja antaa käyttööni auton siksi aikaa, kun remontti kestää.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kahdessadaskolmastoista päivä</span><br /><br />Illansuussa soi puhelin. Kuulen kummia asioita, menetän yöuneni. Autooni on laitettu 1,9- litrainen moottori edellisen 1,4-litraisen sijaan. Vauhtipyörää on kolhittu moottorin asennusvaiheessa, ja siitä johtuu toinen vikakoodi sekä ajoittainen huono käynnistyvyys.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kahdessadasneljästoista päivä</span><br /><br />Nukuin yöllä kai kaksi tai kolme tuntia. En meinaa mahtua nahkoihini. Odotin lomaa, mutta eipä tässä juuri rentoudu eikä huilaannu.<br />Päätän vielä soittaa Korjaamo Kahdelle. Siellä suhtaudutaan yllättävän asiallisesti. Lupaavat selvittää asian perin pohjin.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kahdennestasadannestaneljännestätoista kahdenteensadanteenkuudenteentoista päivään</span><br /><br />Olen alamaissa. On keskikesän suuri juhla, perhekin kasassa kotona. Silti suupieleni ovat alaspäin. Odotin soittoa Siltä Korjaamo Kahdelta, mutta sieltähän saa kokemukseni mukaan aina soittoja odottaakin. Vaimo kysyy huolestuneena, olenko masentunut. Ei tämä nyt varmaan sitä ole, tilapäistä alakuloa vain.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kahdessadaskahdeksastoista päivä</span><br /><br />Vein vaimon tyttärineen eilen kaupunkiin. Vaimolla alkaa tänään työt. Käyn iltapäivällä hakemassa autoni Korjaamo Kolmelta pois. Minkä vuoksi? Sen vuoksi, että minun on annettava Korjaamo Kahdelle mahdollisuus tehdä sudelleen häntä.<br /><br />Niinpä he vaihtavat autooni joskus lähitulevaisuudessa sellaisen moottorin, joka siihen kuuluu. Tarkkaan ottaen he pystyvät aloittamaan työn 6.7. Lupaavat auton siksi aikaa, kun työ kestää. Kerron vinkuvasta äänestä, ja sovimme, että saan korvausauton jo tällä viikolla.<br /><br /><span style="font-size:180%;">Osa VI: Grande Finale</span><br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kahdessadaskahdeskymmenesensimmäinen päivä</span><br /><br />Käyn hakemassa korjaamolta lainaksi auton siksi aikaa kun remontti kestää. Toimitusjohtaja lupaa, että auto on valmis seuraavan viikon lopulla.<br /><br />Kotiin ajellessa keskustelemme vaimon kanssa näistä asioista. Olemme sitä välttäneet, sillä harmit ovat olleet melkoiset. Koko hommahan alkoi jo kaksisataakaksikymmentäyksi päivää sitten, ja harmia on riittänyt tähän asti.<br /><br />Jos olisi ollut mahdollista viedä auto vaihtoon, niin olisin vienyt. Ymmärrän kuitenkin, ettei mikään liike halua riesakseen autoa, jossa palaa häiriömerkkivalo sitkeästi, ja jossa on kaksi pahaa vikakoodia.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kahdessadaskahdeskymmenestoinen päivä</span><br /><br />Käyn läpi korjaamolaskuja. Laskelmieni mukaan olen maksanut paria kymppiä vaille tuhat euroa sellaisia laskuja, jotka johtuvat siitä, että korjaamolle oli toimitettu väärä moottori, ja etteivät olleet tarkistaneet valmistusnumerosta, mitä autoni nokalle laittoivat. Laadin hyvityslaskun, saapahan nähdä, saanko mitään. <br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kahdessadaskahdeskymmenesviides päivä</span><br /><br />Lähetän laskelmani minulle kuuluvasta hyvityksestä kirjeenä Korjaamo Kahdelle.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kahdessadaskahdeskymmenesyhdeksäs päivä</span><br /><br />Viime viikolla oli puhetta siitä, että varmaan tänään kasataan autoani. Soittelen korjaamolle, kyselen, että saanko autoni huomenna. Ei ole kuulemma toimitettu vaihtomoottoria. Huomenna kuulemma iltapäivällä ehkä olisi se moottori. Soitellaan ensi tiistaina, keskiviikkona. Nyt alan jännätä, meneekö kaksisataaviisikymmentä rikki. Tai että saanko autoni käyttööni ennenkuin työt alkavat. En hämmästy enää kertakaikkiaan mistään.<br /><br />Täytyy muistaa, että ajettiinhan sillä autolla tuossa kolme ja puoli kuukautta pois tiehensä. Paikasta A paikkaan B pääsi, kunhan avasi risteykseen pysähdyttyä ikkunan tai muisti laittaa sisäilman kierrätyksen päälle. Siis sulki öljynkatkulta pääsyn sisään tai tuuletti sen pois. Mutta ei auto tosiaankaan kunnossa ole ollut. Ei päivääkään sitten viime marraskuun.<br /><br />Jälkiviisaasti ajateltuna olisi pitänyt hinauttaa auto Korjaamo Kolmelle silloin heti vahingon tapahduttua. Se on nimittäin ainut näistä kolmesta, joka on pystynyt vakuuttamaan minut ammattitaidostaan. Korjaamo Yksi yritti laittaa autoani kuntoon Motor Up- aineen tapaisella kepulikonstilla. Korjaamo Kaksi kantoi kyllä vastuutaan, mutta ei tullut katsoneeksi, minkä koneen asiakkaansa auton nokalle laittavat.<br /><br />Kun Korjaamo Kolme ilmoitti pari viikkoa sitten, miten asiat ovat, kerroin tapauksesta Korjaamo Kahden työnjohtajalle. Tämä selitti, että vaihtomoottori on laputettu väärin, siksi he erehtyivät. Korjaamo Kolmelta puolestaan sanottiin, että he epäilevät aina kaikkea. Mihinkään ei ryhdytä, ennenkuin ollaan varmoja siitä, mitä tehdään.<br /><br />Tänä päivänä tuntuu siltä, että Korjaamo Kaksi menettää kyllä yhden asiakkaan. Olin siihen aikaisemmin sangen tyytyväinen. Autoni huollettiin siellä kahdesti, ja auton edellinen omistaja suorastaan vannoi Korjaamo Kahden nimeen. Oli saanut hyvää ja asiantuntevaa palvelua. Siltä minustakin tuntui tuonne noin kuudenteenkymmenenteen päivään saakka.<br /><br />Sen jälkeen on tuntunut joltain muulta. Ymmärrän kyllä, että tässä tapauksessa on ollut paljon niin sanottua huonoa tuuria.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kahdessadaskolmaskymmenestoinen päivä</span><br /><br />On aika soitella korjaamolle. Pitää tietää, mikä on aikataulu. Pitäisi itse lähteä käymään synnyinseudulla, vaimo kulkee töissä. Laina-auto on käytössämme, ja vaimon työsuunnitelmiin vaikuttaa se, minä päivänä auto saadaan. Eihän ole järkeä ajaa sanokaamme toiseen maakuntaan, josta sitten on ajeltava Kulttuuripääkaupunkiin hakemaan korjaamolta omaa autoa. Ei semmoisessa mitään järkeä ole.<br /><br />Soitan. Työnjohtaja vastaa, antaa suoraan toimitusjohtajalle. On miehellä paskahomma, joutuu keskustelamaan minun kanssani. En muuten ole kertaakaan käyttänyt edes kovaa kieltä sinne päin. Itsekseni olen kyllä tuppuroinut hyvinkin katkerin sanoin. Muistelen omilta yrittäjäajoiltani, että reklamaation käsittely asialliselle asiakkaalle on mieluisampaa kuin kiukuttelevalle.<br /><br />Nyt on kuulemma perjantaiksi luvassa moottori. Auto saadaan e h k ä ensi viikolla. Korostan sanaa ehkä. Alun perin se piti purkaa kahdentenasadantenakahdentenakymmenentenäseitsemäntenä päivänä ja kasata kahdentenasadantenakahdentenakymmenentenäkahdeksantena päivänä. Nyt minun pitäisi ajella sillä.<br /><br />Niin siitä sun laskusta, haluaisivat sen toisen korjaamon laskun nähdäkseen, sanoo toimitusjohtaja. Sanon luovuttaneeni kaikki tarpeelliset paperit autoa tuodessani. Niin joo just, sanoo toimitusjohtaja. Mainitsen vielä siitä osasta, joka on heidän laskuttamaansa, mutta ei kuulu maksettavakseni. Saas nähdä miten tuossakin käy. Sen Korjaamo Kolmen laskun saan varmasti takaisin, sen tiedän.<br /><br />Ai hitto että tämä alkaa jänskättää. Mitenkähän tässä loppujen lopuksi käy. Vaimon tytär on käymässä, ja kuulee puhelun. Hän kysyy, onko auto sitten kunnossa, kun se saadaan. On pakko sanoa, että enpä tiedä. Sen on pitänyt olla niin monta kertaa kunnossa.<br /><br />Voimasana. Toinen voimasana. Kolmas voimasana. Harmittaa niin, että jos sanoisin ääneen: ”minua sitten harmittaa”, niin sanan ”harmittaa” alussa olisi kolme v-kirjainta.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kahdessadaskolmaskymmenesviides päivä</span><br /><br />Niin se käy. Korjaamo Kahden omistaja soittaa, että heidän omistamallaan autolla on viime perjantaina joku täräyttänyt ylinopeutta kameratolpalle. Se olin minä. Minä se olin.Katohan perhana, kun sain ne soittamaan minulle. Sovimme, että poliisin kirje toimitetaan minulle.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kahdessadaskolmaskymmenesyhdeksäs päivä</span><br /><br />Soitan korjaamolle. Kuulemma tänään minun autoni kasataan. Huomenna sillä kuulemma ajetaan. Olen samaa mieltä. Ajakaa hitossa. Minäkin mielelläni ajaisin. Sovitun luovutuspäivän reissun ajaa vaimo, antakaa hänelle sitten. Älkääkä esittäkö minulle laskua.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kahdessadasneljäskymmenes päivä</span><br /><br />Soitan korjaamolle. Toimitusjohtaja vaikuttaa innostuneelta. Autoni toimii kuulemma kuin unelma. Hän ajaa sillä vielä vajaat sata kilometriä. Moottorilla on kuulemma ajettu vain 63000 kilometriä, ja se käy kuulemma nätisti.<br /><br />Nuo sanat ovat musiikkia korvilleni. Jos niissä on siteeksikään totta, niin tässä on verrattain tyytyväinen mies. Autollahan oli ajettu vain 72000 kilometriä sinä päivänä, kun tuo onneton moottoririkkoon johtanut huohottimen jäätyminen tapahtui. Nyt siinä on 90000 mittarissa.<br /><br />Mutta aika kauan tätä piti odottaa!<br /><br />Mutta, auto ei ole vielä meidän pihassa, emme ole sillä itse ajaneet. Joten ollaanpa varovaisia.<br /><br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kahdessadasneljäskymmenestoinen päivä</span><br /><br />Aamulla herätessä tuntuu siltä, kuin olisin kuten pikkupoika jouluaattona. Tuleekohan pukki korvautuu ilmaisulla ”saankohan autoni”.<br /><br />No, sainhan minä. Kun puoli kymmenen aikaan ajelin korvausautolla korjaamon pihaan, näin omani seisovan nätisti parkissa.<br /><br />Toimitusjohtaja kertoi, mitä oli tehty. On vaihdettu kaikki urahihnat, samoin niiden kiristimet, on laitettu sytytyspuolan kehä tai joku sellainen. Ovat kuitenkin sotkeneet auton matot, ja toimitusjohtaja lupaa pesettää ne ja laittaa postissa tulemaan.<br /><br />Sain avaimet. Istuin autooni, starttasin. Se käynnistyi nätisti, ja käyntiääni oli oikein kaunis. Moottorilla on ajettu suunnilleen saman verran, kun oli autollani silloin, kun vahinko kävi.<br /><br />Huollontarpeen ilmaisinta eivät ole nollanneet. Soitan, ja toimitusjohtaja kiroilee. Sanon osaavani nollata sen itse, ja näin teenkin. En viitsi olla kettumaisen turhantarkka.<br /><br />Minulle maksettavaa hyvitystä käsitellään kuulemma jonkun ajan päästä, kunhan moottorin toimittaneen firman päällikkö palailee lomiltaan.<br /><br />Lähden ajamaan. Ah tätä autoa, tämän mukavuutta, hiljaista kyytiä, ilmastointia. Kaikki toimii moitteettomasti. Kun pääsen sopivalle paikalle, avaan konepellin. Sisälle ei ole tullut öljynkatkua, ja moottorinohjausyksikön johdot on laitettu sievästi nippuun. Ennen ne törstöttivät miten sattuu.<br /><br />Ajelen kotiin. Ainakaan se diagnostiikkavalo ei enää syty. Muutenkin tuntuu pelittävän kuin unelma.<br /><br />Loppu hyvin, kaikki hyvin.<br /><br /><br /><span style="font-size:180%;"><span style="font-weight: bold;">Loppupäätelmät</span></span><br /><br />Näin olen siis kertonut siitä, millaista minun kohdallani on ollut olla kolmen eri autokorjaamon asiakkaana ikävässä moottorin rikkoutumistapauksessa, miltä itsestäni on kulloinkin tuntunut.<br /><br />Mitä tästä voisi oppia?<br /><br />Korjaamo Yksi voisi oppia sen, että ei yrittäisi kepulikonsteilla tehdä turhaa laskua asiakkaalle.<br /><br />Korjaamo Kaksi puolestaan voisi pitää asiakastaan hieman paremmin tietoisena siitä, missä mennään. Kommunikointi on ollut koko ajan oman aktiivisuuden varassa. Toinen asia on se, että mielestäni Kaksi on toiminut parissa kohdassa huolimattomasti. Ensiksi eivät tarkastaneet viime joulukuussa tullutta ensimmäistä vaihtomoottoria, vaan luottivat moottorin toimittajan tietoihin. Asian olisi kuulemma nähnyt moottorin valmistusnumerosta. Toinen oli se, kun ilmastointiaine oli jäänyt joulukuussa laittamatta. Eihän sitä silloin tarvitse.<br /><br />Ehkä myös se talvinen pitkä korjaamojakso, jolloin ei käytännössä tapahtunut yhtään mitään, antaisi aihetta oppimiseen.<br /><br />Korjaamo Kolme on läksynsä oppinut. Minulla on siitä pelkästään hyvää sanottavaa. Asiantuntemuksesta täysi kymppi, samoin asiakaspalvelusta ja asiakkaalle tiedon antamisesta.<br /><br /><br />Entä mitä itse opin?<br /><br />En tiedä. Oli aika pitkä aika yhden melko tavallisen auton kanssa käyneen vahingon korjaamiseen.<br /><br />En osaa muuta sanoa.<br /><br />Toivottavasti en loukkaa kirjoituksellani ketään. Haluan vain kertoa sen, miltä itsestäni tuntui tämän kahdeksan kuukauden aikana.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-605863991356456647?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-47697548318822308972011-07-20T14:24:00.003+02:002011-07-20T15:25:08.101+02:00Kirjani on sitten lähtenyt julkaistavaksi. Tuli klikattua sitä nappia...<div><br /></div><div>Teoksen nimi on siis Joskus voi käydä melkein hyvin.</div><div>Siinä on 244 sivua, ja se on pehmeäkantinen. Hintaakin sille kertyy, ikävä kyllä.</div><div><br /></div><div>Kirjassani on lyhyehköjä tarinoita, niitä samoja, joita tässä blogissa on ollut. Jäi niitä vielä jokunen julkaisemattakin.</div><div><br /></div><div>Toimitustyössä oli oma hommansa. Seuraavalla kerralla - jos sellainen tulee - voi olla, että hommaan kustannustoimittajan.</div><div><br />ISBN: 9789524984805<br /><br />Kunhan kirja tulee esille kustannusliikkeen sivuille, laitan sinne linkin.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-4769754831882230897?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-14612717132205127942011-07-20T06:38:00.007+02:002011-07-20T06:53:06.349+02:00Tänä aamuna avasin työkännykän. Luvassa ainakin kaksi tilaisuutta, voi olla enemmänkin. Täytyy soitella toimistolle tai poiketa siellä.<br /><br />Vielä pikainen kuvakatsaus menneisiin viikkoihin<br /><br /><br /><br />Kesä on ollut mitä parhaimmillaan koko loman ajan!<br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/-xJiGxWCxMmQ/TiZeNhja1yI/AAAAAAAAB9E/WH-X-POGl6M/s1600/DSCN0253.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-xJiGxWCxMmQ/TiZeNhja1yI/AAAAAAAAB9E/WH-X-POGl6M/s400/DSCN0253.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5631291970511623970" border="0" /></a><br /><br /><br />Saariston luonnossa näkee kaikenlaista.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/-9eOH6_oCJUQ/TiZd7xHOZ_I/AAAAAAAAB88/uoypAYrUg6k/s1600/DSCN0459.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-9eOH6_oCJUQ/TiZd7xHOZ_I/AAAAAAAAB88/uoypAYrUg6k/s400/DSCN0459.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5631291665450690546" border="0" /></a><br /><br /><br /><br />Luonnon parhaat antimet alkavat olla valmiita poimittavaksi ja nautittavaksi. Viimeisenä lomapäivänä keräsin parisen litraa näitä eräältä Selkämeren saarelta...<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/-4Kf76SUPKVM/TiZdj46VgWI/AAAAAAAAB80/E_wDrUncgPM/s1600/DSCN0499.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-4Kf76SUPKVM/TiZdj46VgWI/AAAAAAAAB80/E_wDrUncgPM/s400/DSCN0499.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5631291255227253090" border="0" /></a><br /><br /><br />Metsästin kameralla kaikenlaista kauneutta<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/-n_jEFMRBfdY/TiZdSVghFLI/AAAAAAAAB8s/t8Q0ER-33I8/s1600/DSCN0789.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://3.bp.blogspot.com/-n_jEFMRBfdY/TiZdSVghFLI/AAAAAAAAB8s/t8Q0ER-33I8/s400/DSCN0789.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5631290953665942706" border="0" /></a><br /><br /><br />Sain myös ihmetellä tuliperäisen saaren kalliota. Ihan Suomessa, ihan tässä lähellä!<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/-Krg6culJ8bI/TiZc9PxEOEI/AAAAAAAAB8k/laY5wMFYPUM/s1600/DSCN0797.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-Krg6culJ8bI/TiZc9PxEOEI/AAAAAAAAB8k/laY5wMFYPUM/s400/DSCN0797.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5631290591347488834" border="0" /></a><br />Hyvää tätä päivää ja jatkoa kaikille!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-1461271713220512794?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-25995439974748715012011-07-18T18:28:00.002+02:002011-07-18T18:43:03.387+02:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/-gklWWVAim_E/TiRgswS_j5I/AAAAAAAAB8U/iyNqWMNCCpM/s1600/DSCN0730.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-gklWWVAim_E/TiRgswS_j5I/AAAAAAAAB8U/iyNqWMNCCpM/s400/DSCN0730.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5630731756115038098" border="0" /></a><br />Tästä minä pidän: varoitusvalorivistössä ei ole moottoridiagnostiikan merkkivaloa!<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/-Gak5JiXEL6o/TiRgspfAx9I/AAAAAAAAB8M/YLsxPXZepos/s1600/DSCN0719.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-Gak5JiXEL6o/TiRgspfAx9I/AAAAAAAAB8M/YLsxPXZepos/s400/DSCN0719.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5630731754286401490" border="0" /></a><br />Muutenkin kaikki on niin selkeää!<br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/-SwXanjvLt9A/TiRgsZzjUgI/AAAAAAAAB8E/mcqzM2DOrXs/s1600/DSCN0717.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://3.bp.blogspot.com/-SwXanjvLt9A/TiRgsZzjUgI/AAAAAAAAB8E/mcqzM2DOrXs/s400/DSCN0717.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5630731750077583874" border="0" /></a><br />Kun minulle annettiin mahdollisuus nousta tuon kyytiin, kaipasin tummaa pukua, hattua ja Tommy Gunia!<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/-pljorz6SLgE/TiRgtMUtCAI/AAAAAAAAB8c/8XtRGvKNZG8/s1600/DSCN0722.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://4.bp.blogspot.com/-pljorz6SLgE/TiRgtMUtCAI/AAAAAAAAB8c/8XtRGvKNZG8/s400/DSCN0722.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5630731763638405122" border="0" /></a>Lyhtyn alla on äänimerkki, joka sanoo: "Kaa-vaaa!" Katsokaa vaikkapa Clint Eastwoodin sekunda-filmi "City Heat", jossa Burt Reynolds sanoo äänitorven jälkeen: "Damn!"<br /><br />Minulla oli tosiaan onni päästä Ford A vm. 1931:n kyytiin. Veljen tyttären kummitädin miehellä oli tällainen aarre! Ja miehellä asenne kohdallaan: "Näitä autoja kuuluu ajaa näkyvissä, mitä iloa niistä muuten ihmisille on!".<br /><br />Selvää on, että isommalle vaihtaessa kuski tarvitsi kaksoispolkaisun, pienemmälle vaihtaessaan välikaasun. Mutta tokihan ammattimies osasi. Tuli oikein hyvä mieli, autoremonttipäiväkirjan lopullista versiota odotellessa!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-2599543997474871501?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-24797608515798023042011-07-15T05:49:00.003+02:002011-07-15T05:53:51.143+02:00eli kelvottoman kirjailijan muistiinmerkintöjä<br /><br />Melkein inhottaa se saakelin kirja. Ihan samalla tavalla kuin ennen opiskellessa kappaleet tutkinnon jälkeen, kun niitä oli kuukausimääriä jauhanut ja jauhanut. En taida enää edes osata esim. urku-D:n kappaleita, hah hah.<br /><br />Mutta on se ihan klikkauksen päässä valmiista. Kypsyttelen asiaa vielä viikonlopun yli, sitten mietin, käynkö sen vielä kerran läpi.<br /><br />Mutta mukavaa kirjoittaminen on. Uutta on jo työn alla...<br /><br />Lähden reissuun.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-2479760851579802304?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-36345057663931638762011-07-14T20:54:00.005+02:002011-07-14T21:07:58.849+02:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/-ERfP_DQT22c/Th890bZd4iI/AAAAAAAAB70/39crUOjeMEc/s1600/DSCN0608.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://4.bp.blogspot.com/-ERfP_DQT22c/Th890bZd4iI/AAAAAAAAB70/39crUOjeMEc/s400/DSCN0608.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5629286030153474594" border="0" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/-uHxO0A1a14c/Th890NcLmtI/AAAAAAAAB7s/Kph_HZ3N4V0/s1600/DSCN0574.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-uHxO0A1a14c/Th890NcLmtI/AAAAAAAAB7s/Kph_HZ3N4V0/s400/DSCN0574.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5629286026406763218" border="0" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/-735Nhb2xUsY/Th89ziu4uEI/AAAAAAAAB7k/Mk1cLSkxAwY/s1600/DSCN0513.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://4.bp.blogspot.com/-735Nhb2xUsY/Th89ziu4uEI/AAAAAAAAB7k/Mk1cLSkxAwY/s400/DSCN0513.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5629286014942492738" border="0" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/-a1Zf6lFk1AA/Th891PuyAtI/AAAAAAAAB78/qNpPGQXO58c/s1600/DSCN0647.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://4.bp.blogspot.com/-a1Zf6lFk1AA/Th891PuyAtI/AAAAAAAAB78/qNpPGQXO58c/s400/DSCN0647.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5629286044201517778" border="0" /></a><br />Nii oikke,<br /><br />Vaikka minun "Veet välkkyy taas" -tunnelmani sijoittuvatkin ihan toiseen maakuntaan, niin kyllä sentään täytyy myöntää, että minä rakastan Selkämeren saaria. On se huikean kaunista! Paikka, jossa Itämeri on vielä kirkas, jossa näkee todellista kauneutta.<br /><br />Olen kotoisin Keski- Suomesta. Takavuosina kajautin aina Wanhalla Hopealla kotipuoleen ajellessani "Männikkömetsät ja rantojen raidat", kun metsovaakuna tuli vastaan. Vaan on minusta tainnut tulla myöskin sellainen, että ainakin osa sydäntäni kuuluu Vakka-Suomeen. Enhän täällä muuten olisi kahdeksaa ja puolta vuotta viihtynyt, vieläpä erinomaisesti.<br /><br />Huomenna aion matkustaa Keski- Suomeen. Männikkömetsät ja rantojen raidat jäänevät kajauttamatta, sillä aion matkustaa sen saakelin autoremontin vuoksi julkisilla kulkuneuvoilla.<br />Lomapäivät alkavat olla luvattoman vähissä.<br /><br />Olisin helposti saanut menemään kaksinkertaisen määrän.<br /><br />Tosin, yhtenä aamuna mietin jo urkujensoittoa. Ilmeisesti siis edes ajattelen työtä ainakin joskus.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-3634505766393163876?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-9953547866231356882011-07-13T12:27:00.002+02:002011-07-13T12:48:51.803+02:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/-jjNtci_lxfU/Th125kYZQuI/AAAAAAAAB7U/w8y6maTO2qk/s1600/DSCN0433.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://3.bp.blogspot.com/-jjNtci_lxfU/Th125kYZQuI/AAAAAAAAB7U/w8y6maTO2qk/s400/DSCN0433.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5628785840673604322" border="0" /></a>Saariston kallioisissa olosuhteissa on pieniä soita, jossa kasvaa luonnollisesti kaikkia kasveja, joita soilla esiintyy.<br /><br />Suu tuli makeaksi, se täytyy sanoa!<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/-yeFe6juIipM/Th125TWiWDI/AAAAAAAAB7M/kJU5X0oI-qM/s1600/DSCN0412.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://3.bp.blogspot.com/-yeFe6juIipM/Th125TWiWDI/AAAAAAAAB7M/kJU5X0oI-qM/s400/DSCN0412.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5628785836102408242" border="0" /></a>Mutta käärmeitä, peijakas, noissa saarissa on riittämiin. Tämä laji on suuri ja häijyn näköinen. Kyitäkin nähtiin, mutta ne eivät kameralle suostuneet itseään näyttämään.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/-j0CSPN93PuA/Th125MNymzI/AAAAAAAAB7E/6Rw4uUn-tk8/s1600/DSCN0397.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-j0CSPN93PuA/Th125MNymzI/AAAAAAAAB7E/6Rw4uUn-tk8/s400/DSCN0397.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5628785834186677042" border="0" /></a>Kukkaset saarissa ovat aina kauniita. Tätä lajia en ole mantereella nähnyt.<br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/-BDN7GFiuW7o/Th126OUExRI/AAAAAAAAB7c/L7Bwus35aUs/s1600/DSCN0439.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 300px;" src="http://4.bp.blogspot.com/-BDN7GFiuW7o/Th126OUExRI/AAAAAAAAB7c/L7Bwus35aUs/s400/DSCN0439.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5628785851929773330" border="0" /></a>Ja purjehduskausi on tietty parhaimmillaan.<br /><br />Mikäs tässä, nyt nauttimaan lopuista lomapäivistä. Lähden lähipäivänä käymään siellä, missä on kaikki mi kallista on. Sitten on palattava töihin.<br /><br />Hmm.<br /><br />Mitähän siitä ajattelisi? Enpä taida ajatella vielä mitään!<br /><br />Hyvää keskiviikkopäivää!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-995354786623135688?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5750073178096772547.post-23244981716463087862011-07-12T12:05:00.004+02:002011-07-12T12:47:08.545+02:00Jos en olisi luvannut julkaista koko autoremonttipäiväkirjaa, niin olisin vähän laittanut tämän päivän ajatuksia ylös.<br /><br />Mutta ehkä ensi viikolla. Silloin on lomani ohi. Onhan tässä sentään ollut kelpo määrä ihania kesäpäiviä, jolloin on kelvannut ajella vaikkapa skootterilla. Tai pysyä ihan kotosalla. Vaimohan on kulkenut juhannuksen jälkeen töissä, en minä ole autoa tarvinnut.<br /><br />***<br /><br />Tänä aamuna iPod arpoi kuultavakseni Tauno Äikään Johanneksen kirkon uruilla tekemän urkulevyn.<br /><br />Hauskaa oli huomata kaksi aika samantapaista kappaletta:<br /><br /><br /><br />Max Reger: Introduktion und Passacaglia d-moll<br /><iframe src="http://www.youtube.com/embed/XPTLUa2Y-L0" allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" width="480"></iframe><br /><br /><br />Sekä Oskar Merikanto: Passacaglia fis-molli op. 80<br /><br />Ikävä kyllä en löytänyt tästä soivaa esimerkkiä, enkä itse kehtaa ruveta sellaista editoimaan. On muutakin tekemistä näin kauniina kesäpäivänä.<br /><br />Reger sävelsi teoksensa 1899, Merikanto 14 vuotta myöhemmin.<br /><br /><br />Vaan hurjaa tykitystä on kummassakin teoksessa, oikein hiki tulee jo kuunnellessa. Merikantoa olen joskus nuottitelineellä katsellut, ja kuunnellessanikin lueskellut.<br /><br />Veikkaanpa, että Oskar tunsi Maxin teoksen, kovin on samantapaiset ainekset... tai sitten on käynyt niin, että kaksi säveltäjää on toisistaan tietämättä ajatellut samalla tavalla.<br /><br />Voi olla, että joku on jo aiemminkin yhtäläisyydet huomannut, ja varmasti onkin.<br /><br />En mene nyt vannomaan, mutta olisiko Oskar ollut peräti Maxilla opissa? Sitäkään en nyt jaksa kirjasta varmistaa, kun on se hieno kesäpäivä, meillä on toista päivää käytettävissä vene, ja meri kutsuu...<br /><br />Mutta tosiaankin, se piti tässä sanomani, että luvassa on pitkä ja hulvaton tarina eräästä autoremontista. Alan nähdä siinä jonkinlaista tahatonta komiikkaa, jolle varmasti jälkeenpäin voi nauraa makeasti. Tällä hetkellä se ei jostain syystä naurata.<br />.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5750073178096772547-2324498171646308786?l=aeijae.blogspot.com' alt='' /></div>Äijähttp://www.blogger.com/profile/07563147363429960140noreply@blogger.com0